Kodin Pellervo

MAALISKUU 18 | 3 | 2004

Lasin alta aikaisemmin

Lämpöä ja pitkää kasvukautta tarvitsevat vihannekset antavat parhaiten satoa kasvihuoneessa. Uusia perunoitakin päästään keittämään lasin tai muovin alta aikaisemmin kuin avomaalta.

Tavallisimpia kotikasvihuoneen vihanneksia ovat kurkku ja tomaatti, suojassa viihtyvät myös muut lämpöä tarvitsevat: paprika, meloni, munakoiso, salkopapu ja basilika. Pohjoisempana myös maissi, pensaspapu, avomaankurkku ja kurpitsa antavat varmimmin satoa kasvihuoneessa.

Keväisin ennen varsinaisten viljelykasvien istutusta kasvihuoneessa voi idättää perunoita ja kasvattaa vihannesten taimia sekä viljellä varhaisvihanneksia. Retiiseistä, varhaisperunoista, salaateista, pikkusipuleista, tillistä ja muista maustekasveista saadaan satoa kevään ja alkukesän herkutteluhetkiin ennen kuin rehevät vihannekset valtaavat kasvutilan.

Kasvihuone jatkaa puutarhan viljelykautta usealla kuukaudella. Lisälämmittimen turvin voi viljelyn aloittaa jo maalis-huhtikuulla ja jatkaa aina marraskuulle asti. Ilman lämmitystä kausi on Etelä-Suomessa huhtikuun lopulta lokakuun puoliväliin, Pohjois-Suomessa noin kuukauden lyhyempi. Kasvihuone pystytetään puutarhan valoisaan ja tuulensuojaiseen paikkaan. Kevyen, helposti siirrettävän huoneen saa yleensä pystyttää ilman rakennuslupaa, mutta tukevan perustuksen tarvitsema vaatii viranomaisten luvan.

Hyvä ilmasto

Kasvihuoneen koko määräytyy viljeltävien kasvien mukaan, mutta suositeltava minimikoko on noin 10 neliömetriä. Kovin pienessä huoneessa vuorokauden lämpö- ja kosteusolot vaihtelevat helposti liikaa, mikä vaikuttaa epäedullisesti; monille kasveille sopiva lämpötila on 20–25 astetta. Mitä pilvisempi päivä, sitä alhaisempi tulisi lämpötilan olla.

Öisin saa olla muutaman asteen verran viileämpää kuin päivällä. Useimpien kasvu häiriintyy alle 12 asteen ja yli 30 asteen lämpötiloissa. Tilannetta kannattaa seurata minimi-maksimimittarilla, johon jäävät vuorokauden alhaisin ja korkein lukema. Liiallista lämpöä vähennetään tuulettamalla, varjostamalla ja ilmaa kostuttamalla.

Sopiva kosteus on 60–80 prosenttia, jota voidaan seurata yksinkertaisella hiuskosteusmittarilla. Liian kuivaa ilmaa kostutetaan suihkuttamalla kasveja, maanpintaa ja seiniä päivällä. Viljeltävien tulisi kuivahtaa ennen yötä, sillä monet sienitaudit leviävät helposti kasvustossa. Liiallinen kosteus on uhkana erityisesti muovihuoneissa syyskesän sateisina ja viileinä päivinä. Kunnollinen tuuletus ja samanaikainen lämmitys saavat ilman kiertämään.

Valoa riittää kesällä yllin kyllin, auringon paahteessa jopa liikaa. Liiallista valoa onkin vähennettävä erityisesti lasihuoneissa kuumina, aurinkoisina kesäpäivinä varjostusharsoilla tai kevyillä kankailla, jotka on helppo siirtää sivuun pilvisinä päivinä. Myös perinteinen lasipintojen sively savi- tai kalkkivellillä antaa varjoa. Loppukesällä voi valoisuutta puolestaan parantaa poistamalla rehevistä kasveista liikoja versoja ja isoimpia lehtiä, jotta kypsyvä sato saa tarpeeksi valoa.

Puhdas alusta

Ikäviä maalevintäisiä kasvitauteja torjutaan parhaiten uusimalla kasvualusta joka vuosi. Useimmille kasveille sopii noin 30 sentin paksuinen, kuohkea ja vettä pidättävä multa tai turve. Peruslannoituksen lisäksi vihannekset, etenkin tomaatti ja kurkku, tarvitsevat pitkin kesää lisävoimaa typpipitoisilla yleislannoitteilla, kompostilla tai nokkosvesikasteluilla.

Kasvit voi istuttaa myös suuriin ruukkuihin tai erityisiin kasvatussäkkeihin, joihin tehdään viillot taimia varten. Tällainen alusta vaatii kuitenkin huolellisen viljelijän, joka muistaa kastella ja lannoittaa pientä multatilaa riittävän usein. Helteellä ruukuissa ja säkeissä olevat kasvit vaativat vettä parikin kertaa päivässä. Säkki- tai penkkiviljelyyn voi käyttää erityisiä tihkukasteluletkuja, joista vesi valuu hiljalleen kasvien käyttöön.

Aina suositut

Tomaatti ja kurkku ovat kotipuutarhurin suosikkeja. Lajikevalinta, kunnolliset taimet ja hyvät kasvuolot varmistavat sadon onnistumisen. Tomaattilajikkeita on runsaasti: raidallisia, keltaisia, oransseja, kirsikan kokoisia, munan muotoisia, luumun näköisiä ja pihvitomaatteja. Kasvutavan mukaan lajikkeet jaetaan runko-, pensas- ja amppelitomaatteihin.

Taimikasvatus kestää 6–8 viikkoa. Runkotomaateista poistetaan viljelyn aikana varkaat eli lehtihangoista kasvavat versot, myös latvaverso katkaistaan kasvutilan mukaan. Köynnöstävä varsi vaatii tuen. Runsassatoisista pensastomaateista ei varkaita poisteta. Itsepölyttyvien kukkien hedelmöittymistä auttaa versojen täristäminen tai suihkuttaminen vedellä.

Kurkku tarvitsee lämpöä enemmän kuin tomaatti. Jos samassa huoneessa viljellään molempia, otetaan huomioon ensisijaisesti tomaatin tarpeet. Kesäkasvihuoneessa menestyvät parhaiten avomaankurkut ja alhaisia lämpötiloja kestävät kasvihuonelajikkeet, jotka eivät vaadi pölytystä hedelmiä tuottaakseen eli ovat partenokarppisia. Taimet kehittyvät istutuskuntoisiksi 4–6 viikossa.

Nopeakasvuiset kurkut tarvitsevat runsaasti vettä. Karvas maku on seurausta veden puutteesta, joka voi johtua myös liian ravinnepitoisesta kasvualustasta. Jotkut lajikkeet ovat herkempiä kasvattamaan karvaita hedelmiä epäedullisissa kasvuoloissa. Kiinalainen käärme -nimisen avomaankurkun luvataan olevan karvasvapaa. Hyvä sato edellyttää sivuversojen typistämistä ja vanhimpien lehtien harventamista. Punkkeja torjutaan parhaiten suihkuttamalla kasvustoa säännöllisesti paahteisina ja kuivina päivinä.

Paprika ja munakoiso

Paprika ja munakoiso ovat helppohoitoisia, mutta tarvitsevat paljon lämpöä ja pitkän kasvukauden jaksaakseen kypsyttää sadon. Paprikasta voi valita viljelyyn makean ruokapaprikan tai enemmän ja vähemmän tulisen pepperoni- tai cayenne-typpisen lajikkeen.

Taimet kasvavat istutuskuntoon 6–8 viikossa. Paprikat ovat itsepölytteisiä, mitä täristäminen varmistaa. Kasvi on kirvojen suosima, joten lehtiä ja varsia on tarkkailtava säännöllisesti ja torjuntaan on ryhdyttävä ajoissa.

Eksoottisen munakoison hedelmien väri ja muoto vaihtelevat lajikkeen mukaan, mutta useimmiten ne ovat tummansinipunaisia. Lajikkeella Black Beauty on maukkaat pyöreähköt hedelmät, Long Purple on pitkänomainen.

Taimikasvatus kestää peräti 10–12 viikkoa. Itämisvaiheessa lämpötilan tulisi olla 25 astetta, kasvatukseen riittää 20 asteen lämpötila. Pölytys onnistuu parhaiten, jos lämpötila päivällä on noin 25 astetta ja yöllä viitisen astetta viileämpi.

Munakoiso kasvatetaan tomaatin tapaan ja hennot versot tuetaan. Harmaahomeen torjumiseksi hedelmiä tuottamattomat versot poistetaan. Myös tästä kasvustosta kirvat pitävät. Hedelmien kypsyminen kestää lähemmäs kolme kuukautta.

Monenlaiset melonit

Meloni on kurkun lähisukulainen, ja sitä viljelläänkin samaan tapaan. Lämpöä se tarvitsee kuitenkin enemmän ja parhaiten viljely onnistuu lämmitettävässä kasvihuoneessa.

Hunaja-, verkko- ja vesimeloni kasvavat Suomen valoisina kesäpäivinä makeammiksi kuin tuontimelonit.

Viljelyaika on melko pitkä: kylvöstä satoon kuluu 3–4 kuukautta, josta taimien osuus on noin kuukausi. Kasvatus onnistuu kasvihuoneessa tuettuna tai maan myötäisesti. Pölytykseen tarvitaan kimalaisia tai mehiläisiä, mutta niiden puuttuessa voi hedekukista siirtää pensselillä siitepölyä emikukkiin. Samojen kukkien pölytystä jatketaan viikon verran. Hedelmät ovat kypsiä, kun ne alkavat tuoksua ja kukkapää tuntuu hieman pehmeältä.

Myös kasvihuoneessa kasvatettava kurpitsa tarvitsee käsipölytyksen, jollei viljellä partenokarppisia lajikkeita tai jolleivät pölyttävät hyönteiset pääse huoneeseen.

Papu ja maissi

Etelä-Suomessa pensaspavut ja sokerimaissi ehtivät hyvinä kesinä tuottaa satoa myös avomaalla, mutta viileinä saadaan syötävää parhaiten katteen alta. Keski- ja Pohjois-Suomessa satoa syntyy varmimmin vain kasvihuoneessa. Köynnöstelevä salkopapu menestyy etelässäkin parhaiten lasin alla.

Pitkää satokautta haluava istuttaa osan pavuista ja maissista taimina kasvihuoneeseen, osan siemeninä niin ikään kasvihuoneen lämpöön, osan avomaalle. Rentokasvuinen papu kannattaa tukea kasvihuoneessa tomaatin tapaan. Maissin pölytys varmistetaan ravistelemalla kasvustoa hedekukintojen ilmestyttyä.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: