Kun Marttaliiton tuore toiminnanjohtaja Pirkko Ruuskanen-Parrukoski sanoo heti tunteneensa olonsa kotoiseksi liitossa, on häntä helppo uskoa. Ja kun hän toivoo, että arkitaidot tulisivat entistä enemmän muotiin, on hänen toiveeseensa helppo yhtyä.

Marttaliitto ry:n toiminnanjohtajana juuri työnsä aloittanut Pirkko Ruuskanen-Parrukoski on syntyjään Siilinjärveltä, Savon tyttöjä. Läheisyys maaseutuun on säilynyt, vaikka Pirkko perheineen onkin asunut jo parikymmentä vuotta pääkaupungissa: "Minun on vähän vaikea ajatella itseäni helsinkiläisenä, taidan sittenkin olla enemmän siilinjärveläinen."

Taannoin Pirkko vieraili Afrikassa, Burkina Fasossa. Siellä hän tutustui pieneen kylään ja sen marttalaan, joka on rakennettu Naiset ja kehittyvä maaseutu -hankkeen rahoilla. Ihmiset, kylän elämä ja kaikki koettu jäi ajatuttamaan.

"Burkina oli mielessäni pitkään. Ihmiset ovat niin köyhiä, etteivät tiedä, mistä seuraavan ateriansa ottaisivat. Muistin lapsuusaikani kotikylää, kylmiä talvia, kengättömiä koululaisia ja sitä totista köyhyyttä, mitä 1950-luvun Suomessa oli. Afrikassa, nimenomaan siellä missä ei sodita, on vähitellen tapahtumassa samanlaista kehitystä kuin meillä silloin aikoinaan. Rohkaisevaa onkin, että tuollaisista vaikeuksista voi selviytyä, me suomalaisethan olemme sen kokeneet."

Näin siis kiertyy ja suhteutuu afrikkalainen kylä savolaiseen. Matkustamisen ja tiedonvälityksen myötä maailma käy pienemmäksi ja samoista syistä ongelmat näyttäytyvät suurempina: ne muuttuvat yhteisiksi. Ja aika yhteisiä ovat myös arkijärkiset selviytymiskeinot.

Vaikuttaminen verissä

Pirkon äiti on tehnyt elämäntyönsä kansakoulunopettajana ja isä maanviljelijänä. Ruuskasen sisarukset lähetettiin oppikouluun ja sitä tietä omaa ammattia hankkimaan.

"Meidän perheessä oli luonnollista, että äiti on töissä, se ikään kuin kuului systeemiin. Sitä, että isäkin on töissä, ei tullut oikein ajatelleeksikaan, vaikka hän teki varmasti pidempää päivää kuin äiti."

Pirkko opiskeli sairaanhoitajaksi Kuopiossa, jatkoi opintojaan ja on nyt koulutukseltaan terveydenhuollon maisteri. Ennen kuin siirtyi Marttaliittoon kehitysjohtajaksi, hän toimi Diakoniaopiston rehtorina ja samanaikaisesti ammattikorkeakoulun yksikön johtajana Helsingissä. Eteneminen uralla ei ole tuottanut ongelmia.

"Olen päässyt eteenpäin silloin kun olen halunnut, ja aina esimieheni ovat tukeneet minua."

Itseluottamus samoin kuin yhteiskunnallinen toiminta ovat kodin perua: "Isä oli aktiivisesti mukana kunnalliselämässä, äiti ehkä vielä enemmän. Ukkinikin oli samaisissa tehtävissä. Viime kesänä löysimme hänen kirjeitään. Niistä selvisi, miten sinnikkäästi hän oli silloisen kouluhallituksen kanssa käynyt kirjeenvaihtoa ja ajanut asiaa koulun saamiseksi kylälle."

"Halu vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin kuuluu elämääni luontevasti. Sitähän on nykyinen työnikin; Marttaliitto on vaikuttaja."

Pirkko Ruuskanen-Parrukosken usko naisjärjestöihin, niiden tulevaisuuteen ja tarpeellisuuteen, on vankkumaton. "Järjestöissä toimiminen antaa naisille runsaasti myös yhteiskunnallisia valmiuksia."

Marttoja moneksi

Marttaliiton väen ja maa- ja kotitalousnaisten kesken on viritelty monenlaista yhteistoimintaa, myös kansainvälistä. Ja mikäpä siinä, perusarvot ovat samansuuntaiset ja jäsenetkin ympäri Suomea, enimmäkseen maaseudulla. Molemmilla on omat tehtävänsä, eikä yhteistoiminta ota kumpaiseltakaan mitään pois, se vain vahvistaa. Yhteinen ongelmakin on: väen vähentyminen, kylien muuttuminen entistä hiljaisemmiksi.

"Toimijoita on joissakin osissa maata vaikea saada. Voitaisiin ajatella vaikkapa yhteistä rahastonhoitajaa, etenkin kun jäsenistössäkin on päällekkäisyyttä", Pirkko miettii.

Marttoja on monenlaisia, ja on myös alueellisia eroja. Vaikka jäsenistö yleensä on hiukan ikääntyneempää, ovat esimerkiksi Lapin martat keskimääräistä nuorempia. Toisaalta Uudellamaalla jäsenistön rakenne on hyvinkin kirjava, yksin jo pääkaupunginkin vaikutus tuntuu: on yliopistomarttaa, perusmarttaa ja monta muuta marttaa.

"Elinikäisten jäsenten lisäksi meillä on sellaisia nuoria, jotka ovat mukana aikansa, ottavat sen asian tai jakson, mistä heille on hyötyä ja siirtyvät sitten muihin touhuihin."

Myös tarpeiden erilaisuus kuuluu alueellisiin eroihin. Kotitalousneuvontaan painottuvan toiminnan jokainen siivouskurssi täyttyy Etelä-Suomessa, kun taas pohjoisessa niillä ei juurikaan ole kysyntää. Pirkko epäilee, että etelässä kaiken tavarapaljouden keskellä saattaa mennä nuoren naisen sormi suuhun: ylenmääräisestä on vaikea valita ja vanha kunnon luutturätti unohtuu. Takavuosina esiin nostettu uusavuttomuus ei kuitenkaan tule niinkään ilmi kädentaitojen kuin suunnitemallisuuden ja taloudellisen ajattelun puutteena.

"Mutta ilahduttavaa on ollut kuulla, etteivät nuoret olekaan niin kovin huonoja kuluttajia, tavat vain ovat erilaiset kuin meillä vanhemmilla. On kuitenkin sellainen ryhmä, joka ei edes ole tietoinen avuttomuudestaan, ja silloin tarvitaan jo kunnallista ja seurakunnallistakin apua, sillä se joukko ei millekään kursseille lähde."

Tasa-arvoiset työt

Tasa-arvon edistäminen on luontojaan marttojen työtä. "Niin kauan kuin naisille ja miehille maksetaan samasta työstä erilaista korvausta, meillä on tehtävää. Samapalkkaisuus on ehdottomasti perusasia", Pirkko painottaa.

Naiskiintiöihin tuore toiminnanjohtaja ei oikein usko, hänen mielestään se on pakotettua tasa-arvoa: "Mieluiten niin, että valituksi tuleminen perustuu asiantuntemukseen ja osaamiseen, ei sukupuoleen. En itsekään haluaisi olla 'kiintiönainen'."

Perheiden sisäiseen tasa-arvoon on vaikea puuttua, ja Pirkko sanookin, että "senhän on lähdettävä perheenjäsenistä. Joskus nainen saattaa käyttää työnjakoa hallitsemiskeinona, ei anna miehen tehdä kotitöitä."

"Omassa perheessäni tasa-arvo toteutuu hyvin, samoin oli lapsuudenkodissani. Asenteet töiden jakamisesta siirtyvät vanhemmilta lapsille. Itse teen mielelläni kaikenlaista, leivon ja paistan leipää. Jossakin vaiheessa oli niinkin, ettei virkanainen moisesta mielihyvästä oikein uskaltanut ääneen puhua. Mutta ei pullan ja leivän tuoksu kodissa ole tuulesta temmattu asia!"

Tasa-arvoa voisi olla sekin, että naisella on oikeus tehdä kotitöitään ja miehellä oikeus tehdä niitä paljon puhuttuja miesten töitä. Sellaisestahan syntyy ilon ja onnistumisen tunteita. Ehkä tuohon roolimalliin liittyy myös vähäsen sitä pikku tytön hoivaviettiä ja pikku pojan soturiroolia. Ainakin siihen liittyy salaperäistä riemua, jota koneet eivät pysty korvaamaan.

"Tuo on hyvä näkökulma! Silloinhan molemmat nauttivat töistään ja toistensakin tekemisistä", Pirkko sanoo. "Onnistumisen ilo on tärkeä etenkin tässä maailmanmenossa, kun työelämä on yhä vaativampaa ja onnistumisen kokemukset joko harvassa tai ainakin pitkässä juoksussa."

Kotityöeläke on Marttaliitolle painava asia. Aina tulee olemaan naisia, jotka valitsevat kotityön, ja siitä koituu yhteiskunnalle iso säästö, etenkin kun työhön usein liittyy myös lasten, vanhusten tai pitkäaikaissairaan hoitamista.

"Nyt eläkeasia ei makaa millään mallilla. Sitä pallotellaan, mutta mikä taho ottaa ratkaisevan askelen, sitä ei tiedetä vielä. Me joka tapauksessa jatkamme asian esillä pitämistä", Pirkko korostaa.

Jalat maassa

Palatkaamme hiukan takaisin maailmalle. Martat kuuluvat muun muassa kansainväliseen Maaseudun naisten liittoon ja ovat mukana kehitystyössä.

"Kehitysyhteistyö antaa realistisen kuvan siitä, mitä maailmassa on tapahtumassa. Meille se antaa tietoa myös siitä, miten neuvontamallimme toteutuu jossakin muussa kulttuurissa. Kun ollaan elämän arkitaitojen kanssa tekemisissä, eivät ne mallit ole sen kummempia Afrikassa kuin Suomessa. Ruohonjuuritason työ tuottaa tulosta", tietää Pirkko.

Näin alammekin vähitellen kääntyä takaisin Siilinjärvelle, kun Pirkko luonnehtii itseään suomalaisuuden arvostajaksi ja ihmiseksi, jolla on pikemminkin jalat maassa kuin pää pilvissä. Tämä koskee myös arjen toimia.

"Maalla sai tehdä monenlaisia töitä. Ja erityisesti mieleen on jäänyt sukulais- ja naapuriverkosto. Oli aivan luonnollista, että apua annettiin ja sitä saatiin. Sittemmin yhteiskuntaan on tainnut hiipiä sellainen ilmiö, ettei lapsilla ole tuollaisen tekemisen malleja ympärillään."

Kenties uuden toiminnanjohtajan luonteenpiirteisiin liittyy myös perusteellisuus, koskapa hänen haaveensa on edelleen jatkaa kierrostaan, tutustumista niihin lukuisiin hankkeisiin, joita ympäri Suomea martoilla on vireillä ja "joista vaatimattomat ihmiset suotta vaikenevat."

Edeltäjältään Maija Riihijärvi-Samuelilta Pirkko sai neuvon: "Kirjoita puheesi, että et ylitä sovittua aikaa ja rakasta ihmisiä."

"Mitä enemmän tuota mietin, sitä syvemmäksi sen sisältö kasvaa. Perusmarttaa ei teeskentelemällä huijata", sanoo Pirkko Ruuskanen-Parrukoski.