Kodin Pellervon kotisivulle


Uusin lehti
Uuden lehden sisältö
Juttuarkisto
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

TOUKOKUU, 18.5.2006

Murre on rokkia

Pystytukkainen rokkari keikkaili kitaroineen eteläpohjalaisissa kouluissa. Lauri Tähkä siinä levitti murteen ilosanomaa Toivo Kuulan hengessä!


Sympaattinen häjy Lauri Tähkä laulaa sekä Toivo Kuulan keräämiä että itse laatimiaan murresanoituksia rokin ja popin rytmein.


Laihian lapsia Hulmin, Jokikylän ja Kylänpään kyläkouluista oli kokoontunut Isokylän koululle kuuntelemaan Lauri Tähkän tarinointia ja laulua.

”Mieleeni on painunut, kun koulussa laulettiin harmonin säestyksellä päät punaisina Minä olen Härmän Kankaanpäästä”, Lauri Tähkä pohjusti esitystään Laihialla.

Isokylän koululle kerääntyneiden kyläkoulujen parisataa oppilasta saivat kuulla kappaleesta vauhdikkaan rokkiversion. Kansanlaulujen maailmasta kauas ajautuneille lapsille raikuivat modernein rytmein myös Niin kauan minä tramppaan ja Eerinjärven rannalla.

”Hyvä, että lapset saadaan nostettua hetkeksi pois pleikkareiden takaa. Itseäni puhutteli erityisesti Pitkät pellot”, kommentoi naapurikylän Kylänpään koulun rehtori Arto Knuutti.

Pitkät pellot puolestaan on esimerkki Tähkän itse laatimista murrelauluista, yksi Lauri Tähkä & Elonkerjuu -yhtyeen toukokuussa julkaiseman levyn kappaleista.

Muistakaa oma murre

Laulannan lomassa Tähkä jutteli laihialaislapsille murteesta ja musiikista. Monet Tähkän kappaleista ovat alun perin Toivo Kuulan vuonna 1907 keräämiä eteläpohjalaisia kansanlaulutekstejä, joita artisti on säveltänyt ja sovittanut Elonkerjuu-orkesterinsa kanssa moderniin muotoon, rockiksi ja popiksi.

”Toivo Kuula tapasi Lappajärven silloisella lavalla vaalean tytön, joka kuiskasi hänen korvaansa seuraavan laulun tekstin”, Tähkä tarinoi ja alkoi laulaa: Ostan pulukan ja hevoosen paan kulukurihiman kaulaan…

”Pitäkää oma murteenne, kun lähdette Etelä-Pohjanmaalta muualle, esimerkiksi opiskelemaan”, laulaja neuvoi ja näytti kartan Suomen murrealueista. Itse hän asuu nykyään Turussa.

”Varsinaissuomalaiset puhuu paljon, eteläpohjalaiset harvoin ja aina oikeassa kohdassa”, Tähkä sanaili.

Välillä oli lasten esittämien kysymysten vuoro. Pohjalaispoikia kiinnosti, kuinka kova jätkä häjyistä laulava Tähkä mahtaa oikein olla. ”Paljonko voimaa sulla on? Oletko saanut koskaan turpaan?”

”En ole koskaan saanut turpaan. Ja jos esimerkiksi keikalla syntyy tappelu, lopetamme soittamisen heti siihen paikkaan.”

Voimaa Latella kuitenkin on, peräti 120 kiloa on noussut joskus penkistä ja painiakin on tullut harrastettua. Nykyään hän hoitaa kuntoaan juoksulenkeillä ja sepittää samalla laulujen sanoja.

Lapset halusivat tietää myös, miten Tähkästä tuli laulaja.

Maailma on renki

Lauri Tähkä & Elonkerjuu -yhtyeen toukokuussa julkaistu neljäs levy Maailma on renki ei sisällä varsinaisia kansanlauluja, mutta sanoitukset ovat vahvaa pohjalaismurretta. Nyt levy keikkuu virallisen singlelistan kärjessä.
”Sanat tulevat omasta syrämmestä. Levy on rokimpi kuin aiemmat, mutta murretta on silti enemmän kuin edellisellä eli Syntymähäjyt-albumilla”, Tähkä kertoo.
Huoli maaseudun autioitumisesta kuuluu kappaleessa Pitkät pellot.
”Luin Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä, että eteläpohjalainen maisema sammaloituu ja asia jäi kaivamaan mieltäni. Mutta eihän se maisema mihinkään katoa, eivätkä ihmiset täältä.”
Huhtikuussa Lauri Tähkälle myönnettiin Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahaston apuraha taiteelliseen työskentelyyn.
Tähkän isä on kotoisin Alahärmästä, äiti Kortesjärven Tuhkasaaresta. Itse mies on syntyjään vaasalainen. Elonkerjuu-orkesteriin kuuluvat myös Simo Ralli, Antero Naali, Lenni Paarma sekä viulua soittava tyttöhäjy, Johanna Koivu.

”Olin kahdeksan yhdeksän, kun aloin opetella kitaransoittoa omin päin. Mutta jos teistä joku suunnittelee laulajan tai soittajan uraa, kannattaa käydä kouluja.”

Suuri osa maaliskuisen koulukiertueen kuulijoista oli Laihian yleisöä isompia, yläaste- ja lukioikäisiä. Tähkän viesti nuorille oli, etteivät he maailmalle lähtiessään kadottaisi omaa itseään ja vääntäisi väkisin puhettaan pääkaupungin slangiin. 

”Yläaste- ja lukioikäisiä tuntui kiinnostavan lähinnä nahkahousujen hinta. Aika tarkasti he kuitenkin kuuntelivat. Ovat siinä iässä, että hakevat itseään.”

Perinteisiä ja omia murrelauluja

Tähkä on tehnyt murrerockia ja keikkaillut aktiivisesti vuodesta 1997 lähtien. Rock-yhtye oli olemassa ennenkin, mutta oma tyyli löytyi ja Lauri Tähkä & Elonkerjuu syntyi, kun yhtyeen keulahahmo palasi yhä uudestaan Teuvan kirjastosta löytämänsä Toivo Kuulan teoksen 274 eteläpohjalaista kansanlaulutekstiä pariin. Voitto kitaristi Simo Rallin kanssa Lapuan Spelirock-tapahtumassa vuonna 1995 antoi vauhtia uudelle suunnalle.

”Esitimme Niin kauan minä tramppaan Mic-Mac-stretcheihin pukeutuneina ja pääsimme Kaustisen kansanmusiikkijuhlille keikalle”, Tähkä muistelee.

Kansanlaulusovitusten lisäksi Elokerjuun kavalkadi sisältää Tähkän itsensä laatimia murresanoituksia. Rakkaus, pettymykset, uho, rehvastelu, komia on aina komia -meininki toistuvat niissäkin, ihan kuin kansanlauluissa. Köyhiä ja kipeitä ei olla, vaan mennä porskutetaan polleasti pohjalaisittain.
Eräs rouvashenkilö haukkui kerran Tähkää Ruotsin-laivan keikalla, ettei tämä ole aito pohjalainen. Tähkä oli nimittäin jossakin haastattelussa puhunut onnellisuudesta, eikä arvostelijan mielestä pohjalainen voinut olla onnellinen.

”Totta kai pohjalainen voi olla onnellinen. Tyytyväinen on kuitenkin sana, jota pohjalainen käyttää mieluummin: 'kyllä moon tyytyväänen, kun tuli raivattua nuo pellot'.”

Kalvamaan jäänyt arvostelu poiki uudelle levylle laulun nimeltä Sikalortti.

Aikansa skandaaleja ja salarakkaita

Pitkät pellot

Tuas on meirän pitkät pellot,
tuas on meirän vainio
sammaloituu talojen katot,
kivinavetat ja harmaat ladot

Valtateille, rautateille, kun linnut palaa pelloille.

Ei enää elätä isäni pitkät pellot
Ei enää elätä äitini notkuva pöytä.
Niin kauan, kun minä pysyn tältä tieltä poissa
niin kauan mullon ikävä sua.
Ja mä pyydän sua pysymään poissa,
ennen pitkää on taas lokakuu

Autioituu pihat ja salot
autioituu rannan talot.
Korkeana kaartuu taivaan kumu.
Totunko koskaan mailman humuun?

Valtateille, rautateille, kun linnut palaa pelloille.

Ei enää elätä isäni pitkät pellot
Ei enää elätä äitini notkuva pöytä.
Niin kauan, kun minä pysyn tältä tieltä poissa
niin kauan mullon ikävä sua.
Ja mä pyydän sua pysymään poissa,
ennen pitkää on taas lokakuu

Lauri Tähkä

Tähkän lauluista puhkuu pyrkimys kohottaa itsetuntoa ja mielialaa, muuttaa negatiivinen positiiviseksi sanan voimalla. Hurpales (san: trad ja Lauri Tähkä, säv: Lauri Tähkä) on hyvä esimerkki. Häjy kääntää elämän kolhut uhoksi, josta ammentaa voimaa: – – eikä meitä köysillä köytetä, ne on raurat jotka helähtelöö. Eikä meitä surulla ruakita, se on ilo joka elättelöö – – Nuorena miehen ei saa olla suurentelevaanen, sen pitää olla iloonen ja huikentelevaanen – –.

”Asioita pystyy lukemaan rivien välistä. Sanonnoilla on monia merkityksiä, kuten esimerkiksi kappaleessa Raha ei lopu eikä ruma muhun tartu”, Tähkä valottaa.

Myyttinen häjyjen Pohjanmaa on mukana monessa kappaleessa. ”Isontalon Antti ja Rannanjärvi olivat varmasti aikansa 'seiskalehtimateriaalia'. Ja salarakkaita pidettiin silloinkin, piiat ja rengit olivat juorujen kuumaa kamaa.”

Tähkä uskoo kansanlaulujen häjyjen olleen työttömiä ja syrjäytyneitä, siis todellisuudessa onnettomia kohtalon kolhimia. ”Vanhin veli sai talon ja muiden oli lähdettävä ja hankittava elantonsa ryöväämällä ja häjyilemällä.”

Jos Tähkä saisi matkustaa aikakoneella menneisyyden Etelä-Pohjanmaalle, määränpää olisi: ”1860-luvulle Alahärmän, Ylihärmän seutuville häihin. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten häjyt tulevat ja laittavat ranttaliksi.”

TekstiAnne Savela
Sähköposti


Sivun alkuun | Tekstit 4/06 | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |