LOKAKUU 14. 10. 2004

Terälahti ei luovu idyllistään

Tampereen kaupunkiin kuuluvan Terälahden asukkaat ovat onnistuneet kehittämään palveluita ja säilyttämään kylänsä maaseutumaisuuden.

Omaehtoisuuteen on Terälahdessa luotettu aina. Kun pankki lopetti kylässä sivukonttorinsa, lähti porukka henkilöautoilla Keuruun paikallisosuuspankkiin tilejä avaamaan. Matkanteko kannatti, sillä kyseinen pankki päätti perustaa sivukonttorin Terälahteen. Aktiivisuutta tarvittiin myös jatkossa, sillä palvelut olivat kuin katoava luonnonvara. Suurimpana huolen aiheena oli koulujen lakkauttaminen.

Vuonna 1999 kylän asukkaat kokoontuivat joka kuukausi pohtimaan Terälahden tulevaisuutta. Tapaamisten pohjalta syntyi kyläsuunnitelma vuosille 2000–2010. Tavoitteena on ohjata kehitystä asukkaiden itsensä haluamaan suuntaan. Sitä ennen sekä vakituiset että kesäasukkaat olivat vastanneet kyselyyn, jossa he saivat tuoda esiin omia toiveitaan ja tyytyväisyyden aiheitaan. Vastauksissa korostettiin Terälahden puhdasta ja kaunista luontoa sekä maaseutumaisuutta; kaupunkimaista asutusta ei haluta, mutta peruspalvelut halutaan säilyttää ja niiden saatavuutta lisätä.

Iso pyörä lähti liikkeelle. Kehittyvä Terälahti -projekti käynnistyi kaksi vuotta sitten Euroopan Leader-rahoituksen tuella. Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Pasi Tuhkanen ja sihteeri Elina Tarkkala kertovat ylpeinä työn tuloksista.

"Kyläläisten aktiivisuuden ansiosta ala-astetta ei lakkautettu. Se toimii nykyään entisen yläasteen remontoiduissa tiloissa 80 oppilaan voimin. Yläasteen oppilaat siirtyivät kymmenen kilometrin päässä sijaitsevan Kämmenniemen uudisrakennuskouluun."

Nyt viidensadan asukkaan taajamassa on päivittäistavarakaupan ja asiamiespostin lisäksi muun muassa kirjasto, rauta-maatalouskauppa, useampia kampaamoita ja neuvola. Ala-asteen tiloissa toimii Tampereen ympäristötoimen ylläpitämä luontokoulu, jonne tamperelaiset koululuokat tekevät päivän retkiä.

Yhteistyöllä tuloksia

Kunnallisen päivähoidon saaminen oli kiven takana. Kun neuvottelut Tampereen kaupungin kanssa eivät tuottaneet tulosta, kaksi terälahtelaista lastentarhanopettajaa teki alueella tarvekartoituksen ja perusti yksityisen ryhmäperhepäiväkodin. Tämä herätti virkamiehet, ja kylään tuli kunnallisen päivähoidon sivupiste.

"Yhteistyö kaupungin kanssa sujuu mallikkaasti. Olemme saaneet virkamiehet ymmärtämään, että Terälahtea kannattaa kehittää. Tämä on suosittua kesänviettoaluetta, ja monet haluavat jäädä tänne vakituisesti asumaan", Elina Tarkkala sanoo.

Seuraava juhlinnan arvoinen tapahtuma oli oman lähiliikuntapaikan avajaiset. Kyläläiset ovat suunnitelleet liikuntapaikan itse, ja rakentaminenkin on vaatinut melkoisen määrän talkootyötä.

"Saimme hankkeen toteuttamiseen 25 prosentin valtionavustuksen. Lisäksi olemme keränneet rahaa myymällä 500 euron peliosuuksia, jotka ovat menneet hyvin kaupaksi", Pasi Tuhkanen kertoo.

Liikunnanharrastajat ovat varmasti tyytyväisiä, sillä Terälahteen on tulossa myös valaistu pururata, joka on talvisin hiihtäjien käytössä. Tampereen kaupunki on rakennuttanut Näsijärven rantaan vierasvenesataman, ja yhteisprojektina toteutettiin leikkipuisto lapsille.

Ennen koulujen alkamista valmistuvat kevyenliikenteen väylät, jotka ovat olleet pitkään kyläläisten toivomuslistalla. Väylien rakentamista ehdotettiin Tiehallinnolle, mutta siellä todettiin, ettei määrärahoja ole liiennyt pahempiinkaan kohteisiin moneen vuoteen. Vasta kun asiasta kirjoitettiin paikallisessa sanomalehdessä, Tiehallinto oli valmis panostamaan.

"Väylien myötä tie kapenee ja vauhti hidastuu. Läheltä piti -tilanteita on ollut useita, mutta onneksi kukaan ei ole jäänyt kivirekkojen alle."

Maiseman ehdoilla

Terälahti kuuluu Tampereen kaupungin Teiskon maaseutualueeseen, joka houkuttelee erityisesti lapsiperheitä. Suurimman osan muuttovoitosta kerää Kämmenniemen kaupunginosa, mutta myös Terälahti on nuorten suosiossa. Kyläkeskuksen asukkaiden keski-ikä on 38 vuotta.

Kylässä uskotaan, että väkimäärä lisääntyy tonttikaupan ja uudisrakentamisen myötä. Vetovoimaa riittää, sillä Terälahdessa voi asua keskellä maaseutuidylliä suuren kasvukeskuksen sisällä. Tampereen keskustaan on matkaa vaivaiset 35 kilometriä, ja sinne pääsee paikallisliikenteen busseilla.

Kylää ei kuitenkaan markkinoida uusille asukkaille mihin tahansa hintaan. Terälahtelaiset haluavat säilyttää asuinpaikkansa maaseutumaisuuden; pellot on tarkoitettu viljeltäviksi ja niillä on myös maisemallista arvoa.

"Terälahden Seutu ry sai neuvoteltua itselleen omaehtoisen maankäyttösuunnitelman, jonka avulla voidaan säädellä uudisrakentamista. Emme halua nukkumalähiötä", Tarkkala ja Tuhkanen korostavat.

Rakennuspaikat eivät ole suorakaiteen muotoisiksi piirrettyjä tontteja tai pelloille sijoitettuja tonttiruudukoita, vaan luontoon ja maisemaan istuvia säännöttömiä tonttiryhmiä. Ikkunoista ei tarvitse katsella naapurin ruokailua, pellot jäävät pelloiksi ja pohjoisen kylmät rinteet ulkoilumaastoiksi tai metsälöiksi.

"Uudetkin tontit ovat puolen hehtaarin kokoisia. Asumisen aiheuttamia ympäristöhaittoja pyritään vähentämään yhteisillä porakaivoilla ja maasuodattimilla", Tuhkanen selvittää.

Tampereen kaupunki on pyytänyt Terälahden asukkaita laatimaan vision siitä, millainen kylä on vuonna 2050.

"Päällimmäisenä tavoitteena on, että Terälahti pysyisi turvallisena ja rauhallisena asuinpaikkana. Alueelle halutaan myös lisää työpaikkoja", Tarkkala sanoo.

"Toivottavasti meillä on viidenkymmenen vuoden kuluttua pientä liiketoimintaa, polttoaineen jakeluasema ja kahvio. Yksi toteutettavista haavekuvista on oma tanssilava."

Kaupungin kyljessä tarvitaan elinvoimaa

Suunnittelija, FT Sami Tantarimäki kutsuu kaupungin laajenemistapaa tiivistämispolitiikaksi. Kolmisenkymmentä vuotta sitten kaupunkien sisällä olevia potentiaalisia tyhjiä alueita pidettiin vapaina alueina, jotka kaupunki hankki omaan käyttöönsä joko ostamalla, maanvaihtokaupoilla tai pakkolunastuksella. Pellot antoivat tietä kerrostaloille ja liikekeskuksille.

Keinottelijat suosivat maanomistukseltaan ja -käytöltään pirstoutuneita alueita, koska silloin oli helppo muodostaa kokonaisuuksia. Mitä pienempiä maa-aloja ja epäsäännöllisempiä maisemia, sitä todennäköisemmin kaupungistuminen siihen suuntaan laajeni.

"Jos kylätaajamat säilyvät elinvoimaisina ja maaseutumaisina, kaupungeilla ei ole välttämättä mielenkiintoa laajeta sinne", Tantarimäki uskoo.

Maaseudun ja kaupungin välinen vuorovaikutus on vaihdellut ajan hengen mukaan. Vielä 1950-luvulla alueet hyötyivät toistensa palveluista. Maaseutu tuotti ruokaa ja virkistystä kaupungin markkinoille, kaupunki puolestaan tarjosi palveluita ja koulutusta maaseudun väestölle.

Ristiriidaton rinnakkaiselo katkesi seuraavalla vuosikymmenellä maaseudun suureen murrokseen: alkutuotannon työpaikkojen määrä väheni ja maaseutu autioitui väestön muuttaessa työn perässä kaupunkeihin ja Ruotsiin.

"Nyt perinteistä rinnakkaiseloa tavoitellaan jälleen. Ihmiset ovat kiinnostuneita ympäristöasioista, ruoan terveellisyydestä ja asuinpaikkansa viihtyvyydestä. Maaseudun ja kaupungin yhteistoiminnan kehittäminen on sisällytetty muun muassa maaseutupoliittiseen ohjelmaan."

Tantarimäen mukaan yhtenä vaikuttajana on suomalaisten ikuinen kaipuu omakotitaloasumiseen. Samalla haetaan vastapainoa elämän hektisyydelle ja lisääntyvälle turvattomuudelle. Varsinkin lapsiperheet muuttavat kaupunkien laitamille tai suurimpien kaupunkien ympäristökuntiin.

"Terälahti on malliesimerkki siitä, mitä omaehtoisella toiminnalla voidaan saada aikaan. Hyvän kyläsuunnitelman avulla on mahdollista säilyttää palvelut ja lisätä viihtyvyyttä."

Kaupunkien läheisyydessä on viljelty iät ja ajat. Vastavalmistuneessa väitöskirjassaan Tantarimäen aiheena on urbaani maatalous, joka näkyy yhä piha- ja siirtolapuutarhoina, peltoina, avoviljelminä, kauppapuutarhoina sekä joutomaan tarjoamana käyttöpotentiaalina.

"Urbaani maatalous laajemmassa mitassa on eurooppalaisissa suurkaupungeissa jo arkipäivää. Esimerkiksi Lontoossa joutomaat ovat viljelykäytössä, ja kaupunkimaatiloja on perustettu useampia. Innokkaimpia palstanpitäjiä ovat maahanmuuttajat. Maatiloilla harjoitetaan suoramyyntiä, ja koululaiset tekevät niille tutustumisvierailuja. Siat, lampaat, vuohet ja kanat ovat suurkaupungin lapsille elämys, koska todellinen maaseutu on jossakin kaukana."

"Maaseutua pidetään Suomessa vielä jotenkin itsestäänselvyytenä. Yhteys on kuitenkin ohenemassa, sillä kaikilla ei ole kesämökkiä tai mummolaa maalla", Tantarimäki muistuttaa. Yhteyden ylläpitämistä voisi hänen mielestään parantaa esimerkiksi koulujen ja maatilojen välistä yhteistyötä lisäämällä.

Teksti: Ulla Saikkonen
Sähköposti: 

Sivun alkuun | Tekstit 10/04 | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |