Kodin Pellervo

KESÄKUU 3 | 6 | 2004

Nätti lähtö

Lähteä voi niin monella eri tavalla. Kielemme on pullollaan lähtemistä koskevia ilmauksia. Omaa alaani lähin on ilmaus lähti kuin kuppa Töölöstä tarkoittaen kai sitä, että joskus on paras ottaa siivet alleen, kun olosuhteet käyvät olijalle epäsuotuisiksi. Näin kävi tällekin sivistyssairaudelle penisilliinin painostuksessa.

Silloin kun lähdetään rivakasti ja pienellä varoitusajalla, niin silloin lähdetään kuin hauki rannasta. Nopeaa lähtöä markkeeraa myös kuin tykin suusta. Vastaavia ilmauksia ovat sanonnat kuin talkkari liukkaalta katolta tai kuin orava oksalta. Tai silloin kun jonkun lähtöä vauhditetaan, niin hän lähtee kuin leppäkeihäs.

Nopeutta kuvaavat myös sanonnat kuin nappi housuista ja kuin napista painaen.

Nyt lähti, sano Annikki Tähti kuvaa jotakin lähtemistä myös. Sen voima lienee enemmänkin rimmauspuolella. Takkuista lähtöä kuvaa kuin purkka tukasta.

Toisaalta voidaan lähteä myös arvokkaasti, suorituskyky huomioiden. Silloin lähdetään kuin lehmä makuulta tai kuin mummo sohvalta. Nämä on joskus yhdistelty ja käytetty sanontaa kuin mummo makuulta.

Kun minulla oli ongelmia autoni käynnistyksen kanssa muutama takatalvi sitten, kehui rekkakuskilankoni, että hänen autonsa lähti aamulla kuin palmun alta. Tällä tavalla tietysti kehutaan omaa autoa, että toista aivan riittävästi sieppaisi.

Entäpä sitten lähtemistä kuvaava sanonta kuin paska Junttilan tuvan seinästä. Tämä on jäänyt minulle aukinaiseksi kysymykseksi. Ehkäpä joku lukijani minua joskus opastaa.

Mutta kuinka moni teistä osaa sanoa, millainen on nätti lähtö? Minä en tiennyt, ennen kuin aivan hiljan.

Joitakin vuosia sitten Karjalohjalla oli eräs mies antanut toimeksiannon timpuriporukalle. Porukan oli määrä rakentaa perustusten päälle hirsikehikko, joka oli purettu muualla ja kuljetettu paikan päälle. Kovin vaikeasta tehtävästä ei ollut kysymys, sillä pohja oli täsmälleen samanlainen kuin purkupaikalla.

Timpurit saapuivat paikalle matkailuvaunulla, sillä he asuivat muualla Suomessa. Miehet aloittivat työnsä maanantaiaamuna kello seitsemän. Kuten ammattimiesten työtapaan kuuluu, istuivat he ensin alas tupakalle miettimään työn toteutusta. Kello kahdeksan he nousivat ja ryhtyivät toimeen.

Työ sujui rivakasti kunnes kauppa aukesi ja nokkamies pyysi apumiestä hakemaan ruokaa ja "vähän kaljaa". Nälässä ei työ kulje.

Kello 11 oli ensimmäinen hirsivarvi asennettu paikalleen ja oli tauon paikka. Miehet istuivat alas ja apumies saapui ostoksineen. Kolme lihapiirakkaa ja kolme koria olutta. Tauko venyi ja kauppareissut tihenivät.

Perjantaiaamuna saapui rakennuttaja paikalle. Hän koputti asuntovaunun oveen, koputti toisenkin kerran ja – kun mitään ei tapahtunut – alkoi heiluttaa asuntovaunua. Silloin alkoi vaunun sisältä kuulua kiroilua. Ovelle ilmestyi porukan nokka tukka pystyssä ja kuin räjähdyksen jäljiltä.

Huomattuaan tulijan hän ryhdistäytyi ja terävöitti olemustaan. Jäätävässä tunnelmassa tallusteltiin työmaalle, missä ensimmäinen hirsijuoksu odotti perustusten päällä ihanassa aamuauringossa. Oli odottanut jo neljä päivää.

Timpuri katsoi hetken tilannetta, sitten toista miestä ja mietti, mitä oli tehtävissä. Sitten hänen kasvoilleen nousi optimistinen, sopua rakentava ilme. Hän viittasi kädellään kehikon alkuun ja kajautti suustaan reippaasti ja iloisesti: "Nätti lähtö!"

Itse porukkaan sopisi hyvin esimerkiksi kuin leppäkeihäs, mutta minä satun tietämään, että paikkakunnalla puhutaan edelleenkin aika nätistä lähdöstä, joka on tässä tapauksessa yksi ja sama asia.

Teksti: Leif Lindberg
Sähköposti: