Kodin Pellervo

LOKAKUU 14. 10. 2004

Kylässä kaikki hyvin

Kangasalan ekokylän asukkaat ovat rakentaneet itselleen turvallisen ja palkitsevan asuinympäristön.

"Ekokylä on kannanotto ekologisen elämäntavan puolesta ja vastalause lyhytnäköiselle tehorakentamiselle", tiivistää ekokylän perustajiin kuuluva arkkitehti Outi Palttala-Heiskala.

Kangasalan yhteiskyläksi nimetty ekokylä on monien toiveiden täyttymys. Projekti käynnistyi 1980-luvun lopussa, kun Pirkanmaan yhteisöasujat ry alkoi etsiä sopivaa aluetta kohtuullisten kulkuyhteyksien päässä Tampereelta. Tavoitteena oli luoda asuinympäristö, jossa yhdistyisivät maalaiskylän ja taajama-asutuksen parhaat puolet ekologisesti kestävällä tavalla.

Ihanteellinen paikka löytyi vuonna 1994, nopeammin kuin moni oli uskaltanut edes uneksia: Kangasalan Vallitun aluetta Rikun kylässä oli suunniteltu kaavoitettavaksi kunnan omakotitalotonteiksi. Kunta tarjosi aluetta ekokylälle, koska kunnallistekniikan rakentaminen kallioiselle metsärinteelle olisi tullut liian kalliiksi.

Nyt kylässä asuu yhdeksän perhettä, yhteensä 18 aikuista ja 24 lasta. Talorykelmä sijaitsee metsäisellä etelärinteellä, josta avautuu kaunis näkymä peltoaukealle. Kauempana kimaltelee Vesijärvi. Kahden hehtaarin viljelysmaalle osa kyläläisistä on perustanut oman kasvimaansa, vanhojen omenapuiden sato kuuluu kaikille.

Apilapellolla on tilaa myös kylän perinteisille kesävieraille, tuttavien poneille ja hevosille. Bussipysäkille on lyhyt matka, ja naapurissa sijaitsee Rikun päiväkoti. Muut palvelut ovat neljän kilometrin päässä Kangasalan kirkonkylässä.

Idylli syntyi kovalla työllä

Idyllin eteen on tehty töitä hartiavoimin. Ensimmäiset vuodet kuluivat yhteisissä kokouksissa, joissa suunniteltiin aluetta, kylän rakennetta, laajuutta, rakentamistapaa ja niin sanottuja ekologisia reunaehtoja. Byrokratia osoittautui ennakoitua raskaammaksi.

"Suurimpia ongelmia tuotti hallintomallin ratkaiseminen. Kunta halusi vain yhden vuokraajaosapuolen ja edellytti, ettei aluetta lohkota erillisiksi rakennuspaikoiksi. Näin kylää tulisi pitkälläkin aikavälillä hallitsemaan yhteisö eikä kukaan yksittäinen rakennuspaikan haltija lähde esittämään poikkeuksia vuokrasopimukseen. Järjestely sopi meille, koska se palveli myös kylän yhtenäisyyttä ja omia tavoitteitamme", Palttala-Heiskala kertoo.

Hallinnollisesti kylä on organisoitu kiinteistöosakeyhtiöksi, joka vuokraa tontit Kangasalan kunnalta ja vuokraa ne edelleen asukkaille hallinnonjakosopimuksella. Vastuu yhteisistä rakennuksista ja järjestelmistä jakaantuu tasan kaikkien osakkaiden kesken. Hallintomuoto löytyi vasta, kun kylään muutti lainoppinut juristi. "Totista vääntöä kesti kolme vuotta, mutta se kannatti. Yhteistyö kunnan kanssa sujui kaikin puolin joustavasti."

Kompostivessojen käyttö on yksi ekologisista reunaehdoista, joihin kaikki ekokylän asukkaat ovat sitoutuneet. Alueelle ei saa rakentaa vesivessoja. Jätevedet kerätään pellolla sijaitseviin sakokaivoihin, joista ne johdetaan kivikuitusuodattimen kautta haihdutusaltaaseen. Lisäksi asukkaat ovat sitoutuneet käyttämään ympäristölle vähän haitallisia puhdistusaineita.

Jätevesiratkaisusta jouduttiin neuvottelemaan pitkään vesipiirin virkamiesten kanssa. He vastustivat paikallista jätevedenpuhdistusjärjestelmää ja kompostikäymälöitä, koska ekokylän olisi ollut mahdollista liittyä kunnalliseen viemäriverkkoon.

"Vesipiirissä ei uskottu kompostikäymälöiden ja jätevedenpuhdistuksen tasoon ja toimivuuteen. Epäilyt ja pelot olivat turhia: mittaukset osoittivat, että jäteveden ravinnepitoisuudet ovat selvästi alhaisemmat kuin Tampereen Viinikanlahden vedenpuhdistamossa", Palttala-Heiskala selvittää ja kiittelee kompostivessojen käyttömukavuutta: ei haise eikä roisku ja samalla hoidolla kompostoituvat myös keittiön biojätteet.

Purkutiiltä ja vanhaa lasia

Selvittely- ja suunnitteluvaiheen aikana kylästä kiinnostuneet ehtivät vaihtua lähes kokonaan. Kiinnostuneiden määrä väheni varsinkin silloin, kun hankkeeseen piti sitoutua rahallisesti. Alkuun kuitenkin päästiin, ja vähitellen kylään löytyi riittävästi tulijoita.

Ensimmäinen rakennuskohde oli yhteinen hakelämpölaitos vuonna 1997. Samoihin aikoihin alkoivat nousta myös ensimmäiset asuinrakennukset. Taloista tuli alun perin suunniteltua suurempia. Osa rakennuksista on tehty runsaalla oman työn osuudella edullisesti. Purkutiiltä on saatu Tampereen vanhoista tehtaista, väliovia ja ikkunoita korjaustyömailta, kolmen talon ikkunoissa on käytetty vanhaa lasia. Rakenteet ovat hengittävät ja lämmöneristeenä on käytetty selluvillaa.

Kokonaisuutta ei voi kuin ihailla. Maavärein sävytetyt puutalot näyttävät kodikkailta eikä suunnittelussa ole jämähdetty tavanomaisimpiin ratkaisuihin. Aivan kuin kylä olisi ollut kuusikkorinteessä iät ajat.

Jokainen perhe on vastannut itse talonsa rakentamisesta, joskin kaikki ovat joutuneet sopeutumaan sovittuihin ekologisiin rajoituksiin. Palttala-Heiskalan nelihenkisessä perheessä työnjako oli selvä: Outi Palttala-Heiskala suunnitteli talon ja rakennusinsinööri-mies Markku Heiskala otti vastuun rakentamisesta. Taloa varten otettiin 65 000 euron pankkilaina, mikä riitti kattamaan myös rakentamisvaiheen elinkustannuksia.

"Kaikki talot ovat valmistuneet pienellä budjetilla. Kustannuksia on onnistuttu minimoimaan, koska kylästä löytyy alan osaamista. Osa puutavarasta kaadettiin itse, ja paikallista sahuria ja kenttähöylää käytettiin puutavaran jalostamisessa laudoiksi ja paneeleiksi.

160 neliössä riittää tilaa niin pariskunnan työhuoneille kuin viherhuoneellekin, jonka lämmössä kesäkurpitsat, paprikat, kurkut ja tomaatit kypsyvät. Marleena, 11, ja Pirita, 5, osallistuvat viherhuoneen hoitoon asiaankuuluvalla innokkuudella.

Monet tekevät töitä kotona

Omaa rakennussuunnittelutoimistoa pyörittävät Palttala-Heiskalat eivät ole ekokylän ainoita yksityisyrittäjiä. Lähes puolet asukkaista tekee etätyötä tai harjoittaa yritystoimintaa.

Puuseppä Jari Hämäläisellä on yhteinen yritys vaimonsa arkkitehti-kuvataiteilija Anu Pellisen kanssa. Perheeseen kuuluvat lisäksi 9-, 7-, ja 4-vuotiaat pojat.

"Talon rakennustöiden jälkeen vaihdoin arkkitehtiopinnot puusepän ammattiin. Valmistan tilaustyönä ikkunoita ja kalusteita sekä kehitän omia tuoteideoita. Vanhempani pitivät kyläkauppaa, joten työn ja vapaa-ajan lomittuminen on tuttua jo ennestään", Hämäläinen kertoo asuintalon viereen rakentamassaan verstaassa.

Paikka lumosi täysin. "Tuntui uskomattomalta, että Kangasalan kunta oli valmis vuokraamaan meille näin hienon alueen. Olen suunnitellut ekokylän asemakaavan, mutta byrokratian kanssa en ole joutunut tappelemaan. Siinä mielessä olen päässyt muita vähemmällä."

Yhteiskylä-nimi kertoo, että sähkö- ja vesiliittymien lisäksi tie, lämpökeskus, leikkipiha, pellot sekä metsät ovat yhtiön hallinnassa ja kyläläisten vastuulla.

"Vaikka ekokylässä eletään normaalia itsenäistä omakotitaloelämää, yhteisestä alueesta huolehtiminen on kaikkien asukkaiden velvollisuus. Homma on toiminut paremmin kuin hyvin. Yhtenä syynä on varmasti se, että täällä asuu tavallisia ihmisiä ilman tiukkaa ideologiaa", Hämäläinen toteaa.

"Vanha mottomme on yhteinen kylä syntyy yhdessä tekemisen ilosta ja voimavarojen yhdistämisestä. Tarvitaan porukka, joka haluaa sitoutua projektiin. Sen lisäksi tarvitaan muutama vetäjä, sillä vastuu ei saa kaatua yhden ihmisen niskaan", Palttala-Heiskala lisää.

Hän myöntää, että ekokylän syntyyn on liittynyt paljon raskaitakin aikoja. Töitä on urakoitu talkoilla lastenhoidon lomassa, ja persoonallisuudet ovat välillä ottaneet mittaa toisistaan.

"Maaseudulla kasvaneena olen oppinut luottamaan yhteisöllisyyteen. Se ei ole kadonnut meiltä missään vaiheessa."

Kangasalan kunta on varannut läheltä vastaavankokoisen alueen toisellekin ekokylälle. Kuka mahtaa tarttua tilaisuuteen?

Ekorakentamista ennen ja nyt >>

Teksti: Ulla Saikkonen
Sähköposti: