Kodin Pellervo

LOKAKUU, 19.10.2006

Laiskojen lainapeite

Ihminen ei kestä. Elinikä on pidentynyt vuosisatojen saatossa niin paljon, että elimistö ei perässä pysy. Tai ehkä se nimenomaan pysyy juuri perässä.

Jotkin näistä kohtaavat itse kutakin, siis meitä kaikkia: heiluvat hampaat,
heikentyvä näkö, huonontuva kuulo, paukkuvat polvet, kuluneet lonkkanivelet. Karvat eivät viitsi pysyä päätä lämmittämässä, muisti muistaa mitä sattuu, sisäelimet pyörittävät omaa murheellista sirkustaan ja sydän soittaa Säkkijärven polkkaa pätkittäin. Naiset manaavat maan vetovoimaa, miehet tuskailevat veren tunkua pelkkiin otsasuoniin.

Vaivojen luettelo on pitempi kuin sukukunnan yhteenlaskettu kauppalista joulun alla. Jopa koirat irvistelevät tuollaisen luhisevan kolukasan kohdalle osuttuaan.

Eikä tässä kaikki, sillä vanhainkoteja ei enää ole, on vain Hopealaaksoja, Kultasatamia, Timanttisuvantoja ja mitä kaikkia peitenimiä hoitopaikoille onkaan keksitty. Potilaina niissä ei ole vanhuksia vaan seniorikansalaisia, ikäihmisiä, hopeapanttereita ja kultaisen iän kerholaisia, ja näille puuhataan omaa puoluetta!

Virikkeiksi hoidokeille tarjotaan palamaan pyssähtävien paperipannunalustojen kyhäämistä ja kilometristen hiirenhäntien koukkuamista. Nutturat nirhataan reippaiksi polkkatukiksi, naamat ajellaan parrattomiksi pojanleuoiksi – ja vaipat vaihdetaan kerran päivässä, kun enempään eivät aika ja resurssit riitä.

Joka vuosi vietetään vanhusten viikkoa, jokaiset vaalit kuorrutetaan paremmalla vanhushuollolla, runsaammilla rahoilla ja ihmisarvoisemmalla elämällä. Joka vuosi jokin upporikas taho lahjoittaa kehonrakennuspaketin jonkin hoitokodin puolikuuroille ja -sokeille asukeille.

Ja joka vuosi omaiset, hoitajat ja omaishoitajat joutuvat tekeytymään rahassa kylpevien ystäviksi toimeensa yhtä mieltyneinä kuin sikaa suutelisivat.

Suomi on rikkaampi kuin koskaan historiansa aikana, mutta rikastumisensa
myötä se on muuttunut myös kylmäksi ja korskeaksi.

Asemastaan ja varallisuudestaan riippumatta ihminen vanhenee, se on fakta. Silti tämä tosiasia näyttää menevän käsityskyvyn ylitse, eihän sivistysmaassa muutoin yritettäisi niin kiihkeästi verhota vanhuutta ja vanhainkoteja kaikella hopiahelinällä.

Alakuloon aihetta riittää, vaikka syysmasennus olisikin vain laiskojen lainapeite.

Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: anna-liisa.huhtala-fiskars(at)pellervo.fi