Kodin Pellervon kotisivulle


Uusin lehti
Uuden lehden sisältö
Juttuarkisto
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

LOKAKUU, 19.10.2006

Luomutarhurin katekonstit

Maata peittävät katteet pelastivat kuivana kesänä Hannele ja Juha Vainion puutarhan sadon. Peruna, vihannekset ja marjat viihtyvät muulloinkin eloperäisten katteiden suojissa.

Hannele ja Juha Vainio ovat monille puutarha-asioista ja etenkin luonnonmukaisesta viljelystä kiinnostuneille tuttuja jo vuosikymmenten takaa. Puutarhaopettajaksi valmistunut Hannele jäi 1970-luvulla kotiin lasten ollessa pieniä, ja hän ryhtyi vapaaksi kirjoittajaksi.

Asuinpaikakseen Vainiot hankkivat Tuusulassa sijaitsevan neljän hehtaarin pientilan, josta omassa käytössä on nykyisin noin hehtaari, loput maat ovat vuokralla läheisellä maatalousyrittäjällä. Hannele on myös mukana kylällä edelleen toimivassa Pienviljelijäyhdistyksessä. Yhdistys muun muassa vuokraa taloaan, Linjalaa, erilaisten tilaisuuksien pitopaikaksi.

Kokemukset kirjoiksi

Hannele Vainio kirjoittaa luonnonmukaisesta vihannesviljelystä nimenomaan omien kokemustensa pohjalta. Vihannesmaallaan Vainiot kasvattavat kaikkea mahdollista, tosin viime keväänä sellerin, purjon ja tomaatin taimet jäivät kasvattamatta, kun Juha loukkasi jalkansa. Työnjako viljelyksillä on selvä: Juha hoitaa taimikasvatuksen, kasvihuoneen ja kukat, Hannele vihannesmaan.

Pihapiirissä on useita omena- ja luumupuita, herukka- ja karviaispensaita sekä isoja aroniapensaita, joiden marjoja Vainiot pakastavat ja käyttävät aamuiseen terveyspommiinsa.

Suurestakaan omenasadosta Hannele Vainio ei ota paineita. ”Hyvinä vuosina tehdään mehua ja syödään mahdollisimman paljon, loput kompostoidaan.”

Omenat ja etenkin luumut maistuvat myös neljälle lapsenlapselle: lähimpänä asuvat pyöräilevät tuon tuostakin mummolaan. Juurekset ja perunat säilyvät hyvin vanhassa maakellarissa, jota talven kovilla pakkasilla joudutaan lämmittämään.

Katetta puutarhaan

Katetta Vainiot käyttävät kaikkialla: vihannesmaalla, marjatarhassa, kukkapenkeissä ja kasvihuoneessa.

”Viime kesän kuivuudessa katteet totisesti olivat tarpeen, ne suorastaan pelastivat sadon. Pieni lampi, josta otamme kasteluvettä, uhkasi kuivua lähes kokonaan. Siitä riitti vettä vain istutetuille taimille ja kasvihuoneen kasteltaville sekä hengen pitimiksi reheväkasvuisille vihanneksille”, kertoo Hannele.

”Kate säilyttää kasvualustassa olevan kosteuden paremmin kuin paljas maa. Lisäksi katteet estävät rikkaruohojen kasvua, pitävät maan kuohkeana ja tuovat lahotessaan ravinteita kasvualustaan.”

Vainioiden puutarhassa kelpaavat kateaineeksi nurmikon niitto- ja risusilppu, pientareiden pitkät heinät, rispaantuneet räsymatot ja muut vanhat luonnonkuitutekstiilit. ”Sinne hajoavat vanhat peitot ja viltit vuodessa tai parissa. Luonnonkuitujen käyttö katteena on mielessä mielekästä, koska lumpunkerääjiä ei enää ole”, Hannele täsmentää.

Katteita puutarhassa käytetään keväästä alkaen. Syksyyn mennessä kaikki paikat ovat saaneet omat peitteensä.

”Ruohosilppua levitetään noin viiden sentin kerros kerran pari kesässä, pitkää heinää saa olla 10–20 sentin kerros. Marjapensaista erityisesti karviaiset viihtyvät hyvin katetussa maassa, ja esimerkiksi ohut ruohosilppukerros peitetyn porkkanarivin päällä edistää hitaasti itävien siementen pintaan nousua pitämällä kasvualustan sopivan kosteana.”

Kiinnostava hiekkaviljely

Vainioiden kasvimaalla maata ei varsinaisesti käännetä. Perunat istutetaan keväällä vakoihin, jotka siinä vaiheessa kuokitaan. Seuraavana vuonna edellisen kesän perunapenkkeihin kylvetään tai istutetaan vihanneskasveja.
”Pyrin vaihtamaan eri lajien paikkaa ja pitämään jonkinlaista viljelykiertoa, esimerkiksi peruna kasvaa samassa paikassa 3–4 vuoden välein.

Vihannekset siis kasvavat meillä riveissä perunapenkkien mukaan.”
Maan kuokkiminen harjuiksi sekä hiekan ja kompostin lisääminen perunavakoihin parantavat Hannelen mukaan maata tehokkaammin kuin pelkkä katteen levittäminen tasamaalle.

Yhdellä palstalla Juha on halunnut kokeilla hiekkaviljelyä. Paikalle on tuotu noin 40 sentin kerros hiekkaa, johon siemenet kylvetään normaalisti. Myös kasvihuoneen vihannekset kasvavat hiekassa. Maanpinta katetaan tuoreella ruohosilpulla, josta kasvit saavat ravinteita. Vuosien kuluessa hiekkaviljelyalue on lisätyn katteen ansiosta muuttunut melkein multamaaksi.

Vainiot viljelevät paljon perunaa ja erilaisia papuja. Kasvihuoneesta saadaan pitkiä salkopapuja, pensaspavut tuottavat satoa pitkin kesää ja härkäpavusta kerätään kypsyneet siemenet talven herkkuihin.

Perunamaalla kasvoi viime kesänä seitsemää lajiketta. Niistä erikoisimpia Hannele ja Juha ovat hankkineet Tukholmasta, esimerkkeinä hyvin aikainen varhaisperuna ’Swift’, aikainen ’Amandine’ ja talviperuna ’King Edward’.
Erityisen maukkaaksi Hannele kehuu tärkkelysperunana aikaisemmin viljeltyä ’Frilaa’, joka tosin ei ole kovin satoisa. Myös punakuorinen ’Manteli’ on Hannelen suosikki.

Voimaa käymälästä

Viljelyn voimanlähteenä katteiden ohella Hannelen ja Juhan puutarhassa on navettarakennuksessa sijaitseva huusikäymälä. Sieltä saatava aines on kokemusten perusteella mitä parhainta lannoitetta ja maanparannusainetta. Käymälä on ollut alusta lähtien kuvioissa mukana, ja matkan varrella on koettu monia vaiheita.

Kuivikkeena käymälässä käytetään sahalta saatavaa kuoriketta, jonka Juha jauhaa silppurissa. Kuorisilpuun sekoitetaan myös turvetta. Jäte siirretään navetan takana katoksen alla olevaan lämpökompostoriin, jossa kompostoidaan myös keittiöjätteet.

Säiliö tyhjennetään pari kertaa vuodessa. Maatuva aines siirretään aumakompostiin, jossa se kypsyy muhevaksi mullaksi ja on käyttökelpoista noin vuoden kuluttua.

Puutarhan kasvit saavat kompostoidun käymäläjätteen lisäksi yleensä vain tuhkaa, jota Hannele levittää etenkin sipulille, herneelle, pavuille ja kaaleille.
”Viime keväänä saimme poikkeuksellisesti myös hevosenlantaa, jota levitettiin perunamaalle ja voimaa vaativille vihanneksille, kuten kaaleille. Seuraavana vuonna kaalien paikalle kylvettävät juurekset ja sipulit eivät tarvitse lantakompostia, sillä maa on riittävän hyvässä kunnossa muutenkin”, Hannele selventää.

Kelta-ansoja tuholaisille

Luomuviljelyssä saattaa tuholaisista tulla ongelmia, kun kemiallisia torjunta-aineita ei ole käytössä. Kateviljelyn haittoina mainitaan usein etanatuhojen lisääntyminen.

”Meillä etanoista ei ole liiemmin haittaa. Syöväthän ne loppukesällä esimerkiksi perunan lehdet reikäisiksi, mutta ei sillä ole enää merkitystä. Lehtokotiloita ei onneksi ole vielä näkynyt”, Hannele huoahtaa.

Suurempi ongelma ovat kaaleilla ja muilla ristikukkaiskasveilla esiintyvät kirpat, jotka iskevät keväällä ensimmäiseksi piparjuuren lehtiin. Pikkuruisiin kuoriaisiin Hannele suihkauttaa pyretriiniä, joka on luonnosta saatava torjunta-aine ja sallittu luomuviljelyssä.

”Käytän kaikilla kaalinsukuisilla kasveilla harsoa, mutta joskus pienet otukset löytävät tiensä harson alle, missä ne tekevät tuhojaan oikein urakalla.”

Myöhemmin kesällä vihannesmaalle tulee rapsikuoriaisia läheiseltä rypsipellolta, kun rypsi ei ole enää niin maittavaa. Niitäkin on torjuttava pyretriinillä.

Rapsikuoriaisten ja muiden tuholaisten torjuntaan Hannele käyttää myös omatekoisia kelta-ansoja. Keltaiseen ämpäriin tai vanhan keltaisen sadetakin päälle laitetaan veden, tiskiaineen ja ruokaöljyn seosta, johon tuholaiset uppoavat. Myös kiinankaali ja keltaiset kehäkukat ovat hyviä rapsikuoriaisten houkutuskasveja.

”Vesimyyrät sekä erityisesti keltajuurikkaan lehdistä pitävä metsäkauris ovatkin sitten hankalampia torjuttavia, mutta yhteiselo on toistaiseksi vielä sujunut”, luomutarhuri naurahtaa.

TekstiLeena Nurmi
Sähköposti


Sivun alkuun | Tekstit 10/06 | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |