TOUKOKUU, 18.5.2006

Hyvää syötävää pihasta ja pientareilta

Poimulehden (kuvassa) ja vuohenputken versoja voi käyttää pinaatin ja nokkosen tavoin. Kuva Leena Nurmi

Kasvimaan antimia odotellessa herkutellaan raparperilla, parsalla ja monivuotisilla yrteillä. Ja tietysti myös nokkosella ja muilla luonnonkasveilla. Nuoret versot ovat maukkaita ja mureita.

Toukokuussa päästään kunnostamaan kasvimaita, mutta kestää tovin ennen kuin ensimmäisistä retiiseistä, salaateista ja muista varhaisvihanneksista päästään korjaamaan satoa. Sitä vastoin monivuotiset vihannekset, yrtit ja luonnonkasvit alkavat työntää versoja heti, kun maa on sulanut ja sää lämmennyt. Keväällä kasvu on voimakasta, ja meheviä, maukkaita versoja ja lehtiä kannattaa käyttää runsaasti hyväkseen.

Kerättävät luonnonkasvit on varmasti tunnistettava ja ne on poimittava puhtaasta paikasta, jossa kasvusto ei ole pölyistä eikä varsinkaan autojen pakokaasun saastuttamaa.

Helppo raparperi

Tuttu raparperi alkaa työntää pulleita versonkärkiä heti, kun kasvukausi käynnistyy. Lämpimänä keväänä lehtiruodit kasvavat nopeasti ja mureita versoja päästään korjaamaan jo varhain toukokuussa. Lehtien vanhentuessa niihin kehittyy sitkeää tukisolukkoa ja raparperi muuttuu puisevaksi.

Raparperi on helppohoitoinen monivuotinen vihanneskasvi, joka kasvaa vuodesta toiseen samalla paikalla ilman suurempia hoitotöitä ja viihtyy kevyessä varjossakin. Parhaiten raparperi menestyy syvään muokatussa, hieman savipitoisessa ja ojitetussa maassa, johon lisätään istutusvaiheessa runsaasti hyvin palanutta karjanlantaa tai kompostia. Myös keväisin annetaan reilunlaisesti moniravinteista seoslannoitetta tai eloperäistä ainetta.

Raparperista korjataan satoa kiertämällä lehtiruodit käsin irti kokonaisina. Lehtiruotia ei kannata leikata kasvustosta, sillä pehmenevät kannat ovat alttiita taudeille ja tuholaisille. Kasvi on yleensä terve eikä tuhoojista ole haittaa. Joskus hankaluuksia voi aiheutua varsiyökkösen toukista, jotka kaivautuvat lehtiruoteihin keväällä. Vioitus näkyy hyytelömäisinä pisaroina lehtiruotien pinnalla. Toukat kehittyvät nurmikon tai ojanpientareiden heinäkasveissa ja siirtyvät alkukesällä läheisiin raparpereihin.

Raparperi on komea kukkiessaan, mutta vararavintoa kuluttavat kukkavarret on syytä poistaa, jos haluaa seuraavana keväänä suuren sadon.

Herkullinen parsa

Toinen herkku on parsa, josta käytetään ravinnoksi keväällä puhkeavat nuoret versot. Parhaimmillaan versot ovat keitettyinä ja voin kera nautittuina. Raakana parsaa ei kannata syödä, sillä se saattaa aiheuttaa allergisia oireita.

Perinteisessä harjuviljelyssä saadaan miedon makuista valkeaa parsaa, joka korjataan ennen kuin versoihin on ehtinyt muodostua lehtivihreää. Nykyisin suositaan C-vitamiinipitoista ja helpommin viljeltävää vihreää parsaa, jonka versot saavat kasvaa tasamaalla päivänvalossa.

Parsa ei ole hätäisen herkuttelijan kasvi; aurinkoiselle ja lämpimälle kasvupaikalle multavaan maahan istutetut taimet antavat satoa vasta parin kolmen vuoden kuluttua. Ensimmäisinä vuosina kasvatetaan vahva juuristo, jotta kasvi jaksaa tuottaa satoa vuosikausia, jopa kymmeniä vuosia.

Vihreänä kasvatettavan parsan versot korjataan alkukesällä leikaten tai taittaen 15–30-senttisinä. Satoa voi aikaistaa käyttämällä kasvuston päällä lämmittäviä katteita. Ensimmäisenä vuonna satoa otetaan vain 1–2 viikon ajan, etteivät taimet rasitu liikaa. Seuraavina vuosina sadonkorjuuta jatketaan noin kuukauden ajan. Lämpimänä keväänä versoja leikataan parin kolmen päivän välein, sillä ne puutuvat nopeasti. Raparperin tavoin myös parsa pitää voimakkaasta lannoituksesta.

Maukkaat sipulit

Puutarhan monivuotiset sipulit aloittavat kasvunsa varhain keväällä ja niiden lehtiversoilla saadaan ruokiin makua ja näköä tuota pikaa. Tuttu ruohosipuli menestyy koko maassa ja sen lehtiä voi leikata pitkin kasvukautta. Meillä talvehtivat hyvin myös ilma- ja pillisipuli, niiden pulleita lehtiä voi käyttää ruohosipulin tavoin.

Ilmasipulista syötäväksi kelpaavat sekä versojen päihin muodostuvat pikkusipulit että maahan kasvavat. Pillisipulista löytyy erityisesti salaattispulina kasvatettavia lajikkeita, jotka muodostavat vahvan naatiston eikä lainkaan turvonnutta sipuliosaa, esimerkiksi 'Ishikura'.

Monivuotisiin kuuluu myös kiinansipuli, jonka miedon valkosipulin makuisia lehtiä ja valkoisia kukkia voi käyttää salaateissa.

Yrttitarhan aarteet

Yrttimaan monivuotisista lajeista etenkin reheväkasvuiset saksankirveli ja liperi nousevat maasta aikaisin keväällä ja niiden nuoria, raikkaita versoja ja lehtiä voi käyttää monin tavoin. Saksankirveliä on kasvatettu meillä pitkään ja se onkin hyvin itävien siementensä avulla villiintynyt monin paikoin laajoiksi kasvustoiksi. Kasvista käytetään miedon lakritsin tai aniksen makuisia nuoria lehtiä tuoreina tai kuivattuina mausteeksi salaatteihin, kastikkeisiin sekä sieni- ja munaruokiin.

Voimakkaan makuista liperiä on kasvatettu meillä kauan lääke- ja maustekasvina. Liperi on nykyisinkin kaupasta ostettujen liemikuutioiden pääasiallinen mauste ja se sopii erityisesti keittoihin ja muhennoksiin. Nuoret versot ovat miedompia, ja niistä voi tehdä ihanan sosekeiton sipulin, voin ja kerman kera.

Väinönputki kasvaa luonnonvaraisena Lapin tunturipurojen varsilla, mutta tätä komeaa kasvia on helppo viljellä puutarhassakin multavassa ja kosteassa paikassa. Kaksivuotista väinönputkea kasvatetaan puutarhassa monivuotisena, kun kukkavarsi katkaistaan kevätkesällä. Nuoret lehdet ja versot sopivat keittojen mausteeksi ja nuoria kuorittuja versoja voi käyttää raparperin tapaan leivonnaisiin.

Kumina tunnetaan paremmin siemenmausteena, mutta myös sen nuoret versot ovat käyttökelpoisia. Norjalaiset tekevät niistä nokkoskeiton tapaista vihanneskeittoa.

Luonnon antimet

Luonnonkasveista käytetyin kevätvihannes lienee nokkonen, jonka maukkaita ja vitamiinipitoisia lehtiä on kaikkien saatavilla. C-vitamiinin lisäksi nokkosessa on B-ryhmän vitamiineja, A-vitamiinin esiastetta ja E-vitamiinia. Nokkonen on myös erittäin ravitsevaa, sillä siitä saa energiaa yhtä paljon kuin perunasta.

Huuhtelun jälkeen lehdet kiehautetaan vähässä vedessä ja silputaan käyttöä varten, myös keitinvesi käytetään. Nokkonen sopii muhennoksiin, keittoihin, paistoksiin, ohukaisiin ja leipiin.

Muita aikaisia, käyttökelpoisia luonnonantimia ovat muun muassa poimulehti ja hankalana rikkakasvina tunnettu vuohenputki. Niiden nuoria lehtiä ja versoja voi käyttää pinaatin ja nokkosen tavoin. Maitohorsman maasta esiin nousevia nuoria versoja voi syödä parsan tapaan. Lutukka, kanankaali ja suolaheinät antavat puolestaan raikkaan maun salaatteihin.

Voikukan lehdet sopivat salaatteihin ja keltaiset kukinnot viinien ja juomien raaka-aineeksi yhdessä raparperin kanssa. Voikukan lehtien valkaisu miedontaa niiden kitkerää makua. Valkaisuun voi käyttää mustaa muoviämpäriä, jonka alla kasvavat lehdet jäävät lehtivihreättömiksi ja miedommiksi.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: 

Sivun alkuun | Tekstit 4/06 | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |