Kodin Pellervon kotisivulle


Lehden referaattisivulle
Juttuarkisto
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

JOULUKUU 11 | 12 | 2003

Se esitys ei unohdu

"Maa on niin kaunis", laulavat koululaisten kirkkaat äänet joka joulun alla. Poikkeuksetta rehtori Esko Taipaletta, 32, alkaa hieman hymyilyttää. Sävelmässä ja pienissä laulajissa ei toki ole mitään naurettavaa, mutta laulu palauttaa miehen mieleen nuoruusmuiston juhlaestradilta.

"Vuosi taisi olla 1988, jolloin olin lukiolainen Kannaksen koulussa täällä Lahdessa", muistelee Launeen peruskoulun rehtori ja musiikin opettaja. "Lauloin kuorossa ja tiernapoikien Herodeksena, enkä koskaan ole kokenut hirvittävämpää joulujuhlasählinkiä kuin silloin."

Juhlapäivänä kaikki alkaa kyllä hyvin. Kymmenkunta tyttöä ja poikien edustajana Esko ja hänen kaverinsa Mika asettuvat kuorona tyylikkäästi salin lavalle.

"Kuoronjohtajan merkistä alamme Mikan kanssa vetää kuuluvasti Maa on niin kaunista. Ehdimme laulaa jonkin matkaa ennen kuin tajuamme, että tytöt laulavat ihan eri biisiä – sitä joka meidän mielestämme piti laulaa vasta toisena."

Lavalla poikien pokka kuitenkin pitää, sillä kuoron johtaja pysäyttää tuplaesityksen mukavasti sanaillen ja aloituttaa laulun uudestaan.

"Aplodien jälkeen meillä on kaverini kanssa hirveä kiire pukemaan päälle tiernapoikien kamppeita ja juoksemaan koulun halki, jotta pääsisimme juhlasalin ovesta astumaan sisään yllätykseksi yleisölle."

Ja kyllähän yleisö yllättyy, joskin vähän eri tavalla kuin on tarkoitus. Ryhdikkäänä sisään astelevat Herodes, Mänkki, Murjaanien kuningas ja Tähtipoika. Nämä vain eivät saa suustaan mitään laulun tapaistakaan.

"Olimme juoksemisesta niin hengästyneitä, ettemme yksinkertaisesti pystyneet laulamaan. Se oli hirveä tilanne. Olimme kuvitelleet oikein komeasti ja kovaa aloittavamme, mutta siinä meitä sitten yleisön halki käveli neljä miestä, jotka vain pihisivät kuin possut!"

Aikanaan nuorukaisten ja murjaani-opettajan hengitykset sentään tasaantuvat ja kuulijat tajuavat, että kyllä nämä osaavat myös laulaa. Eskokin jaksaa sietää kavereiden kuittailua, koska heille voi aina tokaista että "menisit itse esiintymään".

"Oikein surku tulee, kun työssäni huomaan, miten arkoja nykyajan lapset ovat esiintymään ja laittamaan itseään likoon. Vähän epäilen, että television ja pelien tuijottaminen passivoi porukkaa", miettii Esko, jolla on myös ilmaisutaidon opettajan pätevyys.

"Esitysten tekeminen kavereiden kanssa voi olla todella hauskaa ja niistä saa paljon rohkeutta ja itsevarmuutta. Ja sekin on elämässä hyvä oppia, että jokainen mokaa joskus, mutta maailma ei siihen kaadu. Housut ehkä putoavat, mutta esitys jatkuu."

 

Teksti: Tuija Manneri
Sähköposti


Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |