Kodin Pellervon kotisivulle


Lehden referaattisivulle
Juttuarkisto
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

HUHTIKUU 19 | 04 | 2001

Kehon kielellä kerrottuna

Kirjoitan tätä juuri ennen Suomi – Tshekki – ottelua. Peliin liittyvä fyysisyys sai minut kirjoittamaan body languagesta, kehon kielestä.

Usein kehon kieli on selkeää, mutta se voi olla huomaamatonta. Kun seuraan televisiosta vaikkapa poliittisia keskusteluja tai kun jotain henkilöä tentataan julkisesti tekemisistään tai tekemättä jättämisistään, seuraan mielenkiinnolla kahta asiaa.

On hyvin epäilyttävää, kun "kuulusteltavan" silmät alkavat räpsytellä liian tiuhaan tahtiin tai hän kommenttiensa jälkeen nielaisee salaa, ikään kuin silmänsä sanomaltaan peittääkseen tai sanansa nielaisemalla peruakseen.

Samoin minua arveluttaa aina kovasti, kun joku yrittää näyttää rehelliseltä avaamalla silmänsä sepposen selälleen yrittäen olla räpyttelemättä. Oikein epäilyttäviä ovat tällöin kosteat silmät. Näyttää aivan siltä kuin hän taistelisi silmien räpyttelyrefleksiä vastaan ja kyyneleritys lisääntyy ulkoilman kuivattaessa silmien pintaa.

Olen tullut tähän kotipsykologitason menetelmääni seuraamalla itseäni, eikä sillä tietääkseni ole mitään tieteellistä pohjaa. Olen näet huomannut, että valkoisen valheen kohdalla löydän itseni näitä refleksejä estelemästä. Toimivatko muut ihmiset samalla tavalla, siitä minulla ei ole tietoa, mutta hauskempaa telkkarin katsominen tässä hengessä ainakin on.

Kehon kieli voi olla kohtalokasta, ja siksi välillä vakavaakin asiaa. Kun Leonardo da Vinci maalasi "Viimeistä ehtoollista", aloitti hän Jeesuksen kasvoista. Hän kutsututti katsastukseen useita satoja nuoria miehiä ja löysi kuin löysikin lopulta kauniit ja pyhät piirteet omaavan nuorukaisen. Hän maalasi ja ikuisti nämä monelle tutut klassiset Jeesuksen kasvot pellavakankaalle.

Jeesuksen jälkeen Leonardo maalasi 11 opetuslapsen piirteet ja olemuksen ja tähän vaiheeseen maalarilta meni kuusi vuotta. Siihen aikaan taiteilijoilla oli aikaa ja pitkäjännitteisyyttä.

Sitten oli edessä Juudaksen hahmo. Leonardo muisti, että tämän opetuslapsen oli näytettävä petturilta, tekopyhältä ja myös ahneelta. Joku on arvioinut, että Jeesuksen myymisestä Juudaksen saamat 30 hopearahaa vastaisivat nykyrahassa vain noin 120 markkaa tai 20 euroa, miten vain haluatte.

Da Vinci keksi etsiä hahmonsa malliksi vankia ja vaikutusvaltaisena henkilönä hänen sallittiin tämä kuninkaan luvalla tehdä. Eräästä Rooman vankilasta löytyikin vihaa ilmentävät, uurteiset ja kuvattua luonnetta ilmentävät piirteet omaava vanki, joka odotti kuolemantuomiota murhasta.

Leonardo maalasi Juudaksensa huolellisesti ja istutti tätä tarkkaavan katseensa alla useita kertoja. Vihdoin, yrityksen ja erehdyksen kautta, kuten kaikki oikeasti viisaat ihmiset, hänen onnistui tallentaa jälkimaailmalle kasvot tauluun, josta on tullut ehkä Mona Lisan jälkeen kuuluisin maalattu teos.

Hän kutsui vartijat paikalle ja antoi luvan siirtää vangin takaisin vankilaansa odottamaan rangaistustaan.

Pihalla vanki kuitenkin riistäytyi irti ja juoksi takaisin taiteilijan luokse ja huusi palatessaan, että muistaako tämä koskaan ennen tavanneensa hänet. Leonardo da Vinci tutkaili tarkkaan miestä, mutta kertoi olevansa varma, ettei ollut koskaan ennen häntä tavannut.

Tällöin miehen kerrotaan katkerana todenneen, että näinkö maailma on häntä muuttanut. Hän oli nimittäin se sama mies, jonka Leonardo Jeesuksena ikuisti tauluunsa kuusi vuotta sitten. Kuluneet vuodet, hänen ajatuksensa ja niiden seuraus, murha, olivat vääristäneet hänen kasvonsa tunnistamattomiksi.

Kehon kieli voi siis vääristää olemuksemme pysyvästi, kun Jeesus itse taas oli hyvä esimerkki päinvastaisesta. Meidän kannattaa siis varoa ikäviä ajatuksiamme ja korvata ne hyvillä. Luulen, että toimimalla oikein ja rehellisesti auttaa tässä huomattavasti.

Joskus on hyväksyttävää sortua ikävän sävyiseen kehon kieleen. Esimerkiksi suomalaisen järkälepakin taklaus tsekkihyökkääjän luikerrellessa pahantekoon on ihana näky. Ei haittaa, vaikka se olisi jopa sen verran raju, että se saisi hyökkääjäpolon olemuksen vääristymään ja luistelemaan vaihtoon itseään kokoamaan. Jääkiekkoilijat, varsinkin suomalaiset ja etenkin jääkiekon loppuottelussa ovatkin poikkeus edellä todettuun muuten kauniiseen periaatteeseen.

*Teksti: Leif Lindberg
*Sähköposti: leif.lindberg@pp.inet.fi


Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |