MARRASKUU, 10.11.2005

Vähemmän vaivaa, enemmän iloa

Jo marraskuun alussa uutisissa kerrottiin, miten suomalaiset tänä vuonna käyttävät rahaa joulun valmisteluun. Paljon. Enemmän kuin viime vuonna. Enemmän kuin ikinä. Ja jos minä en käytä, naapurini käyttää. Kauppa yllyttää kuluttamaan, ja se on kaupan tehtävä; rivien välistä voi kuulla ja lukea, että kaikki kunnon ihmiset ostavat joulun alla joulua pala palalta.

Tässä kohdin viisas ottaa viileän asenteen, poliitikkomaisen: ei pidä provosoitua.

Uutisoitiin myös, että tänäkin vuonna suomalaiset sisustavat kotinsa jouluksi uuteen uskoon. Koteihin kannetaan sohvia, pöytiä, tuoleja, mattoja, hyllyjä. Kaikki vaihdetaan, vain asukkaat pysyvät entisinä. Pyhien mentyä tavaravirta muuttaa suuntaansa, kun kaikkea sitä umpimähkäistä taas vaihdetaan, koska asukkaat ovat pysyneet entisinä.

Televisio ja lehdet lisäävät painetta. Ne esittelevät niin täydellisiä koteja, että ainoa värivirhe on asukkaiden iiriksissä. Olisi armeliasta näyttä toisin tehtyä. Suunnittelija katselisi ympärilleen ja toteaisi, että tämä on menetetty pesä! Aivan liiaksi asukkaittensa näköinen! Design-asuntoa tästä ei saa kuin kirveellä. Tämähän on koti!

Ajatellaanpa hieman. Miksi siivota laatikoita ja kaappeja, kun ne aina kuitenkin ovat käyttäjiensä jäljiltä käyttäjiensä näköisiä? Miksi paistaa ämpärillinen piparkakkuja, kun kukaan ei halua niitä jouluna ja vielä harvempi juhannuksena?

Ehkä perheessä voidaan sopia, että kukaan ei vietä tätä joulua kaapissa, saati laatikossa.

Yhdestä paketillisesta valmiita piparkakkuja saa joulun tuoksua koko kotiin kuukaudeksi. Uuni sata-asteiseksi, pellille neljä viisi piparia, virta poikki, suuluukku raolleen – ja kas! huusholliin kiemurtelee kanelin, inkiväärin ja neilikan ihana kimara.

Entä suursiivous? Ei, tehdään vain se, mikä jaksetaan. Pitempään viipyvää kuurauksen tuntua: kippoon korkillinen pesuainetta, kippo kaapin taakse – ja jopa tuoksuu ahkeruus!

Tarkoitus ei ole huijata, vaan tulla itsensä huijaamaksi. Päämäärä on saavutettu, sytyttäkää kynttilät!

Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: 

Sivun alkuun | Tekstit 11/05 | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |