Pellervo

Sijoitus tulevaisuuteen

Koulut alkavat ensi viikolla. Tuhannet innokkaat reppuniekat uusine penaaleineen ottavat ensiaskeleensa opintiellä. Kuvia ensimmäisestä koulupäivästä on liikuttavaa katsella joskus myöhemmin. Mikä luottavainen tulevaisuudenusko kirkkaissa silmissä näkyykään!

Muutaman vuoden kuluttua sama kirkassilmä vannoo inhoavansa koulua, kouluruokaa ja kaiken lisäksi häntä kiusataan. Tässä vaiheessa ryhdytään pohtimaan, mikä koulussa, ruuassa ja opettajissa oikein on vikana. Miksi innokas ja mukava lapsi muuttuu väsyneeksi, haluttomaksi tai jopa toisia kiusaavaksi rötöstelijäksi?

Helpoin ratkaisu ongelmaan tuntuu olevan koulun syyttäminen. Tähän antavat lisäpontta vanhempien omat koulumuistelut. Yleensä ikävät asiat muistetaan paremmin: huonot opettajat ja pakkosyömiset. Totta on, että opettajissa kuten muissakin ammateissa toimivissa ihmisissä on luonnevikaisia raakalaisia, jotka todella jättävät parantumat vammat pienen koululaisen mieleen. Mutta koko koululaitoksen syyttäminen ja opettajien leimaaminen kelvottomiksi on liioittelua.

Koulun tehtävä on ensisijaisesti opettaa lapsille erilaisia taitoja ja antaa tietoa. Suurin vastuu kasvatuksesta on kuitenkin kodilla. Tämän on jo moni äiti ja isä ymmärtänyt – ja ahdistunut entistä enemmän. Missä välissä kasvattaa lapsia, kun itselläkin on koko ajan kiire?

Huonoa omaatuntoa on yritetetty lievittää vakuuttamalla, ettei lapsi oikeastaan tarvitsekaan kovin paljon vanhempien aikaa, jos vain annettu aika on mahdollisimman laadukasta. Kuinka joku voikaan luulla olevansa niin fiksu, että pystyy antamaan lapselleen laadukkaampaa läsnäoloa kuin joku toinen? Onneksi tämä ajattelutapa on väistymässä, ja on ymmärretty, ettei lapselle tarvitse järjestää sen kummallisempia virikkeitä tai ohjelmia. Riittää, että läsnä on vastuullinen aikuinen. Tuon aikuisen ei välttämättä tarvitse olla äiti tai isä, sillä myös naapurit, kyläläiset ja täysin tuntemattomatkin ihmiset voivat ja saavat välittää muitten lapsista. Monin paikoin onkin virinnyt yhteistoimintaa, jonka periaatteena on kantaa vastuuta muistakin kuin omista lapsista. Tällaista toimintaa tarvitaan yhä enemmän. Sen parempaa sijoitusta tulevaisuuteen on vaikea keksiä.

Teksti: Kaisu Räsänen

S-posti: kaisu.rasanen@pellervo.fi