Puuhastelu omassa puutarhassa on mukavaa. Onhan luonnon kiertokulun ja kasvien menestymisen seuraaminen monella tavalla palkitsevaa. Luonnonmukaisessa puutarhassa suositaan helppohoitoisia lajeja, jotka istutetaan juuri niille sopiville paikoille.

Olemme tottuneet siihen, että hyvin hoidetussa ja kauniissa puutarhassa on hieno leikattu nurmikko, suorareunaisia kukkaryhmiä, tasaisia käytäviä ja nurmikolle yksittäin istutettuja puita ja pensaita. Tuollainen puutarha on toki kaunis, mutta myös vaativa, sillä hyvin voiva nurmikko, leikattava pensasaita ja istutukset tarjoavat teettävät paljon työtä. Pitkälle jalostettuja suurikukallisia kasveja on lannoitettava, kasteltava ja suojeltava monin tavoin, jotta ne menestyvät.

Helppohoitoisuutta ja luonnollisuutta haluavan kannattaa muuttaa puutarhaansa luonnonmukaisempaan suuntaan. Silloin otetaan huomioon paikan luontaiset olot ja valitaan kasvit sen mukaan.

Luonnonmukaisella ei tarkoiteta huonosti hoidettua aluetta, vaan puutarhaa, jossa pyritään luonnollisiin näkymiin ja istutetaan kasvit nimenomaan niille sopiville, menestyksekkäille paikoille.

Puiden alla kasvaa varjossa viihtyviä pensaita, peittokasveja ja keväisin sipulikasveja ja muita kevätkukkijoita. Pensasistutuksista tehdään tiheitä ja monimuotoisia. Kukkaistutuksia ei ripotella pitkin nurmikkoa, vaan ne liitetään luontevasti puutarhan muuhun kasvillisuuteen. Leikattavaa nurmikkoa kasvaa vain oleskelu- tai pelialueella, muualla esimerkiksi kukkaniittyä. Käytävät ja polut mutkittelevat luontevasti istutusten keskellä.

Kukin omalle paikalleen

Monen puutarhaa suunnittelevan toive on helppohoitoisuus. Kun kasvit valitaan puutarhan luontaisten kasvuolojen kuten maaperän, kosteuden ja varjostuksen mukaan, ne menestyvät hyvin eivätkä juurikaan kaipaa hoitoa.

Väärään paikkaan istutettu kasvi tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa. Esimerkiksi varjoisan paikan kasvi kituu aurinkoisella ja kuivalla kasvupaikalla. On otettava huomioon myös kasvin koko ja luonnollinen kasvutapa. Kun paikalle valittu puu tai pensas äityy liian suureksi, on sitä pidettävä jatkuvin leikkauksin kurissa. On tärkeää, että perustustyöt tehdään huolellisesti ja istutuksia myös hoidetaan silloin, kun ne ovat vielä nuoria. Ohje pätee yhtälailla kaikenlaisten puutarhojen perustamiseen.

Luonnonmukaisessa puutarhassa suositaan monimuotoisuutta; yhden kasvilajin menehtymistä ei juuri huomaa. Näkymä on myös luonnollisempi, kun lajeja on runsaasti. Joskus kasvien valitseminen voi olla vaikeaa ja silloin tehtävä kannattaakin jättää luonnolle: annetaan niiden lisääntyä, jotka viihtyvät. Paikalle muodostuu peruskasvusto, joka pitää puutarhan kauniina. Lisäksi voi kiinnostuksen mukaan kasvatella vaikka ryhmäruusuja ja pitkälle jalostettuja perennoja puutarhan katseenvangitsijoiksi.

Eroon rikkakasveista

Luonnossa ei juuri avoimia paikkoja tapaa, sillä rikkakasvien tehtävä on peittää avopaikat ensimmäisinä. Luonnonmukaisessa puutarhassa pinta pyritään aina verhoamaan maanpeitekasveilla tai katteilla, jotka estävät myös liiallisen veden haihtumisen maasta. Maanmyötäisesti leviävät perennat ovat tähän tarkoitukseen hyviä.

Istutusten ollessa nuoria saattaa sekaan tulla ei-toivottuja kasveja, mutta kun kasvusto tuuhettuu, rikkakasvit eivät saa enää jalansijaa. Lisäksi monet peitekasvit viihtyvät varjossa, joten ne ovat senkin puolesta erinomaisia lajeja toisten kasvien alle.

Yksittäiset rikkakasvit on helppo kitkeä ohi kulkiessaan, ennen kuin ne ehtivät siementää. Maan möyhentämistä ei luonnonmukaisessa puutarhassa suositella, sillä haratessa nousee esiin uusia maakerroksia, jotka tuovat mukanaan itämiskelpoisia rikkakasvien siemeniä. Eräät maalajit tiivistyvät sateella, mutta katteet ja maanpeitekasvit auttavat siihenkin.

Kaikki vanha ravinteeksi

Suuritöinen lehtien haravointi unohdetaan luonnonmukaisessa puutarhassa. Puuvartisten kasvien lehdet jätetään paikoilleen maan pieneliöstön ravinnoksi ja arkojen kasvien talvisuojiksi. Kastemadot vetävät melkoisia määriä lehtiä ja neulasia maan sisään, jolloin maan rakennekin pysyy ilmavana.

Lehdet voi toki kompostoida, kunhan valmis komposti tuodaan takaisin puutarhaan. Isot lehdet kannattaa ajaa ruohonleikkurilla silpuksi, jolloin ne häviävät nopeammin. Jäljelle jääneiden lehtien päälle voi keväällä ripotella kompostia tai katetta, jos roskaisuus häiritsee.

Kukkien lehtien ja varsien annetaan maatua luonnollisella tavalla kasvupaikoilleen. Kuihtuneita kasvinosia ei ole välttämätön viedä edes kompostiin, vaan ne jätetään aloilleen sellaisenaan tai hienonnettuna katteena. Törröttämään jätetyt kukinnot kaunistavat talvista puutarhaa ja keräävät suojaavaa lunta istutuksille.

Helppoja ja kestäviä lajeja

Kun lajit joudutaan valitsemaan kasvupaikan mukaan, on toisinaan luovuttava suosikeista ja viljeltävä ensisijaisesti niitä, jotka menestyvät paikalla luontaisesti – jos nimittäin haluaa helppohoitoisuutta ja rehevyyttä. Harju-, kallio- ja kivikkopuutarhaan valitaan auringossa ja kuivassa paikassa viihtyviä lajeja ja varjoisaan metsäpuutarhaan vähässä valossa menestyviä.

Istutusten ei tarvitse olla pelkästään luonnonkasveja, vaikka niitäkin kannattaa suosia. Tavalliset puutarhakasvit sopivat suomalaiseen luonnonmukaiseen puutarhaan, kunhan valitaan sellaisia lajeja, jotka menestyvät meillä hyvin ja ovat talvenkestäviä. Erinomaisia kasveja ovat ns. vanhanajankasvit, jotka ovat pärjänneet meillä vuosisatoja ja tulevat toimeen vaatimattomissa oloissa. Maatiaisperennat, kauniit luonnonkasvit, vanhat ruusulajikkeet sekä kestävät kotimaista alkuperää olevat puut ja pensaat ovat luonnonmukaisen puutarhan peruskasveja.

Hyötykasvit osa kokonaisuutta

Helppohoitoisessa puutarhassa ei ole erillistä hyötytarhaa vihannesmaineen ja marjapensaineen, vaan hyötykasvit ovat osa kokonaisuutta.

Helppohoitoisia vihanneksia ja yrttejä voi kasvattaa muiden kasvien seassa, jos tavoitteena ei ole saada suurta satoa. Marjapensaat ovat osa puutarhan pensasistutuksia. Niille valitaan mielellään valoisimmat paikat, jotta saataisiin jonkin verran satoakin. Marjapensaiden väleihin sopivat aikaiset vihannekset tai maanpeittokasvit.

Hedelmäpuut istutetaan yksittäisiksi puu- ja pensasvyöhykkeelle. Niiden alla viihtyvät myös keväiset sipulikukat, maanpeiteperennat ja jopa mansikka, sillä harvahkon latvuksen läpi siivilöityy valoa riittävästi.

Muutos tapahtuu vähitellen

Puutarhan muuttaminen luonnonmukaiseksi kannattaa aloittaa alueen jostakin nurkasta ja laajentaa vähitellen. Puiden ja pensaiden varjoisat kohdat ovat helppoja lähtökohtia. Niiden alla menestyvät monet varjon kasvit. Paljaisiin maan kohtiin istutetaan peittokasveja. Alkuun saatetaan tarvita myös katetta estämään rikkakasvien kasvua. Paljaille alueille voi myös kylvää yksivuotisia kesäkukkia tai maanparannuskasveja.

Puutarhassa suositaan isokokoisia perennoja, jotka antavat trooppista rehevyyttä pieneenkin pihaan. Puiden ja pensaiden annetaan kasvaa rauhassa, sillä varjoisuuden lisääminen lisää helppohoitoisuutta.

Avointa tilaa jätetään mahdolliselle nurmikolle ja auringon palvojan oleskelualueelle. Vuosien myötä puutarha muuttuu keitaaksi, jossa viihdytään nauttien ja hoitotyöt sujuvat ilman suuria ponnisteluja.