Kodin Pellervo

HUHTIKUU 15 | 4 | 2004

Vaikuttaa voi aina

Hyvä kauppamies arvostaa tuotettaan. Juuri siksi osuustoimintajohtaja Sami Karhu sopii hyvin tehtäväänsä. Mies arvostaa vanhan aatteen ominaisuuksia: toimiva, demokraattinen ja yhä moderni. Karhun perheessä aate on arjen elämää, ei pelkkää puhetta.

Sami, Ulla-Mari ja Kasperi Karhu. Lattialla Hertta.
Kuva Tapani Lepistö

Sami Karhu vaikuttaa rehelliseltä mieheltä. Eräs toimittaja oli sitä mieltä, että tältä mieheltä uskaltaisi ostaa sen paljon puhutun käytetyn auton.

Karhu ei kuitenkaan myy autoja vaan osuustoimintaa. Pellervo-Seuraan hän tuli vuonna 1994 tekemään osuustoiminnan 100-vuotisesta historiasta juhlakirjaa. Luonteen rehellisyyteen viittaa rohkeus kertoa uran alkutaipaleesta:

"Tulin taloon aivan pystymetsästä ja muistan etsineeni tietosanakirjasta, mikä se sellainen Pellervo-Seura oikein on. Nyt olen myöhemmin huomannut, ettei tietosanakirjassa edes ole sitä. Tiesin vain sen mitä historiaa harrastanut ihminen yleensä tietää ja pystyin katukuvasta jotenkin tunnistamaan osuuskaupat. Mutta ei minulla ollut mitään omaksumisvaikeuksia; kyllä tämä on lähellä omaa yhteiskunnallista näkemystäni."

Omasta kokemuksestaan Sami Karhu siis tietää, että osuustoiminnan ajatukset voi omaksua missä tahansa elämänvaiheessa.

"Mutta onhan osuustoiminnalle ollut tavattoman vahva tekijä, että se on kulkenut perheessä."

Nykyaikana tämä kuitenkin alkaa olla yhä harvinaisempaa: uudet sukupolvet haluavat itse valita ajattelutapansa ja toimintamallinsa.

Varsinkin uusille osuustoimintaihmisille Karhu on joutunut moneen otteeseen määrittelemään aatetta. Ja se sujuu takeltelematta.

"Osuustoiminta on taloudellista yhteistoimintaa jäsenkunnan hyväksi ja yrityksen omistavat sen palvelujen käyttäjät. He myös asettavat päämäärät. Sitten jos siitä jotain taloudellista hyvää tulee, se pystytään ohjaamaan jäsenkunnan eduksi. Kun päämäärät usein ovat yhteisöllisiä, on kyse paitsi yrityksestä myös ihmisyhteisöstä. Osuuskunnan toimintaan liittyy jäsenistön yhteenkuuluvaisuutta ja arvopohjaa yhdistäviä tekoja. Sitä kautta kyseessä onkin paikallinen – alueellinenkin – yhteiskunnallinen tapa toimia."

Työtä, toimeentuloa, suomalaisuutta

Itse asiaan eli osuustoiminnan olemukseen on helpointa päästä käsiksi aivan käytännön tasolla. Otamme esimerkiksi Karhujen perheen, joka tietenkään ei ole aivan tyypillinen tapaus Samin työn takia, mutta kelpaa kuitenkin. Perheeseen kuuluvat vaimo Ulla-Mari, poika Kasperi ja kultainennoutaja Hertta. Miten tässä perheessä toimitaan?

Karhut asuvat Järvenpään keskustassa. Sami on alunperinkin kaupunkilaispoika, eikä siis voi olla tuottajaosuuskuntien jäsenenä. Mutta paikallisten osuuskuntien jäsen tai osakas hän on: osuuspankin, kahden osuuskaupan ja keskinäisen vakuuttajan. Niitten palveluja perhe käyttää melkein sataprosenttisesti.

"Jonkinlainen täysosuma on mennä osuuskauppaan, ostaa sieltä osuustoiminnallisia tuotteita, vaikka maitoa ja lihaa, ja lopuksi maksaa osuuspankin kortilla. Ja sitten asua vielä asunto-osakeyhtiössä, joka itse asiassa on kuin osuuskunta. Käytännössähän siellä toimii perhe ja ääni -periaate", Karhu pohtii.

"Kun tukena lisäksi on kunnallisia palveluita, en todellakaan tunne olevani ihan globalisaation heiteltävänä. Mielestäni tässä on arkista globalisaatiovakuutusta; eivät nämä yritykset lähde mihinkään karkuun. Ne ovat sitoutuneet minunkin tarpeisiini, sekä ruokaketjuun että palveluun liittyvät yritykset. Kyllä ne lähtevät siitä, että täällä me olemme suomalaisten parissa ja suomalaisten omistamina."

Sami Karhu on vahvasti sitä mieltä, että jos asiat eivät ole kunnossa, niihin voi yrittää vaikuttaa. "Ei hallintomiehillä mitään puhelinturvaa ole ja jos asiallisesti asiansa esittää, varmasti saa hyvin keskusteltua."

Ulla-Mari Karhu on yhteiskunnallisesti hyvin aktiivinen; hän on toiminut muun muassa Järvenpään kaupunginvaltuustossa. Häneen osuustoimintajohtajan on hyvä testata oppejaan ennen kuin lähtee kentälle puhumaan. Ulla-Mari ei nimittäin ole kaikesta läheskään samaa mieltä ja varmasti sanoo mielipiteensä.

"Olen aktiivinen kannanottaja. Osuustoiminnasta ajattelen, ettei sen merkitys varmasti kaikille heti aukea. Lompakko on täynnä erilaisia bonus- ja plussakortteja. Ihmiset eivät enää sitoudu niin kuin ennen. Ehkä osuustoiminnalliset yritykset eivät tarpeeksi mainosta aatteellista pohjaansa. Se voisi olla monelle hyvä eettinen peruste valintojen tekemisessä; ihmisethän kaipaavat perusteita", Ulla-Mari Karhu sanoo.

Jäsenuskollisuusasiassa Sami Karhu on itsensä suhteen aika tiukka.

"Ajattelen, että jos kerran jäsenet osuuskunnan omistavat, niin he myös käyttävät sen palveluja. Mielestäni se on aivan nykyaikaistakin. Mutta eihän tästä mitään uskontoa voi tehdä, siitähän syntyy vastareaktio, jos alkaa tuputtaa."

"Kun ostaa osuuskaupasta osuustoiminnallisten yritysten tuotteita, pitää yllä kotimaista ruokaketjua ja isänmaan menestystä ja sillä tavoin turvaa Suomen toimeentuloa, työllisyyttä ja aluekehitystä. Siinä mielestäni uskollisuus on paikallaan. Näin pystyy vaikuttamaan omaan elämänpiiriin, työhön, toimentuloon ja tuotantoon. Raha ei lähde liipottelemaan mihin osoitteeseen sattuu, vaan se jää pyörimään omille kulmille."

Uusia voimia ja vanhaa viisautta

Karhut ovat yksimielisiä siitä, että hinta-laatu-suhteen on aina oltava kohdallaan, oli sitten kyseessä mikä yritys tahansa. Edes osuustoiminta-aate ei aja tuon periaatteen edelle. Jäsenet eivät käytä palveluita jos perusta ei päde.

"Osuuskunnissa on paljon jäseniä, jotka seuraavat yritystä vähän etäältä. On ihan luonnollista, että yritykseltä saatetaan vaatia hyvin monenlaisia asioita, mutta osuuskunnan hallintohenkilöt ja palkattu johto joutuvat todella punnitsemaan, mihin on mahdollisuuksia", korostaa Sami Karhu.

"Jos vaikkapa ylipalvellaan, yritys alkaa pian tehdä sellaista tulosta, että sen tulevaisuus on uhattuna. Pitää olla aika pitkäjänteinen näkökulma, aivan kuten kunnallisessa tai valtiollisessakin demokratiassa. Osuuskunnathan ovat tavallaan talouselämän tasavaltalaisia. Ei kaikkia vaatimuksia voi toteuttaa siksi, että jäsenistö haluaa. Esimerkiksi helposti vaaditaan, että pitäisi olla kauppa joka kulmassa. Eihän se ole mahdollista", Karhu toppuuttaa.

Kilpailun avautuminen on johtanut siihen, että kauppapolitiikasta ei saada yrityksille mitään suojaa. Aika pitkään osuuskunnat olivat suhteellisen suojattuja.

"Suomalaiset joutuvat kilpailemaan naapurikansojen kanssa samalla viivalla, ja nyt vaaditaan melkoista osaamista ja taitoa."

Hyviä hallintohenkilöitä siis todella kaivataan, mutta löytyykö heitä helposti?

"Ei kovin helposti. Varsinkin kun tarvitaan osaavia ja sitoutuneita sekä sellaisia, joilla on myös aikaa. Ja kun lisäksi nykyään tarvittaisiin vielä nuorten ja naisten taitoja ja tietämystä. Moni on kuitenkin sanonut, että hyvä kunhan saisi miehiäkin."

"Pellervon piirissä on käytetty 40:ää ikävuotta nuoruuden rajana. Usein menee kolmeenkymppiin ennen kuin edes on osuuskunnan jäsen. Sillä ensihän pitää olla joko tila tai perhe ja talous. Eihän niissä jäseneduissa muutoin ole paljon mieltä. Sitten vielä pitää saavuttaa luottamusta, kun hallintoon ei niin vain mennä. Pitää tulla valituksi", Karhu huomauttaa.

"En kuitenkaan ole hirveän huolissani uusien voimien löytymisestä, mutta koko ajan pitää tehdä asian hyväksi töitä ja jo mukana olevien pitäisi kannustaa tulokkaita. Eihän tämä ongelma nyt niin iso ole, kun yrityksissä on ikäpykälät; ennen saattoi hallinnon keski-ikä olla aika korkea. Toisaalta nyt on sitten se tuska, että menetetään hyviä hallintohenkilöitä ikäpykälien takia. Vihdoinkin kun olisi aikaa, sitoutumista ja jäsenkunnan luottamus, täytyykin ikäpykälien takia erota."

"Kunpa joku keksisi älykkään systeemin kiertoa kannustavasta järjestelmästä. Leveän ikähaitarin ei pitäisi olla ongelma, yksipuolisuus sen sijaan on."

Eivät kaikki asioi internetissä

Palveluiden saatavuus on tavattoman tärkeää. Esimerkiksi pankkien ja vakuutusyhtiöiden konttorit ovat monilta paikkakunnilta kaikonneet. Lähes kaikki pienemmille paikkakunnille jääneet ovat osuustoiminnallisia.

"On kiinnostavaa nähdä, keksivätkö osuuskaupat jonkin ratkaisun pienten kauppojen olemassaolon kysymykseen. Ihan ymmärrettävistä syistä on jouduttu monista kylistä sulkemaan myymälä. Jäsenet kyllä olisivat halunneet niiden säilyvän ja olivat lopettamisesta vihaisia, mutta kun ne olivat kannattamattomia."

On olemassa merkkejä, että osuuskunnat olisivat uudelleen levittämässä kauppapaikkoja. Sekin on huomattu, että kun muut pankit ja vakuutusyhtiöt ovat vähentäneet palveluitaan, ovat osuustoiminnalliset omiaan koko ajan lisänneet.

"Nykyään sanotaan, että mene nettiin", Sami Karhu kertaa lentävää komentoa, mutta on hiukan eri mieltä: "Useimmat ihmiset haluavat ainakin joskus keskustella asioistaan ihan oikeasti pankissa."

Teksti: Kaisu Räsänen
Sähköposti: kaisu.rasanen@pellervo