Kodin Pellervo

HUHTIKUU, 14.4.2005

Asiantuntijaa uskominen

Mitä tehdä, kun koulunkäyntinsä alkutaipaleella pyristelevä ihmisenalku ei suostu ynnäämään ja vähentämään samassa tahdissa muiden kanssa, piirtelee niitä näitä vihkoihinsa, laulaa loilottaa omaa sooloansa – ja ennen pitkää myös kieltäytyy sekä tottelemasta että pitämästä totena opettajan sanaa? No, asiantuntija tietysti kutsutaan katsomaan kapinallista.

Asiantuntijan tehtävänä on kiivaasti löytää sopiva lokero, johonka mahtuvat sekä lapsi että diagnoosi.

Asiantuntija määrittelee koulukkaan keskittymishäiriöiseksi. Hän keskustelee asiasta muiden aikuisten kanssa vastaanotolla, jonne myös häirikkö on tuotu näytille. Aikuiset puhuvat lapsesta tämän pään yli aivan kuin kyseessä olisi kuuromykkä. Kun lapsi yrittää sanoa jotakin, aikuiset eivät pysähdy kuuntelemaan, vaan jatkavat ylimielisesti omaa pölinäänsä.

Lapsi oppii heti, mitä on tulla täydellisesti mitätöidyksi, ja oppii, että erilainen ei saa olla. Häirikköjä tässä tapauksessa ovat kaikki läsnä olevat aikuiset, myös asiantuntija, vallankäyttäjä.

Entäs sitten ihmissuhde- ja parisuhdeasiantuntijat? Pari päivää sitten yksikin perheterapeutti ryhtyi iltapäivälehdessä tuosta noin vain kyntämään tuntematonta sarkaa olemattomalla aurallaan.

Asiantuntija arvaili, mitkä olivat paraikaa julkisuudessa puitavan avioeron syyt; mitä siis oli saattanut tapahtua jo vuosia sitten, millaisia ajatuksia osapuolten päässä mahdollisesti oli liikkunut ja miten he kenties olivat mihinkin elämänsä vaiheeseen reagoineet. Kaikki pelkkää olettamusta, mutta näin käytetään asiantuntijavaltaa.

Kun terveyskeskuksen vuodeosaston 90-vuotias potilas moittii mannavelliä mauttomaksi, sylkäisee sen suustaan ja pyytää tuomaan pätkän lauantaimakkaraa ja lasin piimää, hänelle ei anneta makkaraa vaan terveysvalistusta ja rauhoittavia lääkkeitä. Kyllä asiantuntija tietää, mikä on ihmiselle hyväksi.

Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: nimi+@pellervo.fi