Kodin Pellervon kotisivulle


Lehden referaattisivulle
Juttuarkisto
Kuvapalvelu
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

kesakuu.gif (2352 bytes)

Tasapainoinen olotila

Ekoyhteisöstä tulee mieleen joukko rohdinpaitaisia risupartoja: syövät vihneitä, elävät vanhalla kansakoululla, pakenevat talveksi kaupunkien kerrostaloihin. Mitäs vikaa siinäkään olisi.
   Pernajan Isnäsin ekoyhteisö rikkoo mielikuvan. Luonnon tasapaino on pääperiaate. Sen varassa tehdään ympärivuotista bisnestä ja koetetaan samalla pitää koko kylä elinvoimaisena.

Porvoon ja Loviisan välissä Pernajanlahden rannalla nököttävä Isnäsin taajama jää sivuun, ajamme hiekkatietä pitkin Labbyn kartanoon. Hereford-mullien hännät huiskavat koivikon katveessa."On meillä pari kyyttöäkin. Ne ovat itse asiassa metsälaitumilla pomoja, sillä ne osaavat etsiä ruokaa paljon tehokkaammin kuin juhanari.jpg (32665 bytes)
Juha Näri ja kyyttö. Kuva Tapani Lepistö
herefordit", kertoo kartanon isäntä Juha Näri.

Metsälaidunnus on perinnemaiseman hoitoa. Sen lisäksi parikymmenpäistä lehmikarjaa ja samankokoista lammaskatrasta tarvitaan peltojen lannoittamiseen, sillä Labbyn maatilan 50 peltohehtaaria ovat biodynaamisessa viljelyssä.

Maatila on vain yksi osa Isnäsin ekokylää. Muut ovat Labbyn puutarha sekä matkailu-, kahvila- ja catering-palveluihin keskittyvä Osuuskunta Aurinko&Okra. Sekä omistuksen että toiminnan osalta ne kytkeytyvät toisiinsa. Lisäksi Isnäsissä toimii työosuuskunta, johon kuuluu muun muassa käsityöläisiä kuten veneveistäjä ja huovuttaja.

"Emme halua missään nimessä luoda kylään mitään itseriittoista sisäpiiriä. Ekologisesta elämäntavasta kiinnostuneille yrittäjille löytyy tilaa. Esimerkiksi alueen luomutilojen kesken on kehitteillä yhteisiä tuotemerkkejä", Juha Näri selvittää.

Kylähullun viisaus puri
Isnäsin toimintamuodot ovat kehkeytyneet pikkuhiljaa. Labbyn kartanossa syntynyt ja kasvanut Juha Näri on kuitenkin uranuurtaja.

1980-luvun puolivälissä hän opiskeli tuoreena ylioppilaana Tampereella Ahlmanin maatalousoppilaitoksen viljelijälinjalla. Siellä hän törmäsi elämää nähneeseen kurssikaveri Heikki Hoppaniaan, joka oli perehtynyt muun muassa professori Toivo Rautavaaran ajatuksiin luonnonkasvien ravintoarvosta.

"Ekologisista viljelytavoista ei opetuksessa puhuttu vielä mitään. Heikkiä pidettiin kylähulluna, kun hän alkoi esitelmöidä kompostoinnista ja suljetusta ravinnekierrosta. Minä olin jo aikaisemmin tuntenut vetoa luonnonmukaiseen viljelyyn, ja Heikiltä sain arvokasta tietoa", Juha kertoo.

Koulun lopussa tehtiin retki Ruotsin Järnaan, jossa Juha näki satojen hehtaarien biodynaamisia tiloja.

"Minuun teki suuren vaikutuksen se, että liejusavi, sama maalaji kuin täälläkin, oli hyvässä kunnossa. Ei siihen sen kummoisempaa ideologiaa tarvittu."

Kotitila siirtyi 1987 sukupolvenvaihdossa Juhalle ja hänen Milla-siskolleen. Aluksi Juha ja Milla viljelivät yhdessä, mutta seuraavana vuonna tila pantiin sulassa sovussa puoliksi. Milla aloitti omalla puoliskollaan perinteisen viljelyn, mutta Juha pohti ankarasti, mihin ryhtyisi.

"Luomun säännöt olivat siihen aikaan varsin ylimalkaiset. Sen sijaan Suomessa toimi biodynaaminen yhdistys, ja kansainvälinen demeter-laatumerkki oli jo käytössä ja tunnettu. Kävin Snellman-korkeakoulussa hankkimassa lisäoppia, ja tein siirtymävaiheen sopimuksen vuonna 1989."

Yrttejä ympäri vuoden
Luonnonmukaisen yrttiviljelyn Juha Näri ehti aloittaa jo vuotta aikaisemmin.

"Hoppanian Heikin kanssa raivattiin pari hehtaaria, ja istutettiin yrttejä, vihanneksia ja kuivakukkia. Maa-ala ei ollut ollut aikaisemmin viljelyssä, joten tuotteet voitiin myydä heti luomuna."

Ryytimaalla tarvittiin kesäisin paljon vierastyövoimaa. Yrttiviljelyn ja kukkasidonnan ekspertti, puutarhuri Teija Kettunen sai vihiä Juhan ja Heikin hankkeesta ja tuli hommiin jo vuonna 1988.

"Etsin nimenomaan paikkaa, jossa puutarha olisi maatilan yhteydessä. Biodynaamisessa viljelyssä olennainen kierto on siten vaivatonta toteuttaa", hän kertoo.

Labbyn puutarha perustettiin virallisesti 1990-luvun alussa. Nykyisin se toimii maatilan vuokralaisena, ja Teija pyörittää sitä yhdessä Janne Länsipuron kanssa, joka astui remmiin vuonna 1996.

"Olin opiskellut USA:ssa kehitysmaatiedettä ja Suomessa biodynaamista viljelyä. Käytännön työ maaseudun hyväksi rupesi vain tuntumaan houkuttavalta vaihtoehdolta", Janne sanoo.

Labbyn puutarhan päätuotteina ovat yhä yrtit, joita viljellään sekä avomaalla että kasvihuoneessa. Niitä myös kuivataan ja myydään kaupoille vuoden ympäri. Salaatteja ja vihanneksia ei sen sijaan varastoida, ne menevät kesällä etupäässä torikauppiaille.

Steiner ja kuunkierto
Juha jättäytyi puutarhayhtymästä pois keskittyessään maatilaan. Nyttemmin hänen kaverinaan on avovaimo Eija Ojansuu, joka myös tuli alunperin puutarhatöihin.

Ensimmäinen biodynaaminen viljasato saatiin 1994. Juha ja Eija viljelevät ruista, kauraa, ohraa vehnää ja spelttiä, joka on vehnänsukuinen viljalaji, Etelä-Suomessa sitä kasvatettiin jo 1700-luvulla. Jokunen vuosi sitten tilalla aloitettiin ympärivuotinen jatkojalostus. Lähiseudun kouluille ja ravintoloille menee jauhoja, ja kauppoihin myös leipää ja mysliä.

Siirtymävaiheen alussa Juhalla oli sikoja ja 70-päinen hereford-karja. Sioista on nyt luovuttu, ja mullienkin määrä on pudonnut rutkasti.

"Lähden siitä, että oikeat kasvit ovat kierrossa oikeaan aikaan, ja eläimiä on sopivassa suhteessa pinta-alaan. Mulleja ei tarvita enempää, vaikka esimerkiksi luomulihasta olisi kova kysyntä."

Biodynaamiseen viljelyyn uskotaan liittyvän jotakin hämärää mystiikkaa. Osittain se johtuu siitä, että yhtenä sen pioneerina pidetään saksalaista kasvatusfilosofi Rudolf Steineriä. Juhalta on udeltu naama virneessä, pitääkö tietyt lajikkeet kylvää kuutamolla loitsuja mutisten.

"Saksalaiset suurviljelijät, joiden maat olivat menneet huonoon kuntoon, pyysivät Steineria, joka oli myös merkittävä luonnontieteilijä, luennoimaan maan ja eläinten hoidosta ja lääkekasveista. Luentosarjassaan Steiner mainitsi sen yleisen tosiasian, että kuunkierrot vaikuttavat hedelmällisyyteen niin ihmisillä, eläimillä kuin kasveillakin."

Avoimessa korkeakoulussa historiaa opiskeleva Juha huomauttaa, että myös Kustaa Vilkuna puhuu samoista asioista Vuotuisessa ajantiedossaan.

"Mutta sitä ei pidetä mystiikkana, koska tieto on kotimaista."

Osuuskunta pulskistuu
1990-luvun puolivälin jälkeen Labbyn biodynaamisen maatilan ja puutarhan maine oli kiirinyt yli koko Porvoon ja Loviisan seudun. Kartanon pihassa ramppasi bussilasteittain väkeä. Vallan mainio juttuhan se – asiakaspalvelua, PR:ää – ja vierailut vilkastuttivat sekä maatila- että puutarhatuotteiden suoramyyntiä.

Mutta kun ei aina olisi joutanut oppaaksi, seuramieheksi tai -neidiksi.

"Samaan aikaan alkoi olla kysyntää myös ruokailupalveluille. Maatilalla ja puutarhalla saattoi olla harjoittelijoineen töissä yli 10 henkeä, ja kylällä käsityöläisiä ja muuta työväkeä ainakin saman verran", Juha Näri sanoo.

Virisi ajatus matkailu- ja ravintolayrityksestä. Kesällä 1997 perustettiin Osuuskunta Aurinko&Okra, joka osti vuodesta 1992 tyhjillään olleen Isnäsin sahan päärakennuksen ja kolme työläisten asuinrakennusta. Saksaa ja Sisiliaa myöten ekoyhteisökokemusta hankkinut Elvi Savolainen alkoi vetää osuuskunnan toimintaa.

"Kesäkahvila, ympärivuotinen arkilounas ja majoitus ovat perustana. Catering-palvelut eivät taas ole paikkaan sidottuja, vaan niitä voidaan tarjota vaikka Helsingissä, kuten on tehtykin. Raaka-aineet hankitaan luontaisainetukusta ja lähiseudun luomutiloilta – muualtakin kuin Labbystä."

Nyt sahan päärakennuksessa tehdään remonttia, ja talo on tarkoitus avata vasta juhannuksena.

"Meille tulee viisi 2–4 hengen huonetta, joissa voi asua hyvin väljästi. Mutta enemmänkin mahtuu, ja esimerkiksi leirikoululuokille paikka sopii hyvin", Elvi kertoo.

Matkailua ja kulttuuria
Elvi Savolainen on koulutukseltaan kokki ja osaa loihtia vaikka biodynaamista gourmet-ruokaa. Mutta tarmokasta ja taitavaa luomuvellinkeittäjää, majatalonpitäjää tai muuta käytännön ammattilaista kaivattaisiin porukoihin, sillä Elvin aika menee paljolti hallinnointiin.

"Aurinko&Okrassa on kaikkiaan 11 jäsentä, ja työvoimaa on vuokrattu välillä myös Isnäsin työosuuskunnalta. Pysyvälle yrittäjälle olisi kyllä paikka."

Aurinko&Okran suurimmat visiot liittyvät matkailuun. Osuuskunta on mukana EU:n ekologisen matkailun leader-hankkeessa.

"Olemme Itä-Uudenmaan pyöräilyreitin varrella. Voimme tarjota opastettuja luonto- ja kulttuurimaisemaretkiä. Myös purjehtijoille Isnäs on hyvä kohde, vaikka satamaa pitäisikin vielä kehittää", Elvi arvioi.

Kulttuuri ja taidekin tulevat kysymykseen. Eija Ojansuu vetää jo nyt lapsille ja aikuisille laulukursseja.

Sen sijaan kiinteistöpuolesta Aurinko&Okra aikoo luopua. Vain päärakennus pysyy osuuskunnan hallussa; kaksi asuintaloa ulkorakennuksineen on myynnissä, yhdestä on jo tehty kaupat. Siihen nousee tiloja käsityöläisille Fiskarsin malliin, ja Pernajan kuntakin koetetaan saada mukaan.

"Myymme talot korjausrakentajille, sillä ne on tehty 1800-luvun lopulla ja ne ovat komeita ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita. Asuminen vaatii toistaiseksi vähän luonnetta, sillä niihin ei tule juoksevaa vettä", Elvi sanoo.

Vesi, sähkö ja saunat ovat kuitenkin tulossa. Labbyn väestä Teija ja Janne asuvat työläisasunnoissa vuokralla ja aikovat niihin jäädäkin.

Yhteisöllisyyden voima
Isnäsissä asuu noin 400 ihmistä. Sahan lopettaessa osa jäi työttömiksi, jotkut löysivät hommia Porvoosta. Koulu, posti, terveysasema ja kauppa ovat kylällä kuitenkin säilyneet, ja nykyään sinne muuttaa lapsiperheitä.

"Kylätoimikunta pitää höyrykonemuseota. Kaikki alueen yritykset – läheistä golf-kenttää myöten – ovat myös ympäristö- ja yhteistyökartoituksessa", Juha sanoo.

Terve paikallistalous, maaseudun asuttuna pitäminen ja ekologinen sopusointu ovat hänen mielestään niitä asioita, joiden eteen kelpaa ponnistella.

"Aito yhteisöllisyys on minusta jotakin muuta kuin vain yhteisten työkalujen omistamista. Tietenkään se ei tarkoita mitään tiukkaa keskusjohtoisuutta. Ekoyhteisöä parempi ilmaus on minusta ekoyhteistyö."

Tavallinen kulutushysterian kourissa kamppaileva kansalainen on kiinnostunut siitä, pystyykö ympäristö- ja yhteisöarvoihin pohjautuvalla työllä elättämään itsensä. Vai tarvitaanko selkänojaksi vankka pankkitili tai turvallinen pakastevirka?

"Viime vuonna Aurinko&Okran liikevaihto oli noin 260 000 mk. Toistaiseksi osuuskunta on tuottanut hiukan tappiota, mutta kiinteistöjen ostoon tarvittua lainaa on lyhennetty suunnitelmien mukaan ja minulle on pystytty maksamaan jopa palkkaa", Elvi myhäilee.

"Maatalous- ja puutarhapuolella luomutukien osuus on tietysti merkittävä. Mutta siitä on lähdettävä, että EU:n maataloustuen määrä vähenee, ja hommalla pärjätään silti. Kun tuotteiden laatu on kunnossa, talous seuraa perässä", Juha arvioi.

Puuta ja leipää
Tämän vuosikymmenen haasteita ovat ekologian isot kysymykset, energia-asiat. Tuuli- ja aurinkosähkön hankintaa Isnäsiin on selvitetty.

"Tuulimylly kyllä pyörisi Pernajanlahdella, mutta Kotkan ja Helsingin edustalle suunnitellaan isoja tuulipuistoja. Kokonaisuuden kannalta oma mylly ei ehkä olisi paras ratkaisu. Sen sijaan aurinkokeräimet ovat varteenotettava mahdollisuus", Juha pohtii.

Maaseudulla riittää myös biovoimaa. Labbyn kartano on hakelämmityksen edelläkävijä. Tosin sitä ei perustettu ideologisista syistä, vaikka itse luonto oli takapiruna.

"Edellinen omistaja myi 1960-luvun alussa metsää, mutta lämpimän talven takia kaadetut puut jäivät korjaamatta. Jätepuuta oli metsässä niin paljon, että veljeni ja minä, jotka ostimme tilan, päätimme hankkia hakekattilan", kertoo Juhan isä Mauri Näri.

Hän hoitelee edelleen lämpökeskusta ja puuhailee muutenkin Juhan ja naapurissa viljelevän Millan apuna. Sisarukset käyttävät yhä paljon yhteisiä koneita. Mauri ei ota kantaa, valitsiko toinen lapsista oikein ja toinen väärin.

"Etunsa, haittansa ja uhkansa on molemmissa. Pääasia, että peltoja viljellään", hän tuumii tyytyväisenä.

Juha pitää sukupolvien perinteen jatkumista yhtenä luonnonmukaisen viljelyn arvokkaimmista piirteistä, vaikka paluuta vanhaan ei kukaan tosissaan haikailisikaan.

"Arvostan kantavaa rytmiä, jossa tietyt asiat tehdään ajallaan. Kunhan leipomo valmistuu, maatilalla pyritään leipomaan aina lauantaiaamuisin", hän sanoo.

Niinpä – leipä on hyvän työviikon lopputulos.

*Teksti: Jarmo Pasanen
*Sähköposti:


| Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |