Liika helle ei ole leikin asia
Helleaalto on pyyhkinyt yli maapallon ja kantanut synkkää satoa. Ilmeisesti jo tuhannet vanhukset ja sairaat ovat menehtyneet, mutta aika ajoin myös myös terve nuori tai keski-ikäinen kokee saman kohtalon. Saimmehan jokunen vuosi sitten lukea suomalaisesta alokkaasta, joka raskaalla hellemarssilla koki järkyttävän kohtalonsa. Tällainen reaktio, lämpöhalvaus, liittyy usein sellaiseen ilmastoon, missä helteen yhteydessä ilman kosteus vie viimeiseltäkin kehon tasapainottavalta suojamekanismilta, höyrystymiseltä, jalat alta.
Lääketieteellinen ilmaisu on hypertermia, tila, jossa kehon lämpötila nousee poikkeuksellisen korkeaksi. Rajana pidetään 41 astetta. Teoreettisesti on arvioitu kehon solujen kestävän vielä 46 asteen, mutta käytäntö on osoittanut, että vakavat ongelmat alkavat jo paljon aikaisemmin riippumatta siitä, onko henkilö terve vai sairas.
Tällaisen reaktion voi helteen lisäksi aiheuttaa moni muukin tekijä. Sellaisia ovat bakteerien tai virusten synnyttämät infektiot, alkoholistin vieroitusoireyhtymä, tulehtuneesta kilpirauhasesta voimakkaasti verenkiertoon erittyvät hormonit, aivojen sisäinen verenvuoto ja eräät lääkkeet.
Lääkkeet voivat aiheuttaa reaktion joko heikentämällä hikoilua, aiheuttamalla kiihtyneen lämmöntuotannon tai allergisen reaktion kautta. Esimerkki lämmöntuotantoa lisäävästä "lääkkeestä" on amfetamiini, jota muun muassa Kennedy-pariskunnalle määrättiin suorituskykyä lisäämään 50–60-lukujen taitteessa.
Kuitenkin selvästi yleisin syy hypertermiaan on helle, joka jatkuu liian kauan. Nuorilla ja keski - ikäisillä se näyttää tyypillisesti liittyvän fyysiseen rasitukseen, kun taas vanhuksille näyttää riittävän pelkkä kohonnut ja pitkään jatkunut ympäristön lämpötila ja etenkin selvästi noussut ilman kosteus.
Mitä kehossa tapahtuu, kun se altistuu ympäristön poikkeavan korkealle lämpötilalle eikä sen oma "jääkaappi- ja ilmastointijärjestelmä" enää riitä?
Ensimmäiset oireet, lihaskrampit, liittyvät hikoilun aiheuttamaan neste- ja suolavajaukseen. Perusvirheitä onkin huolehtia vain nestevajauksesta ja lyödä laimin suolojen korvaus. Tällainen voi seurata vaikkapa pitkää heinätyörupeamaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että suolavajaus alkaa kehittyä vasta 4–5 tunnin aherruksen jälkeen, jonka esimerkiksi triatlonistit osaavat huomioida suorituksen kestäessä täyspitkillä matkoilla 8–9 tuntia, mutta jolla ei ole suurtakaan merkitystä maratonilla. Lihaskouristukset tulevat tyypillisesti aherruksen jälkeen.
Pitkittynyttä hellealtistumista voi seurata myös fyysinen uupumisreaktio, johon voi liittyä sekavuusoireitakin. Syyt ovat samoja kuin lihasoireissa. Potilaat ovat janoisia, levottomia, tuntevat itsensä heikoksi, kärsivät tasapaino-ongelmista, hengitys on hankalaa tai käytös sekavaa. Tällaiseen törmää joskus maraton- isoissa loppupään tulijoissa.
Usein potilaat ovat pahoinvoivia, jopa oksentelevia. Tämä vaihe edeltää varsinaista lämpöhalvausta, hengenvaarallista tilaa.
Lämpöhalvaukselle on tyypillistä selvästi kohonnut kehon lämpötila, joka voi olla jopa yli 41 astetta sekä selkeä tajunnan tason lasku, jopa tajuttomuuteen saakka. Tavallisimmat altistavat seikat ovat selvä ylipaino ja korkea ikä yhdistyneenä fyysiseen rasitukseen.
Kehon lämpötilan kohottua voimakkaasti lisääntyy myös perusaineenvaihdunta hurjasti, jopa puolella. Sydän alkaa työskennellä rajusti, mutta keuhkot saattavat vaikeuttaa sen työtä supistamalla suoniaan! Keskushermoston toimintahäiriö ilmenee tajunnan laskuna, kouristuksina, jopa harhoina. Verenpaine laskee, munuaisten toiminta lamaantuu, maksa vaurioituu, esiintyy hyytymishäiriöitä, kehon suolojen tasapaino järkkyy ja lihakset alkavat "liueta" verenkiertoon. On siis selvää, että kyseessä on erittäin vakava ja ripeitä otteita vaativa tilanne.
Kehon lämpötila on saatava nopeasti alas keinolla millä hyvänsä. Potilas on upotettava niin kylmään veteen kuin mahdollista (nokkelille tarkennukseksi, että pää pysyy pinnan läpuolella). Jos löytyy pakastin niin sen sisältö auttaa asiaa. Kaivovesi olisi hyvä ratkaisu. Potilaalle voi antaa nestettä, jos hän on tajuissaan ja yhteistyökykyinen, mutta määrän suhteen on oltava varovainen. Noin litra kylmää vettä riittää ja se olisi annosteltava vähitellen matkalla sairaalaan.
Edellä kuvattujen helleongelmien ennaltaehkäisy on helppoa. On juotava paljon ja naposteltava suolaista aika ajoin. Välillä voi jäähdytellä itseään varjossa, suihkussa tai uimalla ja voisi vaikkapa ottaa mallia etelän eläjästä pitämällä pitkä siesta ja jatkamalla sitten illalla. Hyttyset ovat pienempi kiusa kuin lämpöhalvaus.
Teksti: Leif Lindberg
| Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute
| www.pellervo.fi |