TOUKOKUU
15 | 5 |
2003 Armotonta menoaLintujen kevätmuutto on ankara kisa parhaista pesäpaikoista. Luulisi täällä talvehtivien olevan etulyöntiasemassa, mutta pihakoivussa käydään joka vuosi samanlainen taisto. Sinitiaiset varaavat pöntön aina ensimmäisenä – pariskunta ryhtyy partioimaan koivussa ensimmäisten kesän merkkien mukana. Toukokuun alkupuolella pesäpuuhat ovat jo pitkällä, muutama munakin saattaa olla munittuna. Puuhakasta pesänrakennusta jatkuu siihen saakka, kunnes viimeisten muuttajien parvet ehtivät Suomeen. Sinitiaisperheelle koittavat kovat ajat heti, kun ensimmäinen kirjosieppo saapuu. Tänä keväänä ei auttanut sekään, että pönttöön naulattiin uusi tarkalleen sinitiaisen mitoille tehty sisäänkäynti. Näytelmän käsikirjoitus on aina sama ja eivätkä roolisuorituksetkaan pahemmin vaihtele. Kirjosieppokoiras ryhtyy hyökkäilemään pöntölle ja sinitiaiset lentelevät hädissään pesän ympärillä. Sinitiaisille ei nähtävästi ole luotu minkäänlaista taistelutahtoa. Tunnelma ja taktiikka ovat samat kuin kiekkoleijonilla Ruotsi-ottelussa: puolustus hajalla, hyökkäys ontuu ja voitontahto on hukassa. Pesäaukkoa vahtiva sinitiainen hyppää aina pöntön katolle, kun kirjosieppo rakentaa hyökkäystä, ja kaikki mitä pönttöä kohti suunnataan, menee myös sisälle. Sinitiaiset eivät näytä uskovan, että loppupelissä voittaja tulee aina rajan takaa. Sinitiaiset on nyt häädetty ja kirjosiepot korjailivat onnellisina valmiiksi sisustettua pesää. Mutta tänä vuonna kaataja tuli voittajallekin. Eräänä iltapäivänä tikka päätti lopettaa pesänvaltaukset ja takoi suuren reiän pöntön alareunaan. Nähtävästi se etsi pesästä munia tai poikasia. Seuraavana päivänä tikka kävi irrottamassa pöntöstä pohjan kokonaan. Pöntössä on nyt kaksi sisäänkäyntiä mutta lattia puuttuu. En korjaa entistä tai rakenna uutta, koska en halua enää ensi keväänä katsella pesänrakennus ja -valtausnäytelmää. Pesikööt pökkelöissä.
|