Vanhassa vara parempi
Minulla on hyviä ja huonoja uutisia. Hyvä on se, että kun kivikauden ihmisen keski- ikä oli noin 28 vuotta eli keskuudessamme nyt todennäköisesti jo 150 vuoden iän saavuttava henkilö. Huono uutinen on se, että siinä ei ehkä ole mitään järkeä.
Vanheneminen ja miten se tapahtuu on ehkä kuumimpia tieteellisiä tutkimusaiheita. Tämä ei ole mikään ihme. Kun 80 vuotta läheneviltä ihmisiltä kysyttiin haluaisivatko he elää pitkään kitkuttaen vai laadukkaasti lyhyemmän elämän vastaus oli selvä. He halusivat määrää, ei laatua. Georg Ots sen tiesi, ihminen rakastaa elämää.
Ihmisen elämännälkä on luonnollinen tarve. Ilman sitä elämää ei olisi ja ihmiset eivät haluaisi lisääntyä. Siksi tutkitaan niitä lääketieteen keinoja, joilla pystyttäisiin saavuttamaan jopa ikuinen elämä. Jos asianomaisella vain rahaa riittää.
Keskeisin aihe on telomeeri. Telomeeri on valkuaisaine, joka sijaitsee solujen geenien kromosomeissa niiden häntänä, mutta se ei sisällä ilmeisesti perinnöllistä ainesta. Sen merkitystä ei tunneta eikä sen osuutta vanhenemiseen tarkkaan tiedetä, mutta tiedetään mitä sille tapahtuu ihmisen vanhetessa.
Näyttää siltä, että lähes kaikki ihmisen solut uudistuvat eli jakautuvat koko elämän ajan. Ilmeisesti vain sydänlihaksen solut eivät toimi näin. Uusin tutkimus näyttää, että jopa aivojemme solut kykenevät näin uusiutumaan vastoin aikaisempaa käsitystä.
Telomeerin merkitys näyttää liittyvän juuri solujen jakautumiseen. Se lyhenee eli "kuluu" jokaisen jakautumisen yhteydessä ja eräänä päivänä käy liian lyhyeksi solun jakautumisen kannalta. Tällöin on aika astua tuonelaan ja toiseen ulottuvuuteen, mikä se sitten onkaan.
Ainoastaan sukusolujen, siittiöiden ja munasolujen, telomeeri ei lyhene . Tämä on luonnollista, koska niiden oleellisin tehtävä on tuottaa jälkeläisiä. Siittiöiden on pystyttävä jakautumaan sadoiksi miljooniksi, jotta ne riittäisivät yhden munasolun hedelmöittämään. Samoin hedelmöittymisensä jälkeen munasolu alkaa jakautua loputtomiin. Näin kehittyy ja lopulta syntyy vauva. Ihmeellistä.
Nyt olisi luonnotonta, jos kehittyvä alkiosolukko vanhenisi ennen aikojaan. Tätä varten luonto on varmistanut telomeerin pituuden säilymisen normaalina vauvan kehittyessä kohdussa. Tässä vaiheessa ihmisen elämää solujen sisältämä entsyymi telomeraasi huolehtii hännän uusiutumisesta solujen jakautuessa. Se lisää aina kuluneen pätkän verran takaisin .
Uudet tutkimustuulet keskittyvätkin juuri tuon entsyymin hyväksikäyttämiseen.
Teoriassa entsyymin säilyminen varmistaisi ehkäpä ikuisen elämän.
Tällä hetkellä on näyttöä eläin- ja soluviljelmäkoetasolla siitä, että ainakin maksakirroosiin pystytään vaikuttamaan parantavasti. Tautihan on palautumaton. Kirroosin uskotaan perustuvan siihen, että totuusseerumilla rääkätty maksa uusiutuu niin kovaan tahtiin, että telomeerit kuluvat loppuun ennen aikojaan. Maksasolut kuolevat ja pahimmillaan sivutuotteena myös omistajansa, jos ei saa uutta tilalle. Telomeraasi mahdollistaa maksasolujen uusiutumiskyvyn.
Mutta kaikella on kääntöpuolensa. Tiede joutuu käymään keskustelua riskeistä, joista syöpä on varsin tärkeä. Syövän leviäminen perustuu solun hallitsemattomaan jakautumiseen ja tätä kautta kasvuun ja liian usein kohtalokkaisiin ongelmiin. Syöpäsolut sisältävät normaalisoluista poiketen lähes aina telomeraasientsyymiä, joka mitä ilmeisimmin mahdollistaa syöpäsolun "ikuisen elämän".
Toisaalta, kääntöpuolen kääntöpuolena, jos löydetään telomeraasientsyymiä estävä lääke, saattaa syövän hoidolle avautua aivan uusi luku lääketieteessä. Uskotaan myös, että koska hoito vaikuttaa vain telomeraasientsyymiin, eivät vaikutukset kohdistu normaaleihin soluihin. Tämä merkitsee vähempiä sivuvaikutuksia.
Ikuinen elämä toisi myös sosiaalisia seurauksia. Mielikuvitusleikkinä voisi arvailla, että keskimääräisen eliniän noustessa 120 paikkeille varhaiseläkkeiden kynnysikä nousisi vastaavasti 95 vuoden seutuville, sillä kuinkas muuten maksettaisiin eläkkeet alati kasvavalle porukalle.
Toisaalta iloisen huoleton nuoruus voisi pitkittyä. Kuka jaksaa, helkkari soikoon, työelämässä 80 vuotta. Leikkikoulu päättyisi 30 - vuotiaana. Lastensa opintojen pitkittymistä pähkäileviä vanhempia voisivat "ikuiset ylioppilaat" lohduttaa, että on paljon kivempaa soittaa kitaraa ja juoda kaljaa ( telomeraasihoitojen tukemana tietysti) 50 ikävuoteen saakka. Kyllä sitä sitten ehtii hikoilla asuntolainojen, perhe- ja työelämän asettamien vastuiden sekä muun sekalaisen inhimillisen sortimentin vuoksi.
Teksti: Leif Lindberg
| Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute
| www.pellervo.fi |