Kodin Pellervo

JOULUKUU, 9.11.2004

Hulinasta hiljaisuuteen

Matkaopas Kaisa Savolainen viettää joulua satojen ulkomaalaisten turistien kanssa.

Kaisa Savolainen, 41, kuulee joulun helskettä jo marraskuun lopussa. Siitä tammikuulle saakka rovaniemeläinen matkaopas ja ohjelmapalveluyrittäjä elää joulua ulkomaalaisten turistien kanssa. Päivän toisensa jälkeen. "Mutta ei siihen kyllästy! Joulu on niin kertakaikkisen ihanaa aikaa ja matkailijaryhmät aina vähän erilaisia."

Tyypillisenä joulukuisena työpäivänään Kaisa kiirehtii aamulla punaisissa huopatossuissa Ivalon tai Rovaniemen lentokentälle ollakseen vastassa englantilaisen matkatoimiston charter-lentoja. Matkustajat viipyvät vain päivän, ja sen aikana Kaisa johdattaa heidät joulun maahan – tavoitteena ihana elämys.

"Sitä tekemään tarvitaan iso verkosto ihmisiä, jotka toimivat ympäri Lappia. Monia heistä matkustajat eivät koskaan edes tapaa", Kaisa kuvaa työtä, jossa hän on turisteille ketjun näkyvin osa. Hän on se, joka kentällä toivottaa tervetulleeksi ja johdattaa pukeutumaan lämpimästi. Ja se jonka kanssa sitten mennään metsään etsimään punaiset posket.

"Jokainen saa ensin Lapin kasteen ja pääsee ajamaan poro- ja koiravaljakoilla. Kokeilla saa myös tandem-hiihtoa, mäenlaskua, potkukelkkailua ja vaikkapa suopungin heittoa. Lopuksi noustaan moottorikelkan kyytiin ja lähdetään salaista reittiä pitkin hakemaan joulupukkia."

Kelkkakyydissä Kaisa ymmärtää joka kerta uudelleen, miksi joulua sanotaan lasten juhlaksi: täytyy todella olla lapsi ja lapsenmielinen osatakseen nauttia kihelmöivästä odotuksen tunteesta.

"Sitä ei uskoisi, miten lasten silmät loistavat, kun Herra Punanuttua lähdetään etsimään. Vaikka minulla olisi menossa ties kuinka mones turistiryhmä, niin se lasten silmien loiste antaa joka kerta ihmeellistä voimaa. Samoin se, että saan nähdä, miten vanhemmat ja lapset iloitsevat yhdessäolosta."

Joskus jouluinen ilonpito saa niin syviä merkityksiä, että yrittäjä unohtaa ansaitsevansa sillä leipänsä. "Eräs englantilainen hyväntekeväisyysjärjestö tuo päivämatkalle vakavasti sairaita lapsia. Heistä joillekin joulupukin tapaaminen on oikeasti viimeinen toive."

Jouluaaton lähestyessä Kaisa siirtyy sisätöihin rovaniemeläisen hotellin jouluemännäksi. Pyhien ajan hän luotsaa matkustajia, joita saapuu ympäri maailmaa.

"Parhaimmillaan kansallisuuksia on kerralla ollut varmaan kuutisentoista. Heidän kanssaan elän suomalaisia jouluperinteitä kuusen hakemisesta joulupukin käyntiin, aamukirkkoon ja tapaninajeluun saakka."

Kaisan löytää hotellista milloin koristelemasta kuusta, milloin keittiöstä pöllyttämästä jauhoja ja piparitaikinaa lapsivieraiden kanssa. Nukkumaan hän ei juuri ehdi.

"Neljä tuntia omassa sängyssä on jo luksusta, ja jossain vaiheessa ystäväni aina sanookin, että nyt voisit Kaisa laittaa kasvoihin sitä valokynää!"

Joskus aattoyön tunteina koittaa Kaisan oma, yksityinen joulu. Erilainen joulu, joka kestää vain hetken.

"Kun hotellivieraat puolen yön aikoihin vetäytyvät omiin oloihinsa, minä soitan hyvälle ystävälleni ja lähdemme yhdessä käymään äitini haudalla. Pakkasyössä hautausmaa loistaa kynttilänvaloa uskomattoman kauniina ja rauhallisena."

Jos paikalle sattuu joku öinen kulkija, hän näkee Kaisan ystävineen kävelevän kynttilämeren keskellä ja hänen korviinsa kantautuu kaksikon laulu: "Jouluyö, juhlayö..."

"Se hetki sisältää kaiken tärkeimmän: syvää rauhaa ja hiljaisuutta."

Teksti: Tuija Manneri
Sähköposti: