Kodin Pellervo

LOKAKUU 16 | 10 | 2003

Me hyvät

Kilautetaanpa kolehtihaaviin kourallinen, autetaan osattomia, vaikka moni kyllä on köyhä aivan omaa saamattomuuttaan, laiska. Annetaan vähän sotaveteraaneille, osallistutaan pikkuisen yhteisvastuukeräykseen, ollaan dieetillä nälkäpäivänä. Hyvä me auttajat ja me aneiden ostajat!

Kauppakeskuksen tasanteella makaa nuori nainen. Suusta ja leuasta valuu vuolas veri. Ympärillä seisoo kymmenkunta ihmistä. Onko ambulanssi soitettu? Onko silminnäkijöitä? Mitä tapahtui? Kahvion pöydästä nousee vanhempi herra ja puuskahtaa ylimielisesti: "Se kaatui suulleen. Juovuksissa se on, tai mitä lie aineita ottanut." Herran logiikka toimii näin: jos ihminen on humalassa tai missä hyvänsä pöllyssä, hätänsäkään hetkellä hän ei ole meidän apumme arvoinen. Ja nyt herrassa syntyy syvä tyydytys: tässä sentään ollaan kunnon ihmisiä tuollaisiin renttuihin verrattuna.

Mutta voisiko hän olla sinun tyttäresi?

Jalkakäytävällä makaa nuori mies. Huulet ovat siniset, silmät nurinpäin. Paikalle osuu vuorovapaataan viettävä poliisi. Hän kopsauttaa kenkänsä kärjellä poikaa polveen: "Nouse ylös siitä! Ei tässä saa maata. Viinaako olet ottanut vai pillereitä?" Poika ei tajua tämän maailman menosta mitään, suusta noruu kuola, pulssi tuskin tuntuu. Työnnän pusakan hihaa ylemmäksi: diabetesranneke. Ei mikään vavisuta niin kuin raivo, voisin huitaista poliisia. Onneksi ambulanssi tulee.

Mutta voisiko hän olla sinun poikasi?

Tapaturma-asemalle tuodaan vanhahko, jalkansa loukannut mies. Hänet puhallutetaan: 2,7 promillea. Mies hokee, ettei saa antaa mitään lääkkeitä, koska on viinaa veressä. Hänet hoidetaan nopeasti asianmukaiseen kuntoon ja työnnetään sairaalasängyllä huoneeseen. Vähän ajan kuluttua oven takaa kuuluu toistuva pyyntö päästä vessaan. Mies sopertaa, ettei osaa avata lepositeitä eikä halua laskea alleen. Lopulta hoitaja nakkaa kuikan kurjalle. Minuutin kuluttua huoneesta kuuluu taas valitus: "Minä en voi käyttää tätä, kun minut on sidottu sänkyyn." Nyt nöyryytetty jo nyyhkii. "Se on vain se humalainen mies kolmosessa", sanoo hienosti meikattu hoitaja lääkintävahtimestarille.

Mutta voisiko hän olla sinun isäsi?

Mikä se kristinuskon ydin oikein olikaan, mikä oli se meille annettu ohje niistä vähäisimmistä? Ja kuka sen vähäisimmän on kyvykäs määrittämään?

Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: anna-liisa.huhtala-fiskars@pellervo.fi