Kodin Pellervon kotisivulle


Lehden referaattisivulle
Juttuarkisto
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

HEINÄKUU 4 | 7 | 2002

Kiitollisna aina

Tyytymättömyyteen meidän ei tarvitse alentua, se on yksinkertaisten hommaa. Ajatellaan siis asioita, joista on syytä iloita, olla kiitollinen. Syntyminen pohjoiselle pallonpuoliskolle, kylmiin ja pimeisiin talviin, valaisee mieltä ja opettaa ymmärtämään lämmön arvon. Vai opettaako?

1800-luvulla syntynyt paappani viitoitti tien tyytyväisyyteen, vieläpä ilmaiseen ja aidosti demokraattiseen mielihyvään: On talvi ja on ilta ja on kilisevä pakkanen. Tuli takassa on sammunut, tupa on kylmä, vesi jäätynyt ämpäriin, ikkunalaseissa rapistaa kuurankukkanen. Maate mennessä ei jalkateriä peitellä. Vartissa koipia jo paleltaa, puolen tunnin päästä ne ovat kylmät kalikat. Silloin heitetään vällyä varpaille. Voi sitä mielihyvää!

On syytä olla kiitollinen, että elämässä on ollut niukkoja aikoja eikä omaisuutta myöhemminkään ole ylenmäärin kertynyt: eipä tarvitse raudoittaa oveansa, eipä hankkia dobermannia porttivahdiksi, eipä valvoa öitänsä sijoituksia miettimässä. Ja kun lottovoittoa ei tähän päivään mennessä ole tullut, tuskin tulee tuonnempanakaan, mutta saattaa silti olla tulollaan.

Kotiseudussa ja kotipaikassa, vaikka huonommassakin, on aihetta iloon tänä maankiertäjien levottomana aikana. Kun tietää olevansa jostakin kotoisin, on aivan toista kuin olla olematta mistään kotoisin kuten vaikkapa Romanian mustalaiset, jotka ovat kotipaikkaa vailla jo kohdun tuolla puolen ja siten sitten koko elämänsä. Väärään maahan muuttomatkalle lähteneet romanit lennätettiin sinivalkoisin siivin takaisin sinne jonnekin; viittäkymmentä kiertolaista neljäkymmentä siviilipoliisia saattamassa. Se oli hienostuneempaa toimintaa kuin Saksassa 1930- ja 40-luvuilla, joskin Suomessa jäi lopullinen ratkaisu puolitiehen. Siitä täytyy olla kiitollinen.

Vielä voimme lisätä kesäiseen listaan virren sanat: Nöyryyttä, hiljaisuutta Jumala rakastaa, ei kärsi kopeutta, ylpeitä vastustaa. Luonteen kehittymisestä tuskin osaamme kyllin kiittää. On totisesti ilon paikka, kun ei ole niin hyvä ihminen, etteivätkö toiset saattaisi saada sijansa olla vähän parempia.

 

Teksti: Anna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköpostianna-liisa.huhtala-fiskars@kolumbus.fi


Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |