Heikki Björkbom osti Tampereelle 1900-luvun taitteessa rakennetun hirsilinnan ja siirsi sen entistä paremmalle paikalle Kuruun. Yli 30 vuotta sitten tehty kauppa sitoi miehen elämäntehtävään, jolle ei loppua näy.

Heikki Björkbom lapioi kovalla kiireellä hiekkaa alkukesän vihmovassa sateessa punainen villamyssy päässä eikä äkkiä katsoen oikein näytä selkänsä takana kohoavan komean hirsilinnan isännältä. Se hän kuitenkin on, ehdottomasti. Kiire vaan taisi yllättää. Kurun vapaa-ajan asuntomessut avataan 13. kesäkuuta, eikä Pölkkylän hirsilinnaan ole vielä portaita. "Haluan ehdottomasti tehdä tämän työn omin käsin", sanoo Björkbom.

Pölkkylä seisoi yli 70 vuotta Näsijärven toisella laidalla, keskellä Tamperetta. Björkbom siirsi sen kasvavan kaupungin alta turvaan Kuruun.

"Olen viettänyt elämäni kaikki kesät Länsi-Teiskon maisemissa ja kiintynyt näihin rantoihin niin kuin ihminen kasvaa kiinni synnyinseutuunsa. Olin tekemässä kauppoja terijokelaisesta pitsihuvilasta, jonka niin ikään aioin siirtää tänne Tampereelta, kun tapasin lukioaikaisen kuvaamataidonopettajani, professori Paula Kivisen. Tampereen jugendin asiantuntijana hän kehotti minua katsomaan tätä taloa ennen kuin lyön huvilakaupat lukkoon."

Uljaan rakennuksen tulevaisuus näytti silloin 1970-luvun alussa synkältä. Birger Federleyn ja Lars Sonckin arkkitehtitoimiston vuonna 1899 varakkaalle Oscar Rosenlewille suunnittelema komea luomus uhkasi alkuperäisellä paikallaan Pispalan kupeessa jäädä uuden valtaväylän jalkoihin. Räystäillä kasvoi jo koivuja.

"Menin katsomaan, koska arvostin Paulan näkemyksiä. Menin toisenkin kerran. Kolmannella kerralla rohkenin kolkuttaa oveen ja pääsin sisään. Kun astuin eteisaulaan ja näin yläkertaan johtavat, ihmisen askelia varten mitoitetut loivat portaat, puuleikkauksin koristellut kauniit kaiteet, pylväät ja koko aulan sopusuhtaisuuden, tiesin, että talo on kohtaloni."

Kohtaamisesta on yli 30 vuotta. Oscar Rosenlew oli viihtynyt Pölkkylässä vain 11 kesää. Sen jälkeen talo oli ollut Rosenlew-yhtiön hallussa, lähinnä työsuhdeasuntona ja lopulta vuokralaisten käytössä. Yhtiö oli myös talon myyjä, eikä kaupanteossa pidetty kiirettä. Muitakin kiinnostuneita ilmaantui, olihan paikka rannassa keskellä Tamperetta komea kahdeksan hehtaarin tontteineen.

Heikki Björkbom voitti suljetuin kirjekuorin Harvialan kartanossa tehdyn ostotarjouskilpailun niukin naukin, 750 markalla.

Ainekset ovat ensiluokkaiset, arkkitehdin ei tarvinnut säästää missään. Komeista, alun perin Rosenlewin sahalta tuoduista hirsistä tehdyn talon purkaminen ei sinänsä ollut vaikeaa. "Tämä oli kuin rakennettu mahdollista siirtoa ajatellen; sen saattoi purkaa kuin lasten leikkitalon hirsi hirreltä, vaikka neliöitä on 350 kahdessa kerroksessa.

Paljon aikaa kului runsaiden yksityiskohtien hellävaraiseen irrottamiseen. Jokainen kauniisti koristeltu ikkunan ja oven vuorilauta haluttiin saada ehjänä talteen ja takaisin paikalleen. Ovet, ikkunat ja koristeet toimitettiin aikanaan laivapuuseppien veistettäviksi Hietalahden telakalle Helsinkiin, koska näiden ammattitaitoa pidettiin parhaana.

Arkkkitehtuurille uskollinen

Mutta purku-urakka kesällä 1976 oli tietysti vasta alku. "Sen jälkeen olen aina kaikessa ajatellut ensin Pölkkylää. Muu on tullut vasta sen jälkeen", Björkbom tunnustaa nyt, kun unelma on melkein valmis.

"Pölkkylä on kansallisromanttisen kauden puhdasverinen edustaja ja saanut vaikutteita lähinnä Karjalasta kuten 1800- ja 1900-lukujen taitteessa oli muodikasta. Tämä on monta komeaa rakennusta Tampereelle suunnitelleen arkkitehti Birger Federleyn nuoruuden luomus, vaikka sanotaankin, että Sonck oli vahva vaikuttaja. Federley oli tämän suunnitellessaan vasta 26-vuotias."

Björkbom sanoo kunnioittaneensa taloa ja sen suunnittelijaa uskollisesti melkein kaikessa. Vähän on kuitenkin tarvinnut panna omiaankin.

"Rosenlew ei jostakin syystä koskaan muurauttanut taloon kunnollisia uuneja, vaikka Federley sellaisia piirsikin. Kun kävin Pölkkylässä Pispalassa, asukkaat kyyhöttivät salissa ulsterit päällä. Talo on todella tehty kesäasunnoksi, kunnon pakkasilla tätä ei saa lämpimäksi."

Heikki Björkbom halusi taloonsa lämmitystä ja kierteli tutustumassa vastaaviin saman ajan rakennuksiin tulisijan mallia saadakseen. Emil Wikströmin Visavuoresta hän löysi Wikströmin muuraaman kookkaan takan ja sai Visavuoren haltijoilta luvan kopioida mallin.

"Wikström on kertonut, että hänellä oli takkaa sommitellessaan mielessään keskiaikainen englantilainen linna. Sitä varten takan yläreunassa on kolot, joista kaadettiin pikeä hyökkääjien niskaan."

Kolot on myös Pölkkylän 40-neliöisen salin takassa. Björkbom teki itse takan tiilien muotit ja löi tiilet Kiikan tiilitehtaalla. Lasitetut koristetiilet teki hänen ystävänsä, keramiikkataiteilija Kari Iso-Pahkala Kalajoella.

Aarteita ulkomailta

Heikki Björkbom on paneutunut unelmansa toteuttamiseen ammattimiehen tarkkuudella. Tuskin koskaan Pölkkylä on ollut niin edustavassa kunnossa kuin nyt. Ja Björkbom on hoivannut aarrettaan jo paljon kauemmin kuin alkuperäinen rakennuttaja.

"Sen ajan vauraat liikemiehet tahtoivat myös kyllästyä sijoituksiinsa, siitä on Tampereen seudullakin monta ikävää esimerkkiä. Ehkä rakennukset suuren maailman sametteihin ja röyhelöihin tottuneiden rouvien mielestä olivat vähän kolkkojakin, enemmän taideteoksia kuin asuntoja; monilla kansainvälistä elämää viettäneillä taiteilijoilla ja liikemiehillä oli ulkomaalainen vaimo."

"Heillä oli myös varaa kyllästyä. Ja kyllä Helsinki-keskeisyys oli vallalla jo silloin, Helsinkiin Oscar Rosenlewkin kai muutti. Ainakin hänen leskensä tiedetään myöhemmin pitäneen pensionaattia ruotsinkielisten perheiden lapsille Bulevardilla."

Björkbom ei kyllästy. Huonekaluja ja yksittäisiä esineitä hän on hankkinut varta vasten Pölkkyläänsä ajatellen 70-luvulta asti. Antiikkialan ammattilaisena häntä kiinnostaa esineissä myös historia, ei pelkkä kaunis ja virheetön ulkomuoto.

"Minusta on tullut fatalisti, niin monta kertaa on sattunut uskomattomia asioita. Ruotsalainen kollega tiesi minun talohankkeestani. Hän oli saanut päällystettäväkseen Eliel Saarisen aikanaan suunnitteleman jykevän jugend-kaluston, jonka suomalainen lääkäri oli vienyt mukanaan Tukholmaan. Kun iäkäs lääkäri oli lopettamassa vastaanottoaan, hän halusi eroon raskaista, kookkaista kalusteista. Hänen kerrottiin kaupitelleen niitä mm. Suomen valtiolle, mutta valtio ei ollut kiinnostunut. Minä olin, enemmänkin."

Kun Björkbom kollegansa kanssa nosti Saarisen erikoista, kookasta, vaaleasta tammesta tehtyä sohvaa autoonsa, hän näki sohvan takaseinässä paperilapun, joka kertoi, että sohva on valmistettu Inveniuksen huonekalutehtaassa Tampereella. Se tehtiin Säästöpankin talossa olleeseen yksityiskotiin. Kalusto palasi siis Tukholmasta takaisin kotikulmille.

Tukholman Bukowskilta löytyi myös kaunis punainen 1900-luvun alun ruokasalin kalusto, jota Björkbom kävi "tapaamassa" useita kertoja ennen kuin teki ostopäätöksensä. Hankinta oli myös rahallisesti suuri. Lopulta kalustoa oltiin viemässä Älvsjön antiikkimessuille, jossa se varmasti olisi löytänyt uuden isännän. Se vauhditti Björkbomin päätöksentekoa.

"Halusin tietää kaluston vaiheista ja historiasta, mutta antiikkiliikkeet ovat ehdottoman lojaaleja eivätkä kerro myytäviensä alkuperää, ellei myyjä anna lupaa. Ei antanut. Tiesin kuitenkin, että kaluston on suunnitellut Alf Wallander, Rörstrandin posliinitehtaan taiteellinen johtaja."

Jonkun tuntemattoman johdattamana Björkbom piipahti NK:n kirjaosastolle ja otti käteensä teoksen Sommarnöjet i Stockholms skärgård. Ja kas; siinä oli koko aukeaman kuva hänen juuri ostamastaan uniikkikalustosta ja tarkat tiedot sekä alkuperästä että vaiheista. Ennen pitkää löytyi vielä toinenkin kirja, Bengt Nyströmin Konsten till industrin, jossa oli kaluston piirustukset.

"Eikö se ole johdatusta?" kysyy Björkbom.

Rouvan ruusutapetit

Pispalassa Pölkkylä oli vuosikymmeniä tiilikattoinen. Tiilien alta löytyi punamullattu pärekatto. Koska tiilet painoivat hirveästi ja päreet menivät purkutöissä rikki, valitsi Björkbom uudeksi katteeksi paanukuvioidun huovan.

Rakennus on ulkoa vuorattu pyöreällä paneelilla niin, että se näyttää pyöreistä hirsistä tehdyltä. Seinien yläosa on paanutettu rakennusajan hengessä kirkkojen tapaan. Nurkka-, räystäs- ja koristelaudat maalattiin sinertäviksi.

Björkbom käänsi talon eli rakensi sen Kuruun Näsijärven jyrkästi kohoavalle rantatontille toiseen ilmansuuntaan kuin se oli ollut Pispalassa, jossa suuret ikkunat olivat järvelle, pohjoisen kylmien tuulten suuntaan. Björkbom halusi valoa, nyt salin ikkunat avautuvat kaakkoon.

Alun perin Pölkkylässä oli tyylin mukaisesti koristeellisia parvekkeita, joista salin parveke jäi alkuvaiheessa tekemättä, koska itse parveke oli purettu eikä edes mallia ollut. Talossa aikanaan asunut iäkäs rouva otti yhteyttä Björkbomiin. Hänellä oli hallussaan sekä arkkitehti Federleyn Pölkkylästä maalaama akvarelli että talon piirustuksia. Nyt rannan puolella ovat parvekkeen permannon pohjaosat valmiina ja parveke nousee, kunhan ehditään.

Björkbom sanoo uskovansa, että Federley ajan hengen mukaisesti halusi Pölkkylän olevan sisältäkin hirsitalo.

"Mutta Oscar Rosenlewin Mimi-rouva oli ranskatar eikä ihastunut hirsiseinistä. Ruusutapetit piti olla." Niinpä Heikki Björkbom on antanut periksi Mimi-rouvalle ja tapetoinut muutaman huoneen tarkasti valitsemillaan William Morrisin kukkatapeteilla.

Kaikkialla on kauniita esineitä, joita Björkbom on hankkinut aina, kun on sopivaa löytänyt. Kirjasto on sellainen kuin vauraan liikemiehen kirjasto 1900-luvun alussa oli. Seiniä kiertävät täydet hyllyt. Katossa säkenöi todellinen helmi; valtava Muranossa tehty lumpeenkukkakruunu, jonka arvostettu taidemaalari ja esteetikko Antti Favén on tuonut Suomeen Italiasta suurissa puulaatikoissa. "Se saattaa suomalaiskansalliseen hirsihuvilaan olla vähän liiankin hieno, mutta sopii hyvin minun periaatteeseeni: Pölkkylä saa olla sisältä niin hieno kuin ulkomuoto lupaa", sanoo Heikki Björkbom.

Pölkkylä on avoinna yleisölle Kurun vapaa-ajan asuntomessujen ajan 13.–19.6. ja 23.6.–6.7. päivittäin kello 10–18. Opastetut kierrokset täysin tunnein, viimeinen kierros alkaa kello 17. Tiedustelut: Heikki Björkbom, puh. (03) 473 7313.