MAALISKUU 18 | 3 | 2004

Vanhoissa öljysäiliöissä vaanii vaara

Tilastojen mukaan jossakin päin Suomea vuotaa tälläkin hetkellä öljysäiliö. Sinunko tontillasi? Säiliön kunnosta pitää huolehtia, jotta voi välttyä vahingolta.

Suomessa on runsaat 250 000 öljylämmitteistä omakotitaloa, joiden lämmitykseen kuluu noin 0,7 miljardia litraa polttoöljyä vuodessa. Näistä jokaisessa on vähintään yksi säiliö, joista puolet on sijoitettu maan alle.

Öljylämmitys kasvoi voimakkaasti 1960- ja 70-luvuilla. Niinä aikoina käyttöön otetuissa säiliöissä on usein rapistumisen merkkejä. Kyteekö maan povessa ympäristöpommi?

"Ei ehkä sentään pommi, mutta paikallisesti iso ja kasvava riski. Säiliökanta on siinä iässä, että kuntoa olisi ehdottomasti tarkkailtava", sanoo Uudenmaan ympäristökeskuksen ylitarkastaja Satu Pääkkönen.

Vaara tiedostetaan myös öljyalalla. Vuosina 2000–2002 toteutettiin Öljyalan palvelukeskuksen johdolla Cisteri-projekti, jossa pyrittiin parantamaan lämmitysöljyn varastoinnin turvallisuutta.

"Olemme kiinnittäneet huomiota juuri tiedotukseen, jotta ongelmiin puututtaisiin ennen kuin niistä koituu harmeja. Uusien säiliöiden kehitys ja markkinat ovat myös lähteneet hyvin käyntiin Cisteri-projektin jälkeen", Öljyalan palvelukeskuksen markkinointipäällikkö Eero Kourula sanoo.

Kiinteiden säiliöiden lisäksi riskit koskevat maa- ja metsätaloudessa käytettäviä siirreltäviä farmarisäiliöitä, joita on Kourulan arvion mukaan kymmeniätuhansia.

Vaara ympäristölle ja terveydelle

Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella tapahtui vuonna 2003 lähes 750 öljyvahinkoa. Lupaviranomaisen käsittelyssä oli yhteensä 32 tapausta, joista puolet sattui omakotitaloissa.

"Lupakäsittelyyn joudutaan silloin, kun on tehtävä laajoja maaperän kunnostustöitä. Useimmiten ne liittyvät säiliön vuotoon, putkirikkoon tai täytön yhteydessä tapahtuneeseen vahinkoon kuten ylitäyttöön", Satu Pääkkönen sanoo.

Hän muistuttaa, ettei pieniinkään päästöihin saa suhtautua yliolkaisesti. Erityisen ongelmallinen öljyvahinko on pohjavesialueella.

"Jo kymmenen litraa voi olla haitaksi. Pikkulorahduksen voi koettaa korjata itse poistamalla maan lapiolla, mutta käytännössä öljyvahingosta olisi ilmoitettava aina heti pelastuslaitokselle ja kunnan ympäristöviranomaiselle. Ne arvioivat, millaisia toimia vahinko edellyttää."

Jos öljyä joutuu talon rakenteisiin tai talon alapuoliseen maaperään, pilaantuneen maan kaivaminen pois voi jopa aiheuttaa talon sortumisriskin. Öljy kulkeutuu helposti myös betonilattian läpi eivätkä betoniset suojakaukalotkaan pidättele sitä. Talon alta haihtuvat öljyhiilivedyt voivat kohota lattian läpivientien kautta huoneistoon ja johtaa terveyshaittoihin. Öljy voi levitä maaperässä ja erityisesti salaoja-, kaapeli- ja vesi- ja viemäriputkikaivantoja pitkin naapurikiinteistöjen puolelle. Se voi myös läpäistä muovisen vesijohdon ja pilata talousveden. Kiusa on suuri haja-asutusalueella, jos kaivovesi on  ainoa talousveden lähde.

Autonkuljettajat raportoivat vioista

Cisteri-projekti poiki muun muassa sen uudistuksen, että säiliöautonkuljettajat ovat noin vuoden ajan raportoineet öljy-yhtiöiden asiakkaille öljyntoimituksen yhteydessä laitteistossa huomatuista puutteista erillisellä lomakkeella. Yhteensä 915 000 kuljetuksesta 3 370 tapauksessa asiakkaita on kehotettu kunnostamaan laitteistoaan.

"Suurin yksittäinen syy huomautuksiin ovat olleet vialliset ylitäytönestimet. Toiseksi yleisin syy on ollut ylitäytönestimen puuttuminen kokonaan. Pienempinä ongelmaryhminä ovat olleet viallinen liitin, tukos ilmaputkessa ja muut viat, joihin kuuluu esimerkiksi säiliön täyttöaukon sijaitseminen liian korkealla, yli 1,5 metriä maanpinnasta tai huoltotasolta, mikä vaikeuttaa kuljettajien työtä", Eero Kourula kertoo.

Etenkin hapan maaperä voi syövyttää pahasti maanalaisia terässäiliöitä. Vauriota voi olla hankala havaita. Kourulan mukaan kaikki ennen vuotta 1974 käyttöön otetut säiliöt olisi syytä tarkastaa heti.

"Riskialttiita ovat eritoten vanhat kanttimalliset säiliöt, joiden rakenne ei vastaa nykyisiä standardeja. Mutta myös rakennuksen sisällä olevat terässäiliöt voivat syöpyä puhki. Vanhojen säiliöiden kuoret ovat usein vain kolmen millin paksuisia, kun nykyinen minimivaatimus on viisi milliä."

Syöpynyt säiliö voidaan korjata, mutta uuteen vaihtamista suositellaan. Käytöstä poistettava säiliö muuttuu jätteeksi. Kourula sanoo, että se olisi parasta kaivaa ylös ja toimittaa jatkokäsittelyyn.

"Sen voi tosin jättää paikalleen, mutta se on tyhjennettävä palavasta nesteestä ja sen jätteestä. Täyttöputki on tulpattava tai säiliön tahaton käyttö on estettävä muulla tavalla."

Kaikkien säiliöiden tarkastus suotavaa

Vuonna 1983 voimaan tulleen määräyksen mukaan pohjavesialueilla sijaitsevat maanalaiset öljysäiliöt pitää tarkastaa. Ensimmäinen tarkastus on tehtävä 10 vuoden kuluttua käyttöönotosta. Jatkossa ne on tutkittava 2–10 vuoden välein säiliön tyypin, iän ja kunnon mukaan. Myös muiden kuin öljysäiliöiden tarkastusta suositellaan 2–10 vuoden välein. Niitä ei ole kuitenkaan missään rekisterissä, joten vastuu jää omistajille.

"Tarkastukseen saa käyttää vain Turvatekniikan keskuksen hyväksymiä liikkeitä, ja työstä pitää saada tarkastuspöytäkirja. Päteviä yrityksiä löytyy esimerkiksi Turvatekniikan keskuksen internetsivuilta", Satu Pääkkönen neuvoo.

Hänen mukaansa säiliön omistajan kannattaa varmistaa kiinteistön vakuutuksen kattavuus mahdollisen öljyvahingon osalta. "Tarkastukset vaikuttavat myös vakuutusyhtiöiden korvauspäätöksiin. Viat tarkastamattomissa laitteistoissa voivat johtaa korvausten epäämiseen."

Öljyvahinko tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin esimerkiksi vesivahinko. "Päästön laajuuden mukaan kustannukset vaihtelevat yleensä 10 000–250 000 euron välillä. Kuluja tuovat konsultin tutkimustyö, purku- ja kaivutyöt sekä pilaantuneiden maamassojen kuljetus ja sijoitus.

Jääkö vahinkoja pimentoon?

Jos öljyvahinko ei käy heti ilmi, herääkö säiliönomistajassa houkutus pimittää koko asia?

"Saattaa joskus herätä. Varmaksi ei voi sanoa, mutta pelkään pahoin, että ihan kaikki vahingot eivät päädy viranomaisen tietoon", Satu Pääkkönen myöntää.

Eero Kourula puolestaan arvioi, että Cisteri-projektin myötä ainakin säiliöautonkuljettajat kertovat täytön yhteydessä sattuneista päästöistä lahjomattomasti.

"Vuotaviin säiliöihin tai omistajan omiin toimiin ulkopuolinen silmä ei tietenkään yllä. Uskon silti, että öljyalan asiakkaat suhtautuvat päästöihin vakavasti, ja toivon, että paikallisilta ympäristökatastrofeilta vältyttäisiin."

Pääkkönen neuvoo, että myös kiinteistöä ostettaessa on syytä varmistaa mahdollisen öljysäiliön ja laitteistojen kunto.

"Kannattaa selvittää kiinteistön koko öljylämmityshistoria; onko säiliö tarkistettu ja milloin, onko säiliö joskus vaihdettu ja miksi, onko kiinteistöllä yhä jossakin käytöstä poistettu maanalainen säiliö putkistoineen, sekä onko kiinteistössä tapahtunut öljyvahinkoja."

Myös ei-öljylämmitteisestä kiinteistöstä tai tontista on viisasta tarkistaa, onko siellä joskus ollut öljysäiliö, ja onko se kenties yhä maan alla esimerkiksi hiekalla täytettynä.

"Maaperän puhtauden voi varmistaa maaperänäyttein, joista analysoidaan öljypitoisuus. Uudenmaan ympäristökeskuksen alueella on useita tapauksia, joissa uusi omistaja on huomannut vasta myöhemmin, että kiinteistön maaperä on pilaantunut öljyllä", Pääkkönen kertoo.

Teksti: Jarmo Pasanen
Sähköposti: 

Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |