Kodin Pellervo

HUHTIKUU, 20.4.2006

Kevätvalon ihanuus ja kurjuus

Ystävälläni on keittiöönsä neljät verhot ja niihin sopivat vahakangaspöytäliinat. Juuri nyt hän on varmaan vaihtanut lämpimän punasävyisten talviverhojen tilalle keväänvihreät. Kesäksi keittiö saa auringonkeltaisen sävytyksen ja syksyksi voimakkaat ruskan värit. Vieraillessani hänen luonaan istun mielelläni keittiön pöydän ääressä. Iltateetä juodessamme vuodenajat tuntuvat aina olevan niin selvästi läsnä. Sama vaikutus on vuodenajan mukaan sävytetyillä aamukahvikupeilla.

Keväiset tulppaanit, kesän päivänkakkarat, syksyn krysanteemit ja joulun hyasintit tuovat arkeen mieltä lämmittäviä elämyksiä. Valtaosahan suomalaisista pitää siitä, että meillä on neljä erilaista vuodenaikaa.

Vuodenaikojen vaihteluun kuuluu talven hämäryyden jälkeen kirkas aurinko. Niin ihana kuin se onkin, on sillä kuitenkin huonotkin puolensa.

Jokainen tuntemani nainen on huhtikuun tienoilla kauhistellut kaiken paljastavaa kevätvaloa. Harmaat ikkunat ja huoneissa leijuva pöly saavat siistin ja vähemmänkin siistin ihmisen epätoivoon. Suuri osa tekeekin tässä vaiheessa perusteellisen kevätsiivouksen. Kun paikat ovat järjestyksessä ja puhtaat, on olo itselläkin hyvä. Moni on varmaan saanut suurta tyydytyksen tunnetta avatessaan siivottujen ja tuuletettujen kaappien ovia yhä uudelleen työnsä tuloksia ihaillakseen.

Siivoaminen on terapeuttista toimintaa; kun mieli on maassa ja ajatukset harhailevat levottomasti, auttaa käytännön käsien työ, josta saa heti tulosta. Kun järjestää tavaroitaan ja heittää turhan pois, saattaa omassa mielessäkin tapahtua järjestymistä ja turhasta taakasta eroon pääsemistä.

Toinen ratkaisu pölyongelmaan on odottaa lehtien tuloa puihin ja valon pehmenemistä. Silloin taas kaikki näyttää paremmalta, eikä jokainen pölynhiukkanen erotu. Tämäkin on hyvä vaihtoehto, sillä eihän siivoaminen kuitenkaan ole maailman tärkein asia. Ei, vaikka se ajoittain on ihan hyödyllistä ja jopa hauskaa.

Teksti: Kaisu Räsänen
Sähköposti: kaisu.rasanen(at)pellervo.fi