Kodin Pellervo

MAALISKUU, 17.3.2005

Vihertävät pilkut mullassa

Tuskin millekään muulle ammattikunnalle on luvattu yhtä paljon onnea kuin puutarhureille. Tuttu kiinalainen viisaus takaa onnea päiväksi hyvää viiniä juomalla, onnea vuodeksi rakastumalla, mutta loppuiäksi onni luvataan vain puutarhan perustajalle.

Ehkä tämä viisaus ei aivan kirjaimellisesti pidä paikkaansa, sillä puutarhanhoito ainakin ammattimaisesti on kovaa ja raskasta työtä. Mutta ei vanha kiinalainen viisaus aivan väärässäkään ole. Nimittäin kun tutkitaan kansalaisten lempiharrastuksia, ajankäyttöä ja ennen kaikkea toiveita, on puutarhanhoito aina vain lisännyt suosiotaan. Tämä toki liittyy suomalaisten voimakkaaseen haluun asua omakotitalossa, maalaismaisemassa, ja onnentavoittelusta asuinpaikan valinnassakin on kysymys.

Puutarhainnostusta pidetään myös ikäkysymyksenä. Suurten ikäluokkien lisääntyvä vapaa-aika varmasti suuntautuu myös puutarhahoitoon. Mutta pelkästään iästä ei kuitenkaan ole kysymys. Ystäväpiiriini kuuluu suuren kansainvälisen yrityksen paljon matkustava kolmikymmppinen konsultti, joka ylpeänä kertoi istuttaneensa talonsa pihalle viime syksynä monta sataa kukkasipulia.

Toivottavasti hänen pihansa hehkuu muutaman viikon kuluttua kevään kaikissa väreissä ja nuori mies voi kotimaassa käydessään ihailla kättensä töitä.

Nuoren miehen sukulaissielut puolestaan kasvattavat ikkunalaudallaan kerrostaloasunnossaan rairuohoa, vihanneskrassia ja erilaisia ituja, vaikka niitä kaikkia saisi valmiiksi viljeltyinä kaupastakin. Kun ihmettelin tätä muutoin kotitöistä mahdollisimman vähän kiinnostuneen pariskunnan intoa hieman vaivaakin vaativaan ikkunalautaviljelyyn, vastaus kuului: ”On niin kiva katsoa kun omin käsin istutetuista siemenistä alkaa mullan pintaan ilmaantua pieniä vihertäviä pilkkuja.”

Voiko tuota enää paremmin sanoa? Ehkä siinä itävät nuoren parin onnen siemenet.

Teksti: Kaisu Räsänen
Sähköposti: nimi + @pellervo.fi