HUHTIKUU, 20.4.2006

Vuoden vihannes on terveellinen herkku

Kuva Leena Nurmi

Parsakaali on todellinen kesäherkku kevyesti ryöpättynä, mutta säilyttää ryhtinsä myös pakastettuna. Välimeren seudulla kasvaneesta villikaalista kehittynyt vihannesmaan suosikki on kotiutunut hyvin Suomeen ja kasvaa mainiosti viileähkönäkin kesänä.

Nimestään huolimatta Puutarhaliiton ja Kotimaiset Kasvikset ry:n vuoden vihannekseksi valitsema parsakaali ei ole mitään sukua parsalle. Sen kukkanuput ja syötävät kukkavarret kyllä hiukan muistuttavat parsaa sekä ulkonäöltään että maultaan.

Kasvia on kutsuttu myös italialaiseksi parsaksi ja versokukkakaaliksi, mutta yleisemmin se tunnetaan nimellä broccoli. Latinalainen nimi Brassica oleracea var. italica viittaa viljelyn alkusijoille, Italiaan, tarkemmin Calabrian maakuntaan. Viljely tunnettiin jo antiikin Rooman aikana.

Pohjoismaihin parsakaali kotiutui 1900-luvulla ja viimeisten kymmenen vuoden aikana tästä presidentti George Bushin inhoamasta kaalikasvista on tullut meillä etenkin nuorten kotitalouksien suosikki.

Terveellinen ja pakastettava

Parsakaalia kannattaa syödä usein, sillä se sisältää erityisen paljon A- ja C-vitamiineja, foolihappoja, flavonoideja, kaliumia ja ravintokuituja. Koko kasvi kelpaa syötäväksi, niin kukinnot kuin kukkavarret, ja myös nuoria lehtiä voi käyttää lehtikaalin tavoin.

Parsakaali sopii paitsi lisukkeeksi myös keittoihin, kastikkeisiin, piirakoihin sekä tietenkin wokkiruokiin. Parhaimmillaan se on, kun kukinnot ovat vielä pieniä eikä terälehtien keltainen väri näy. Tällöin myös kukkavarsi on puutumaton ja pehmeä.

Liian lämpimässä säilytetyn parsakaalin kukkanuput aukeavat jo vuorokaudessa tai kahdessa, eivätkä ole enää käyttökelpoisia. Kuten muutkin kaalit, parsakaali on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää esimerkiksi hedelmien ja tomaattien lähellä.

Kasvi kestää pakastusta paremmin kuin kukkakaali, sillä suuremman kuiva-ainepitoisuuden ansiosta se ei yhtä herkästi vetisty sulaessaan. Pakastusta varten kukinnot halkaistaan pituussuunnassa kahtia ja leikataan palasiksi. Palat kiehautetaan 4–6 minuuttia, valutetaan, jäähdytetään ja pakataan pusseihin.

Kukkavarren palat ja kukinnon nuput voidaan pakastaa erikseen. Nuput tarjoillaan esimerkiksi piiraissa ja ruoanlisukkeina, varren paloja käytetään keittoihin ja pataruokiin.

Helppo ja nopea viljeltävä

Parsakaali sopii hyvin viljeltäväksi myös kotipuutarhassa. Kasvi vaatii vain noin neljän viikon taimikasvatuksen sisätiloissa; huhtikuun kylvöksistä ehtii kasvaa napakat kaalinalut toukokuun istutuksiin. Karaistut taimet istutetaan ulos hyvin lannoitettuun maahan 40–45 sentin välein, riviväli 50 senttiä. Kasvi tarvitsee booripitoista lannoitusta kuten muutkin kaalikasvit.

Kun taimet suojataan harsolla alkukehityksen ajan, saadaan ensimmäiset parsakaalit vajaan kahden kuukauden kuluttua ulos istutuksesta. Harso estää myös kaaliperhosten ja muiden tuholaisten pääsyn kasvustoon. Harsoa ei kuitenkaan kannata pitää koko kasvukautta kasvuston päällä, jotta kukinnot kasvaisivat kiinteiksi. Liian lämpimässä niistä tulee helposti kevyitä huiskiloita. Harso poistetaan, kun kukinnon alku on halkaisijaltaan pari kolme senttiä.

Ammattiviljelyssä pyritään siihen, että sopivan kokoinen myyntiartikkeli olisi noin 250-grammainen kukinto, tuolloin kukkavarren osuus kasvista on sopivassa suhteessa kukintoon. Tämä ohje pätee hyvin nyrkkisäännöksi kotipuutarhurillekin.

Kukkavarret saattavat halkeilla tai ne ovat onttoja, mikä johtuu liian nopeasta kasvusta ja solukkojen repeilystä. Syyspuolen viileä sää ja hillitty kasvu tuottavatkin laadullisesti parhaan sadon. Useat kotipuutarhaan tarkoitetut lajikkeet tuottavat pääkukinnon leikkaamisen jälkeen satoa sivuhaaroista vielä usean viikon ajan.

Lajikkeita kotipuutarhaan

Parsakaalin kukinnot ovat yleensä tummanvihreitä, mutta nykyisin on saatavana myös purppuranpunaisia lajikkeita. 'Greenia' ja 'Dandy Early' ovat vihreäkukintoisia, pitkään viljelyssä olleita ja suosittuja. Molemmat ovat melko aikaisia ja muodostavat runsaasti sivukukintoja.

'Calabrais' on vanha lajike. Se tekee tummanvihreitä, hyvälaatuisia kukintoja, mutta on edellisiä hidaskasvuisempi. 'Arcadia F1' on uudehko, satoisa ja pitkään satoa antava. 'White Sprouting Early' haaroittuu runsaasti, ja se kasvattaa paljon vaaleita pikkuviuhkoja. 'Purple Sprouting' poikii myös runsaasti sivuversoja , jotka ovat pieniä ja purppuranpunaisia. 'Violet Queen' on puolestaan kukka- ja parsakaalin välimuoto. Sen kukinnot ovat pienet ja violetinsiniset. Lajike tuottaa laadultaan parhaan sadon syyskesän viljelyssä.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: 

Sivun alkuun | Tekstit 4/06 | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |