Kodin Pellervo

MARRASKUU 4. 11. 2004

Olkaa varuillanne!

Eräänä iltana menin tervehtimään tätiäni Meilahden sairaalaan. Hortoilin aikani valtavassa kolossissa ja menin sitten kysymään tiskiltä, mistä löytäisin tätini. Tyttö naputteli antamani nimen koneeseensa, kysyi syntymäajan ja osoitteen. Ja kertoi, että sairaalassa on kaksi samannimistä henkilöä, sama syntymäaika, sama osoite, sama osasto!

Osaston kansliassa hoitaja naputteli tiedot jälleen koneelle. "Kyllä, potilas on meillä, mutta kaksi kerrosta alempana." Hyvä, menin kukkapuskineni toiselle osastolle. Tiedustelin, mistä huoneesta etsimäni löytäisin, mutta hoitaja ei ehtinyt kuunnella. Osastoavustaja riensi hätiin: "Tätinne pääsi pois puolilta päivin."

Eräs tuttava meni optikkoliikkeeseen silmälääkärin vastaanotolle. Tutkimuslaitteet olivat mainoksenkin mukaan huippuhienot, mutta tohtorin kädet tutisivat ja vispasivat niin vallattomasti, että yksi laitteista hajosi. Silmien arvot määritettiin, mutta tuttava tunsi tarvetta terveeseen epäilyyn. Hän mittautti näkönsä uudestaan, tällä kertaa saman liikkeen optikolla. Arvaattekin, että luvut eivät olleet edes etäistä sukua toisilleen.

Nämä tuoreet huipputeknologian sattumukset suorastaan komentavat olemaan varuillaan, pitämään puolensa. Ne nostavat mieleeni varhemman tapauksen, unohtumattoman ja ikävän.

Äitini oli hoidettavana keskeytyksettä kaksi kuukautta Seinäjoen keskussairaalan sisätautiosastolla. Tuohon aikaan sairaala pullisteli uusimmalla tietotekniikallaan: kaikki reaaliajassa.

Niinpä.

Äitini sai kutsun saapua tutkimuksiin samaisen sairaalan poliklinikalle. Paperissa uhattiin sakkomaksulla, ellei potilas ilmestyisi ajallaan. Äitini ei voinut ilmestyä, saati maksaa sakkojaan, sillä siellä, samaisen sairaalan samaisella sisätautiosastolla hän sanoutui irti elämän tietokannasta, reaaliajassa – ja noin kuukausi ennen kutsukirjettä.

Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: koko.nimi@pellervo.fi