Kodin Pellervo

MAALISKUU, 17.3.2005

Pappilan puutarha kukoistaa taas

Rovasti Gabriel Aspegrenin perustama puutarha on entisöity viehättäväksi näyteä ja opetustarhaksi.
Kuva Leena Nurmi

Rovasti Gabriel Aspegren perusti puutarhan Pietarsaareen 1700-luvulla, hyödyn aikakaudella. Nyt rovastin hienoa tarhaa sopii jälleen käydä ihastelemassa.

Roselundin pappila rakennuksineen ja kivinavetoineen sekä kiviaidan ympäröimä Aspegrenin puutarha sijaitsevat Pietarsaaressa kaupungin eteläisen sisääntulotien varrella. Rovasti Gabriel Aspegren perusti puutarhan 1700-luvulla, ja sen entisöimiseksi käynnistettiin vuonna 2001 hanke, jonka mukaan pappilan ympäristö ja puutarha kunnostetaan perustajansa hengen mukaisesti: hyötypuutarhassa kasvatetaan 1700-luvulle tyypillisiä kasveja ja koko paikasta synnytetään nykyaikaisen puutarhaopastuksen tyyssija.

Ruutupuutarha huvimajoineen ja ansareineen on valmis. Seuraavaksi paneudutaan perinteisiin maatalouskasveihin, joita on jo jonkin verran kokeiltu pappilan ympäristön pelloilla.

Hyödyn aikalainen
1700-luvun puolen välin tienoilla alkanutta aikaa kutsutaan hyödyn aikakaudeksi, ja tuolloin puutarhaviljely suuresti edistyikin maassamme. Turun akatemian professorit Pietari Kalm ja Pietari Gadd tekivät kuuluisan kasvienkeruumatkan Pohjois-Amerikkaan, minkä seurauksena meille tulivat muun muassa säleikkövilliviini sekä tuomi- ja aitaorapihlajat.

Hyödyn aikakaudella elänyt rovasti Aspegren oli maatalouden ja puutarhaviljelyn uusien aatteiden innokas kannattaja.

Vuonna 1708 Kristiinankaupungissa syntynyt Gabriel Aspegren opiskeli varakkaan kauppiaan tuella Uppsalassa teologiaa luvaten myöhemmin avioitua kauppiaan sisarentyttären kanssa. Palattuaan takaisin Suomeen 1740 hänet vihittiin papiksi. Samana vuonna hän lunasti lupauksensa ja meni naimisiin Margaretha Uddmanin kanssa.

Opettajauransa jälkeen Aspegren nimitettiin Pedersören ja Pietarsaaren kirkkoherraksi vuonna1754. Silloin hän myös aloitti Roselundin karun ja kivisen, paikoin soistuneen maaston raivaamisen viljelymaaksi.
Kirkkoherra jäi leskeksi vain vuosi Pedersöreen muuton jälkeen, mutta avioitui uudelleen leskirouva Sara Forbusin kanssa.

Aspegren nimitettiin myöhemmin rovastiksi ja edelleen lääninrovastiksi. Hän oli turhaa seuraelämää karttava ja käytti vapaa-aikansa rakentamiseen, maanviljelyyn ja puutarhanhoitoon.

Koristepuutarha talon ympärille valmistui 1755, miespihan itäpuolella olevaa suurta hyötytarhaa rakennettiin vuosina 1760–68. Kivinavetta valmistui 1776. Se oli yksi aikakautensa komeimmista, ja paikallaan se seisoo yhä.

Uudistettu ruututarha
Aspegrenin puutarha oli etupäässä hyötytarha ja se oli pengerretty ja jaettu symmetrisesti kortteleihin. Pappilan eteläpuolella muurien ympäröimässä pienessä puutarhassa kasvatettiin jo silloin yrttejä. Tuohon tarkoitukseen paikka onkin edullinen, sillä kivimuurit antavat tuulensuojaa ja kevät saapuu aikaisin.

Ruutupuutarhan keskellä sijaitsi kaksikerroksinen, 12-kulmainen huvimaja. Siinä oli ovi kuhunkin ilmansuuntaan ja jopa pieni kellari, koillisosassa kaksi ruutanalampea sekä ansari eli kasvihuone ja taimilavat.

Yrttien ja keittiökasvien lisäksi rovastin kiinnostuksen kohteena olivat hedelmäpuut, erityisesti omenapuut, joita hän uutterasti teki tunnetuksi seudulla. Puutarhassa kasvoi myös viinimarjapensaita, syreenejä, tuomia, lehmuksia, pihlajia ja tupakkaa. Eteläpuoli oli varattu humalatarhalle ja kaalimaalle.

Aspegrenin ajoista puutarhan kasvillisuus on tietenkin muuttunut, mutta pääpiirteissään itse tarha on säilyttänyt alkuperäisen luonteensa kiviaitoineen, porttirakennuksineen ja lampineen. Uusi keltainen huvimaja on rakennettu tarkalleen vanhojen piirustusten mukaan.

Vanhan kaksikerroksisen ansarin paikalle tehdyssä uudisrakennuksessa sijaitsevat kasvihuone alakerrassa, kahvio ylhäällä ja puutarhatarvikkeiden myymälä kellarissa. Ansarin edusta on varattu erilaisten toritapahtumien ja näyttelyiden pitopaikaksi.

Myös vanhan ajan lavatarha sijaitsee entisellä paikallaan. Osa on karjanlannan avulla toimivia ns. lämpölavoja, osa kylmälavoja. Niiden ikkunoiden päällä käytetään kylminä kevätöinä perinteisiä olkimattoja.

Ruutupuutarhaa ympäröi komea kivimuuri. Se on pysynyt tukevasti paikoillaan perustamisestaan lähtien. Puutarhat toisiinsa yhdistävä portti on muurin lisäksi ainoa vanhoilta ajoilta säilynyt rakennelma, ja portista onkin tullut uudistetun puutarhan symboli.

”Kivimuurin päälle on tarkoitus rakentaa vino katos, jollainen siinä oli Aspegreninkin aikana. Ilmeisesti katoksen tehtävä oli ohjata kylmiä pohjoistuulia pois, koska rovasti kasvatti monia arkojakin kasveja”, kertoo projektinvetäjä Carina Wikman.

Puutarhassa työskentelee ympärivuotinen puutarhuri Anders Härmälä sekä lyhytaikaisia projektityöntekijöitä.

Vanhat omenapuut
Uudistetussa puutarhassa on enimmäkseen vanhan ajan kasveja ja vanhoja lajikkeita, mutta myös nykyajan hyötykasveja sekä uusia lajikkeita, kuten näytepuutarhaan kuuluu. Esimerkiksi kaalimaalla kasvatetaan vanhoja lehti- ja palmukaalilajikkeita, sipulimaalla ilma- ja pillisipuleita.

Kasvilajeja ja -lajikkeita on useita satoja: kaikki mahdolliset hyötykasvit sekä jonkin verran perinteisiä koristekasveja. Omissa kortteleissaan kukoistavat muun muassa kaali- ja palkokasvit sekä juurekset. Näin myös viljelykierto on helppo järjestää.

Jokaisen korttelin kulmaan on istutettu omenapuu. Omenapuita kasvaa myös korttelien keskellä olevissa keskusympyröissä sekä pitkin kivimuurin seinustaa, jossa ne kurottelevat säleikköpuina.

Omenalajikkeita on noin 70, vanhoja ja uusia. Carina Wikmanin mukaan vanhin, saksalainen 'Gul Richard', on peräisin peräti 1500-luvulta. Muita iäkkäitä ovat 1600-luvulta Ruotsista kotoisin olevat 'Rosenhäger' ja 'Röd Sommarkavill' sekä 1700-luvulta 'Astrakan Vit', 'Rött Järnäpple', 'Sommargyllig' ja Ökna Löäpple'.

Kursseja ja näyttelyitä
Alueen toiminnan ylläpitämiseksi perustetaan säätiö, johon toivotaan mukaan Pietarsaaren seudun seurakuntayhtymän lisäksi myös Pietarsaaren kaupunkia ja naapurikuntia.

Jo nyt puutarhan tukena toimii vuonna 2001 perustettu Aspegrenin Puutarha -yhdistys. Sen tavoitteena on edistää ja lisätä yleistä mielenkiintoa puutarhaviljelyyn sekä syventää jäsentensä maaseudun perinteiden ja puutarhaviljelyn historian tuntemusta. Yhdistys järjestää kursseja, juhlia, näyttelyitä ja yleisötapahtumia.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: