Kodin Pellervon kotisivulle


Lehden referaattisivulle
Juttuarkisto
Kuvapalvelu
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

kesakuu.gif (2352 bytes)

Aidan takaa

Me suomalaiset rakastamme maaseutua. Erityisesti rakastamme suomalaista maaseutua kesällä. Meille on onnen takeeksi annettu neljä vuodenaikaa. Niistä kolme on ilmeisesti tarkoitettu nautittaviksi sisätiloissa, koska emmehän me suomalaiset kovin paljon oikeasti neljän vuodenajan mukaan elä. Nykyinen meno kuransseeraa meitä kuin karjaa aitaukseen, maaseudulta kaupunkeihin ja taajamiin, väljästä luonnosta pikku luukkuihin. Emmekä me kapinoi.

Me suomalaiset rakastamme myös muiden maiden maaseutua. Muiden maiden maaseutua voimme rakastaa muulloinkin kuin kesällä. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Italia. Italialainen pikku kylä, sen rapistuneet rakennukset ja muhkuraiset kujat ovat meille elämys, antoisa, pittoreski matkailukohde. Entäs sitten ihmiset! Ikääntyneitä, uurteisia setiä viettämässä aikaansa kylän baarissa, herttaisen tulisesti turisemassa viinilasin ääressä. Ja miten upeasti taitavat italian, oopperan kielen! Niin aitoa, niin alkuperäistä! Kuinka hauska onkaan istahtaa kuuntelemaan, vaikkei puheesta mitään ymmärräkään.

Ja siinä on asian ydin. Ulkomaiden maaseudusta saa nauttia vastuuta kantamatta, velvollisuuksista piittaamatta ja kylien kohtaloita murehtimatta.

Kuka hyvinvoiva, sivistynyt, maailmaa nähnyt suomalainen haluaa istua suomalaisen kituvan kirkonkylän ainoan huoltamon baarissa kuuntelemassa keskikaljaa kittaavan ukon murteellista (ja murheellista) notta tuata sellaanen tulemus meillen ny on tullu -hörinää? Ja aina vain pahempi, kun äijä sitkeästi jatkaa nottei siälä Lakiasmäjeskään oo enää yhtään ihimistä, ne on kaikki lähteny muallen tai kuallu.

Me suomalaiset olemme urheilukansaa, henkemme kaupalla. Jos olisimme myös rehellistä kansaa, myöntäisimme, ettei maaseudulla ole kivaa. Ei ole kivaa, kun ei ole kauppaa, ei koulua, ei pankkia, postista nyt puhumattakaan. Hengestä on kysymys, kun suostumme johdonmukaiseen väestönsiirtoon ikiomassa maassamme, jonka joka niemehen, notkohon, raarelmaan vain kesäkodin tahdomme nostattaa.

*Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
*Sähköposti: anna-liisa.huhtala-fiskars@pellervo.fi


| Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |