Onko liian hyviä ihmisiä?
Lehteen tulee lukijoilta palautetta; viimeksi tullut kirje pysäytti. Se tuli emännältä, joka oli tuohtunut maaseudun naisia koskevista kirjoituksista. Miksi kerrotaan ylivoimaisista emännistä, jotka hoitavat eläimet, pitävät talon kunnossa, osallistuvat yhteiskunnallisiin rientoihin ja ovat ystävien tuki ja turva. Miksi ei puhuta tavallisista ihmisistä, jotka uupuvat työtaakan alle ja tuntevat olonsa täysin voimattomiksi kasvavien ongelmien edessä?
Omasta ja tuttavapiirini kokemuksista tiedän, että varsinkin keski-ikäisillä naisilla voimaton ja masentunut olo on yleistä. Enkä usko, että miehilläkään sen helpompaa on; heidän tyyliinsä ei vain kuulu keskustella henkilökohtaisista asioistaan. Ja nyt näyttää siltä, että yhä nuoremmat ihmiset joutuvat samanlaisen voimattomuuden eteen.
Selityksiä on helppo löytää: kun joillakin menee entistä paremmin, niin aivan kuin vastapainoksi menee toisilla entistä huonommin – tai että keski-ikäisen ihmisen osa on aina ollut eri sukupolvista huolehtiminen ja itsensä unohtaminen.
Mutta auttaisiko, että puhuttaisiin vain masentuneista tai onnettomista eikä niistä, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä? Umpikujassa olevalle tuo ehkä lohtua tietää, ettei ole ainoa uupunut ihminen Suomessa. Uskon kuitenkin, että enemmän apua on kertoa ihmisistä, jotka vaikeuksistaan huolimatta ovat onnistuneet säilyttämään elämänuskonsa ja sen avulla jaksavat paremmin, jopa nauttivat ja tuottavat iloa muillekin. Heitä ei kannata kadehtia, sillä siitä ei ole iloa kenellekään, kaikkein vähiten kadehtijalle itselleen.
Ei jokaisen tarvitse olla taitava ja aikaansaapa, eikä kodin tarvitse olla kuin sisutuslehdestä. Ihmisten tavoitteet ja kiinnostuksenkohteet ovat kovin erilaisia. Antaa naapurin toteuttaa omia päämääriään ja nauttia niistä.
Asioita ei tietenkään käytännössä ole helppo ratkaista vain päättämällä, että nyt ryhdyn näkemään asiat myönteisesti; varsinkin jos elämä jatkuvasti koettelee. Mutta synkkyyttä on turha lisätä murehtimalla niitäkin asioita, joille ei mitään voi.
Keväinen luonto on varsinkin maaseudulla asuville ihmisille parasta mielen terapiaa. Nyt sitä on tarjolla ja nyt siitä kannattaa nauttia.
Teksti: Kaisu Räsänen
| Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute
| www.pellervo.fi |