Kun olin ensimmäisellä luokalla kansakoulussa, saimme muutamaksi päiväksi sijaisopettajan. Tämä vakavahenkinen nainen katsoi parhaimmaksi piirrättää meillä mahdollisimman paljon, mikä oli mielestäni sijaisessa parasta. Aiheet olivat mitä moninaisimpia, mutta yksi lensi yli muiden. "Saatte piirtää seuraavan Raamatusta peräisin olevan ajatuksen: Ylpeys käy lankeemuksen edellä", ilmoitti sijainen.

Olin täysin ymmälläni. Mikä ylpeys? Mikä lankeemus? Mitä ne ovat, mistä ne on tehty? Eteläpohjalainen murre ei vielä tuohon maailman aikaan sisältänyt kumpaakaan sanaa.

Jotenkin olin jyvällä opettajan uskonnollisesta mielialasta ja sen käsityksen perusteella aloin haparoida aihetta varman päälle. Järki sanoi, että menojärjestyksestä on kysymys.

Ensin piirsin paperin vasempaan laitaan pitkän tihrusilmäisen miehen, jolle liidustelin isäni raidallista saunatakkia muistuttavan palttoon. Paperin oikeaan puoliskoon hahmottelin suurikorvaisen aasin. Kumpikin, sekä Mooses että aasi, oli jonkinlaisessa etulänäasennossa.

Muistan oikein hyvin, ettei sijainen osoittanut työtäni kohtaan ihastusta. Hänen mielestään tulkintani oli aivan liian vapaamielinen. Otin kritiikin vastaan, mutta vain muodollisesti, koska en vieläkään ymmärtänyt.

Viime viikkojen pääuutiset ovat jostakin syystä nostaneet mieleeni elävänä tuon 6-vuotiaan tytön hikisen kyhäelmän.

Olen lukenut ja kuunnellut, seurannut tuota myllerrystä kuten kaikki muutkin. Niin tietysti teen päivittäin jo työnikin vuoksi, mutta nyt olen oikein erityisesti keskittynyt lehtijuttujen kuvituksen tarkkailuun. Kun joku halutaan poliittisesta pelistä puh pah pois, kaivetaan kuva-arkistosta kaikkein rujoimmat otokset. Niitä julkaisemalla ihmisen olemus murennetaan kuva kuvalta. Mitä surkeampi ilme, sotkuisemmat hiukset, puolitankoisemmat silmät, sitä suurempi painopinta lehden sivulla.

Suomessa tehtaillaan satamäärin tiedottajia ja toimittajia. Näistä ani harva kuunaan tienaa leipänsä mediassa. Minulla on ehdotus. Lopetetaan joutava leikki ja ryhdytään koulimaan jo ala-asteella lapsista kriittisiä lukijoita, kuuntelijoita ja katselijoita. Sillä yksi kuva...