Kodin Pellervo

TAMMIKUU 22 | 1 | 2004

Liikaa koodeja

Olin kaksi viikkoa lomalla. Kun tulin takaisin, en olisi päässyt kotiin, ellei minulla olisi ollut vastaanottajaa, joka tiesi uuden ovikoodin. Seuraavana päivänä töissä en olisi päässyt sähköpostiani lukemaan, ellei paikalla olisi ollut tietojärjestelmiemme omaosaaja, joka neuvoi uuden koodin.

Rahaa sentään sain nostettua kortilla, sillä sen koodin olin pannut tarkasti muistiin unohdettuani sen edellisellä lomalla.

Kaiken kaikkiaan on käytössäni kymmenkunta jokapäiväiseen elämään ja työhön tarvittavaa numero- tai kirjainkoodia, joita ilman olisin jokseenkin avuton: en pääsisi kotiin, en voisi soittaa minnekään, en saisi rahaa enkä voisi tehdä työtäkään. Ihmettelen minkä niistä seuraavaksi hukkaan tai unohdan. Ja onko silloin paikalla omaosaaja, joka päästää minut pinteestä.

Ehkä tämä pelko on hieman liioiteltua, mutta ei varmasti aivan turhaa.

Olen ammatissa, jossa joudun käyttämään kirjain- ja numerosarjoja päivittäin. Asun kaupungissa, jossa useimmat asiat ovat koodien ja erilaisten lukkojen takana. Minun siis pitäisi hallita nämä asiat ja silti olen äärimmäisen turhautunut. Voin vain kuvitella miltä tuntuu ihmisestä, joka ei joudu tappelemaan numerosarjojen ja erilaisten nappuloiden kanssa joka päivä.

Jos kehitys jatkuu tähän suuntaan, mitä tapahtuu, kun väestöstä yhä suurempi osa on yhä iäkkäämpää ja koodit sen kuin lisääntyvät. Kuka tulkitsee meille kaikkia pienen pienellä kirjoitettuja käyttöohjeita tai yrittää kaivaa muistiemme kätköistä pankkikorttiemme numerosarjoja?

Eivätkö kaikenlaisia vempaimia ja niiden käyttöohjeita suunnittelevat nopeaälyiset ja hyvämuistiset tekniikan ihmelapset tajua, että itse he ovat kohta vaikeuksissa, kun kaikki heidän kallis aikansa kuluu meidän tavallisen muistin omaavien ihmisten auttamiseen. Ja vielä huonompi vaihtoehto on, jos meitä ei kukaan haluakaan auttaa.

Teksti: Kaisu kuka se nyt olikaan... Räsänen
Sähköposti: kaisu.rasanen@pellervo.fi