Ikävää on kyllä se, ettei moisesta tietäväisyydestä ole mitään hyötyä. Epäkohtien, vääryyksien ja tulevien ongelmien osoittaminen ei vaadi kovinkaan suurta taitoa; me kaikki osaamme sen. Vasta sitten tässä tarkkanäköisyydessä ja kriittisyydessä on järkeä, kun osaa esittää sellaisen vaihtoehdon, joka todennäköisesti johtaisi parempaan tulokseen. Tai että edes yrittää tehdä ongelmalle jotakin.

Politiikassa pelkkää epäkohtien etsimistä ilman ratkaisuehdotuksia sanotaan popularismiksi; sillä saa helposti ääniä sekä toisilta samanlaisilta että muuten vain turhautuneilta kansalaisilta. Varsinkin jos osaa haistella tuulta oikein ja pystyy hoksaamaan, mikä milloinkin ihmisiä eniten ärsyttää. Näiden äänien varaan on kuitenkin turha rakentaa tulevaisuutta, sillä seuraavissa vaaleissa voi joku toinen keksiä vielä tehokkaammat koukut.

Myös ihmiselle, ainakin varomattomalle, voi käydä kuten pelurille politiikassa: jos kaikista asioista näkee vain huonot puolet, ovat eväät paremman elämän rakentamiselle kovin vähäiset. Siksi onkin lohdullista joskus tavata ihmisiä, jotka kovista kokemuksistaan huolimatta eivät ole katkeria. Heidän tasapainoisuutensa, kykynsä antaa voimaa ja valoa ympäristölleen, on elämänviisautta, sitä oppineisuuden korkeinta lajia. Näitä ihmisiä yhdistää saman kaltainen suhtautuminen elämään ja vaikeuksiin: asioiden parantamiseksi tehdään, mitä voidaan eikä vääryyksiltä suljeta silmiä. Ja vielä näinkin: mitä itse ei voi muuttaa, ei edes muiden avulla ja tuella, unohdetaan ja osataan jopa antaa anteeksi.

Ongelmien tiedostaminen, niihin puuttuminen ja solmujen avaaminen ovat hyvä alku paremman maailman rakentamiselle. Katkeran jälkiviisauden tilalle voisimme edes yrittää omaksua hiukan toivoa valoisasta tulevaisuudesta. Hyvillä ajatuksilla kun on tapana kerätä ympärilleen uusia hyviä ajatuksia.

Rauhallista ja valoisaa pääsiäistä kaikille Kodin Pellervon lukijoille.