Kodin Pellervon kotisivulle


Lehden referaattisivulle
Juttuarkisto
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

KESÄKUU 3 | 6 | 2004

Vettä janoisille

Pitkä hellejakso ja vastaistutetut taimet pistävät tarttumaan kastelukannuun, vaikka kuinka olisi perustanut puutarhansa kuivuutta kestämään. Tarkka puutarhuri kerää sadeveden talteen ja kastelee harvemmin mutta runsaasti.

Kasvukauden alussa Suomessa sataa yleensä vähemmän kuin puutarhan kasveille olisi hyväksi. Paitsi alkukesä, nykyisin myös kevät usein on kuiva. Vähien lumien sulamisesta saatava kevätkosteuskin haihtuu maasta nopeasti tuulien ja auringon paisteen voimasta. Syksylläkään ei aina sada riittävästi.

Puutarhan kasveja joudutaan kuivina kausina pakostakin kastelemaan, jos aiotaan saada satoa tai pitää istutetut kasvit hengissä. Turhaa veden lotrausta kannattaa kuitenkin välttää, varsinkin jos joutuu kastelemaan ostovedellä. Oman lammikon vettä saattaa jo vähän tuhlaillakin, mutta senkin käytössä pätee sääntö: kastele kunnolla, vaikka harvemmin.

Veden laatu

Kasteluveden tulisi olla lämmintä, hapekasta ja pehmeää, kuten sadevesi on. Kunnallinen vesijohtovesi on kovin kylmää, usein kloorattua ja liian kovaa. Letkulla kasteleminen on helpointa, mutta maan pieneliötoiminta sekä kasvien kehitys kärsivät kylmästä vedestä, erityisesti keväällä. Siksi veden seisottaminen suurissa astioissa on hyödyllistä: vesi lämpiää ja hapettuu. Kasteluun pitää tuolloin kyllä käyttää kannua – ja sehän on työlästä.

Merivesikin kelpaa hätätilassa kastelemiseen, mutta jatkuvasti käytettynä se saattaa liikaa lisätä maan suolapitoisuutta. Kaalit, punajuuri, ruohosipuli ja hedelmäpuut sietävät parhaiten merivettä. Klooripitoisuuden takia merivesi on haitallista etenkin perunalle, porkkanalle, sipulille ja marjakasveille.

Kastele illalla

Taloudellisinta on kastella illalla, pilvisellä säällä tai jopa pikkusateella. Aurinkoisella säällä kasteluvedestä haihtuu jopa kolmannes ilmaan, varsinkin sadetettaessa. On tärkeää, että maa kastuu kunnolla. Poutasäällä vettä annetaan kerralla 25–30 litraa neliömetrille, mikä vastaa 25–30 millimetrin sademäärää. Näin maa kastuu 25–30 sentin syvyydeltä. Jokailtainen pelkän pintakerroksen kasteleminen on pahasta, sillä juuret hakeutuvat kosteaan pintamaahan ja kasveista tulee entistä poudanarempia. Mieluummin kastellaan harvoin, mutta runsaasti.

Kaikkein taloudellisinta ja järkevintä on hoitaa kastelu juuristokastelimen avulla. Sellaisen voi tehdä itsekin. Kasteluletkuun kiinnitetään teräväkärkinen metalliputki, joka johtaa veden suoraan maahan kasvien juurten ulottuville. Vastaavanlaisia juuristokastelimia on myynnissä puutarhamyymälöissä.

Huolehdi taimista

Vastaistutettujen taimien kastelusta on huolehdittava niin kauan, että ne ovat juurtuneet kasvualustaansa. Pensaille annetaan niin istutuksen yhteydessä kuin myöhemminkin kerralla noin 20 litraa vettä, puille useita kymmeniä litroja. Matalajuuristen vihannesten ja perennojen kasteluun riittää muutama litra tainta kohden. Taimia ei kastella päivittäin, sillä liiallinen kastelu vaikeuttaa juuriston hapensaantia ja hidastaa uusien hiusjuurien kehittymistä. Perusteellinen kastelu kerran pari viikossa riittää. Sen sijaan silmuja ja versoja voi suihkuttaa päivittäin, sillä se edistää silmujen puhkeamista ja uusien versojen kasvua sekä estää ainavihantien kasvien ruskeutumista alkukesällä.

Taimen juurelle tehty kastelusyvennys edistää veden imeytymistä kasvualustaan. Kuoppa on kuitenkin muistettava tasoittaa loppukesällä, jopa mielellään muuta maanpintaa hieman ylemmäs, jotta siihen ei pääse kertymään syksyllä ja talvella jäätyvää vettä.

Katteet auttavat

Maan kuohkeuttaminen kastelun jälkeen vähentää kosteuden haihtumista. Vielä paremmin kosteutta pidättävät erilaiset maanpinnan katteet. Ruohosilppu ja tuore heinä ovat paitsi maan peittäjiä myös lannoittajia. Kasvimaalla ruohokate sopii kaikille kasveille, sipuleillekin alkukesästä. Myös reheväkasvuiset perennat ja kesäkukat hyötyvät typpipitoisesta ruohokatteesta. Puuvartisille kasveille ruohokatetta annetaan varovaisemmin. Alkukesällä lisätty ruohokate ehtii hajota syksyyn mennessä eikä sen lannoitusvaikutus vaaranna talveentumista.

Paremmin puuvartisille kasveille kosteuden säilyttäjäksi sopivat puunkuorikate tai turve, joita levitetään istutusalueelle 3–5 sentin paksuiseksi kerros. Katteen alle voi vielä asentaa paksulti sanomalehtiä tai kuitukankaan, jotka myös estävät rikkakasvien hyökkäystä.

TekstiLeena Nurmi
Sähköposti


Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |