Kodin Pellervon kotisivulle


Lehden referaattisivulle
Juttuarkisto
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

HEINÄKUU 8 | 7 | 2004

Kavalia kasveja

Allergiakasvit aiheuttavat nuhaa, silmäoireita, astmaa, ihottumaa ja ruokayliherkkyyttä. Siitepölyltä on vaikea suojautua, mutta allergiasta kärsivän kannattaa kuitenkin miettiä, mitä puutarhaansa istuttaa.

Pihalla oleilusta ja puutarhanhoidosta soisi kaikkien voivan nauttia. Moni kuitenkin kärsii siitepölyn aiheuttamista hengitysteiden ja silmien oireista sekä siitepölyallergiaan liittyvistä ruoka-aineyliherkkyyksistä. Heinänuhaa potevan onkin syytä pysyä pois heinäpellolta ja välttää nurmikonleikkuuta etenkin kuivalla säällä. Pujolle allergisen kannattaa jättää voikukat ja päivänkakkarat suosiolla luontoon ja ihailla niitä vain etäältä. Monet ruoka-aineiden ristiallergiat aiheuttavat harmia oman puutarhan sadosta nauttiville.

Eräät puutarhakasvit aiheuttavat myös ihottuman kaltaisia oireita. Jättiukonputken vaarallisuudesta lienevät lähes kaikki kuulleet tai lukeneet. Siksi paljon siitä on viime vuosina puhuttu ja kirjoitettu. Jättiukonputki leviää hanakasti siemenistä, on hankala hävitettävä ja aiheuttaa herkästi palovamman tapaisia rakkuloita iholle.

Limoviikunankin maitiaisneste aiheuttaa allergiaoireita, tyräkkien neste synnyttää jopa ihorakkuloita.

Pölyttävät puut

Eniten siitepölyallergiaa aiheuttavat koivut. Niiden siitepölymäärät ovat joinakin vuosina tuskallisen suuria. Silloin lievästikin allergiset kärsivät silmien kutinasta ja punoituksesta sekä nuhasta. Useat koivuallergikot saavat oireita myös aikaisin kevättalvella kukintansa aloittavasta lepästä. Herkistyminen saattaa ulottua myös muihin norkkopuihin, kuten lepän kanssa samoihin aikoihin kukkivaan pähkinäpensaaseen (Corylus avelana) ja toukokuussa kukkivaan tammeen (Quercus). Pajunkissojakaan ei kannata tuoda pääsiäisenä maljakkoon, sillä pajun siitepöly saattaa aiheuttaa oireita voimakkaasti herkistyneille koivuallergikoille.

Jalavien (Ulmus) ja pyökkien (Fagus) siitepölystä seuraa allergiaa monin paikoin Euroopassa, mutta harvinaisuutensa vuoksi niillä on Suomessa merkitystä allergiakasveina kuin paikallisesti Etelä-Suomessa. Jonkin verran koristepuuna käytetty saarnivaahtera (Acer negundo) on puolestaan kasvualueillaan Yhdysvaltojen keskilännessä voimakas allergeeni.

Pujo ja kylkiäiset

Pujo (Artemisia vulgaris) on puiden ja heinien ohella yksi pahimmista allergiaa aiheuttavista kasveistamme. Se on yleinen Oulun tienoille ja Jyväskylän-Kuopion korkeudelle asti, mutta harvinaisempi Peräpohjolassa. Alkuperäisenä pujo kasvaa merenrannoilla, mutta sitä on aikoinaan jopa istutettu pihoille sisämaassa ja Lapissa. Pölytyskausi alkaa Etelä-Suomessa heinäkuun lopussa, Pohjois-Suomessa elokuun alussa. Sivuversot kukkivat usein pääversoa myöhemmin, jolloin toinen vähäisempi siitepölyhuippu osuu syyskuulle.

Siitepölymäärät ovat suurimmillaan varhain aamulla kello 6–8 välillä ja vain pujokasvuston läheisyydessä. Koska pujon siitepöly ei leviä kovin laajalle alueelle heiniin ja puihin verrattuna, kasvin hävittämisellä on merkitystä allergikoille. Pujo on tosin vaikea hävitettävä, sillä se leviää tehokkaasti sekä kasvullisesti haarovan juurakkonsa että siementen välityksellä. Yksi yksilö saattaa tuottaa jopa puoli miljoonaa siementä kesän aikana. Parhaiten pujon saa nujerrettua kitkemällä.

Pujolle allergisten on syytä välttää myös koiruohon eli malin (A. absinthium), aaprottimarunan (A. abrotanum ), rakuunan (A. dracunculus) sekä muiden marunoiden istuttamista puutarhaan. Asterikasveihin kuuluvien päivänkakkaroiden, krysanteemien, kärsämöiden, sauramoiden, pietaryrttien, peltosaunioiden sekä ohdakkeiden seuraakin on syytä välttää. Voikukkakin saattaa hankaloittaa pujoallergikon elämää.

Vaaralliset tuoksut

Monien allergikkojen hengitystiet ovat yleensä herkistyneet myös voimakkaille tuoksuille. Niinpä tuoksuvia kasveja ei pidäkään istuttaa oleskelualueiden läheisyyteen eikä tuoda allergisen kotiin. Syreenit (Syringa), japaninhappomarja (Berberis), tuoksuköynnöskuusama (Lonicera), leukoija (Matthiola), pionit (Paeonia), jotkut värililjalajikkeet ja monet huonekasvit, kuten gardenia, posliinikukka, tuoksupielikki ja kamelia ovat voimakkaasti tuoksuvia. Myös jättituijan versot ovat aromaattisia ja voivat hajullaan ärsyttää hengitysteitä. Jättituijan siitepöly voi lisäksi aiheuttaa astmaa ja versot ihoärsytystä.

Ihottuma yllättää

Kasvit voivat aiheuttaa joko kosketusnokkosihottumaa, kosketusekseemaa eli rokahtumaa tai valoherkkyysihottumaa. Ensin mainitun oireet ovat kutina, punoitus ja paukamat yleensä 10–45 minuutin kuluttua altistuksesta ja sitä voivat aiheuttaa lukuisat eri kasvit, joihin kuuluu puita, pensaita, hedelmiä, vihanneksia, viljoja, yrttejä ja koristekasveja. Esimerkiksi koivuallergisilla etenkin uusien perunoiden tai porkkanoiden kuoriminen voi nostaa käsiin paukamia ja saada nenän vuotamaan.

Kosketusekseeman aiheuttaa jatkuva tietyn kasvin käsittely, jolloin iho herkistyy ja tulehtuu. Tyypillinen kosketusihottuma on ns. tulppaanisormi, jonka saattaa saada puutarhalla työskentelevä tulppaanin istuttaja. Myös inkaliljat (Alstromeria), narsissit, tasetit ja orkideat voivat olla syynä kosketusihottumaan. Allergian kehittymiseen tarvitaan yleensä vuosien altistusaika, mutta esimerkiksi huone-esikko (Primula obconica) saattaa suotuisissa olosuhteissa herkistää kertakosketuksena. Nykyisin on myynnissä huone-esikoita, joista kosketusallergiaa aiheuttava aine on saatu jalostuksen myötä poistettua.

Ukonputken kosketus

Tunnetuimmat valoherkkyysihottumaa aiheuttavat puutarhakasvit ovat mooseksenpalavapensas (Dictamnus albus) ja jättiukonputki (Heracleum mantegazzianum). Niiden sisältämät psoraleenit sitovat voimakkaasti auringon ultraviolettisäteitä ja aiheuttavat iholla kemiallisen reaktion. Kahden kolmen päivän kuluessa altistuskohtiin nousee punoitusta ja rakkuloita, jotka puhkeavat parissa päivässä. Jäljet häviävät kokonaan todella hitaasti, yleensä vasta vuoden, parin kuluessa. Valoherkkyysihottumaa saavat yleensä kaikki, jotka ovat altistuneet kasveille, sillä kysymyksessä on toksinen reaktio, ei varsinainen allergia.

Muutkin putkikasvit, kuten väinönputki (Angelica arcangelica) ja karhunputki (A. sylvestris) voivat aiheuttaa ihottumaa keskikesän aurinkoisina päivinä. Myös selleri (Apium graveolens), liperi eli lipstikka (Levisticum officinale), aitoviikuna (Ficus carcica), sitruspuut (Citrus) sekä tuoksuruuta (Ruta graveolens) saattavat aiheuttaa valoherkkyysihottumaa. Reaktion voi saada myös syömällä ylen määrin psoraleenia sisältäviä kasveja.

Hankalat ristiallergiat

Suuri osa kasviallergioista on niin sanottuja ristiallergioita, jolloin etenkin koivulle tai pujolle herkistyneet saavat oireita juureksista, vihanneksista ja hedelmistä. Koivuallergiselle oireita aiheuttavat vihanneksista useimmiten sellerit, porkkana, paprika, lanttu, peruna, tomaatti, herne ja persilja. Hedelmistä oireita tulee banaanista, kiivistä, päärynästä, omenasta, luumusta, kirsikasta, nektarista, persikasta, mantelista ja pähkinöistä. Pujoallergisen kannattaa välttää currya, kamomillaa, korianteria, kuminaa, persiljaa, pippureita, porkkanaa, rakuunaa, sinappia ja valkosipulia.

Enimmäkseen ilmenee kosketusoireita, kuten huulten, suun ja nielun polttelua, kutinaa ja turvotusta. Joskus voi syntyä silmäoireita, korvakäytävien kutinaa, aivastelua, astmaoireita, vatsakipua ja ripulia. Tavallisimmin oireita aiheuttavat tuoreet kasvikset, joten keittäminen, paistaminen, pastörointi tai kuivaaminen tekevät niistä syötäviä. Erittäin herkät koivuallergikot eivät siedä edes kypsennettyjä kasviksia, ja esimerkiksi sellerin ja palsternakan allergeenisuus ei häviä kokonaan millään keinolla.

TekstiLeena Nurmi
Sähköposti


Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |