HEINÄKUU
8 | 7 |
2004 Porvoon mittaMatkaradio on mainio jaloste, ja se on runsaudensarvi. Aikoina ammoisina oikein laulussa riemuittiin: matkaradio soi, uimarannalla voi... en muista, mitä, mutta jotakin kivaa se oli. Kuuntelen radiota paljon, Saimaan rannalla kuuntelen sitä vielä enemmän. Kuistilla ja tuvassa eläydyn voimallisesti – ihan sanallisestikin – keskusteluihin: innostun, kannustan, väittelen, toppuuttelen ja tuhahtelen. Luonto-ohjelmien kanssa ei tule mistään erimielisyyttä, pelkkää kehruuta ja mielihyvää vain. Toimittaja tassuttelee mättäältä toiselle, opastaa kuulijan kumartamaan ylväälle kurjenmiekalle, silittämään suloista kissantassua ja suutelemaan ruusunpunaista neidonkenkää. Asiantuntijana on aina joku omasta alastaan syvästi ja aidosti viehättynyt tutkija. Luontoretkellä radionkuuntelija oppii lukuisia, elämän kannalta vieläpä aivan keskeisiä asioita: miksi siniset tai punaiset kukat, miksi tällaiset heteet ja tuollainen emi, miksi ei verholehtiä laisinkaan, miksi juuri nämä mettiäiset kyläilevät juuri tässä kukassa? Ja sitten uutisia. Kerromme, miten heppoisa höpötys matkapuhelimeen on taas kohentamassa kansantaloutta, miten sutki liikemies väittelee vankilassa tohtoriksi, miten ympäri maailmaa jahdattu veropetosmiljonääri on varaton mutta samalla uuden yrityksen päärahoittaja, miten on jälleen keksitty paljon tärkeitä kännykkäkuoriaisia. Kerromme myös, miten keisari on aivan alasti, mutta niin kuin opettavaisessa sadussa, kansa silmät soikeina ihailee mestarillista vaatepartta. Ja tässä lähetyksessä vielä kerromme, miten nuori sairaanhoidon opiskelija selviytyy yksin yötyövuorossa 40 kroonikkovanhuksen vuodeosastolla, miten pikkupoika katoaa päiväkodista ja löytyy hukkuneena, miten kalliiksi joidenkin potilaiden hoito tulee ja silti nämä kehtaavat mennä kuolemaan, miten porvoolainen äiti lopullisesti ratkaisee perheensä taloushuolet. Ja loppukevennyksenä kerromme, miten kriisiryhmä siivoaa halvemmalla.
|