HEINÄKUU, 7.7.2005

Paratiisi tartolaiseen tapaan

Tarton yliopiston kasvitieteellisessä  puutarhassa nauhukset kukkivat kuvan  painanteen reunamilla. Ihan keskellä kasvaa  Afrikan ja Etelä-Amerikan lämpöä vaativia  kasveja.  Kuva Leena Nurmi

Tarton yliopiston kasvitieteellinen puutarha lumoaa monipuolisilla kokoelmillaan, hyvin hoidetuilla istutuksillaan ja puistomaisuudellaan. Rauhallinen tunnelma virkistää ja kauneus ravitsee väsynyttä matkailijaa.

Kasvitieteelliset puutarhat kautta maailman ovat helppo ja mukava tapa tutustua seudun kasvikuntaan. Useimmiten puutarhat sijaitsevat suurissa kaupungeissa keskeisellä paikalla ja ainakin ulkoalueelle on vapaa pääsy.
Kasvien latinankielinen nimi on sama kaikkialla, joten kiinnostavan kasvin tieteellinen nimi kannattaa merkitä muistiin.

Viron kasvitieteelliset puutarhat sijaitsevat Tallinnassa ja Tartossa, joista jälkimmäinen on myös vanha yliopistokaupunki. Tarton yliopiston perusti Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf vuonna 1632. Itäisen Euroopan vanhimpiin kuuluvan yliopiston kasvitieteellinen puutarhakin perustettiin jo vuonna 1803 osittain Ruotsin vallan aikaisen linnoituksen, bastionin paikalle. Osa bastionista ja vallihaudasta on säilytetty ja puutarhan kasvit istutettu raunioiden lomaan.

Baltian korkein palmuhuone

Aivan keskustan tuntumassa Lai-kadun varrella sijaitseva puutarha on ollut auki joka päivä yli 200 vuoden ajan, joten sen lähes neljän hehtaarin puistoalueeseen ja kasvien maailmaan on ehtinyt tutustua moni opiskelija ja kasvien ystävä. Tänä päivänä ulkoalueilta ja kolmesta kasvihuoneesta löytyy yhteensä noin 6 400 erilaista kasvia. Vuonna 1984 valmistui Baltian maiden korkein, peräti 22 metriä korkea palmuhuone, jossa kasvaa 54 palmulajia. Kookkain on 15-metrinen Washingtonia-palmu ja vanhin 90-vuotias kanariantaateli. Palmuhuoneessa kasvaa upea ihmeköynnös eli bougainvillea parvekkeen kaiteeseen kietoutuneena, ja siellä on myös maailman suurin ruohovartinen kasvi, banaani.

Energiaa paljon kuluttavaa palmuhuonetta on korjattu, ja nykyisin sitä lämmitetään maakaasun lisäksi myös aurinkopaneelien avulla. Aurinkoenergia otettiin käyttöön viime vuonna Suomen ympäristöministeriön tuella.

Uusitussa palmuhuoneessa voi nauttia kasvien lisäksi muun muassa musiikkikonserteista. Erittäin suosittuja ovat adventin ajan konsertit.
Subtrooppisessa huoneessa on kasveja Välimeren alueelta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Mehikasvihuoneessa on lajeja kuivilta, aurinkoisilta ja tuulisilta alueilta: kaktuksia, aaloeita ja tyräkkejä. Subtrooppisen huoneen korjaustyöt ovat kesken ja siksi vierailijat eivät sinne vielä pääse.

Puistomainen ulkoalue

Korkea muuri suojaa niin kasveja kuin puistossa kulkijoitakin kadun vilinältä. Pääsisäänkäynnin tuntumassa palmuhuoneen edustalla ovat kasvitieteellisen puutarhan systemaattiset osastot, joista löytyy monenlaisia mielenkiintoisia lajeja. Heinäkuun lopulla kukkivat muun muassa viehättävät kaukasiankirahvikukka (Cephalaria gigantea), keltaukonhattu (Aconitum lycoctonum) ja keltainen ruusumalva (Malva moschata) sekä rehevä laavaröyhytatar (Aconogonon weyrichii).

Kirahvinkukat ovat korkeakasvuisia ja jäykkävartisia perennoja, joita tapaa yleensä vain vanhoista puutarhoista ja kasvitieteellisistä kokoelmista. Kaukasiankirahvinkukka menestyy hyvin myös Suomessa. Keltaukonhattu on Keski-Euroopassa luonnonvarainen, ja sitä on jonkin verran kasvatettu puutarhoissa meilläkin.

Virolaisten suosikkeja näyttävät olevan kärhöjen ohella toinen toistaan upeammat salkoruusut, jotka kukkivat heinä-elokuussa useissa värisävyissä yksinkertaisina tai kerrottuina.

Kasvihuoneiden takana jatkuu vehreä puutarha, jossa isot, vanhat puut ja pieni lampi kaarisiltoineen luovat 1800-luvun puistomaista tunnelmaa. Sadekuuron jälkeen lehdillä ja kukissa kimaltelevat pisarat tuovat lisähohtoa kasvien viehättävään maailmaan.

Kasvien lisäksi puutarhaa koristavat huvimajat ja muut rakenteet sekä erilaiset muistomerkit ja taideteokset. Hauskin lienee pääsisäänkäynnin varrelle saviruukuista tehty palmu.

Upeita perennoja ja ruusuja

Perennoja on etenkin puutarhan länsiosassa muurin vierustalla, mutta muuallakin puistossa on upeita kukkaistutuksia. Erityisen silmäänpistäviä ovat monet jaloangervo- ja kuunliljalajikkeet, jotka viihtyvät puiston varjoisissa ja puolivarjoisissa nurkkauksissa sekä puiden ja pensaiden katveessa.

Muurin vierustan perennaosastosta löytyvät sekä kuivan paikan kasvit että kookkaat perennat.

Kaukasiasta peräisin olevat kasvit ovat myös saaneet oman nurkkauksensa. Afrikan ja Etelä-Amerikan lajeja voi puolestaan ihailla kasvihuoneiden lähistöllä sijaitsevan syvänteen pohjalla, ja se onkin puutarhan lämpimin paikka.

Viime syksynä perustetussa pionitarhassa kasvaa kukinnaltaan 252 eriväristä ja -kokoista pionia.

Puiston itäosassa sijaitsevasta ruusutarhasta löytyy noin 250 lajiketta tärkeimmistä viljellyistä pensas- ja jaloruusuista. Heinä-elokuussa myöhäiset pensasruusut ja isokukkaiset jaloruusut ovat kauneimmillaan.

Historiallinen kivikkotarha

Upea kivikkotarha sijaitsee keskellä aluetta ikivanhan bastionin rinteillä ja amfiteatterin pohjalla. Ensimmäiset kasvit istutettiin paikalle jo sata vuotta sitten; rinteessä on runsaasti erilaisia kivikkokasveja kasvimaantieteellisesti jaoteltuina.

Vuodesta 2001 kasvitieteellistä puutarhaa johtaneen Heiki Tammin haave on tehdä kivikkotarhasta Baltian hienoin. Hieno se on nytkin niin kasvien runsauden kuin historiallisen maisemankin ansiosta.

Kivikkotarhan pohjoisrinteellä sijaitsee myös turvepuutarha, jonka pengerryksiin on käytetty kiviä ja Virossa suosittuja turveharkkoja. Alueella kasvaa varjossa viihtyviä ja happaman maan kasveja.

Arboretumin suuret puut

Laajimman alueen puutarhasta käsittää puulajipuisto; arboretumissa ovat eri puolilta maailmaa kotoisin olevat puuvartiset kasvit. Eurooppalaiset puut ja pensaat kasvavat bastionin rinteillä, pohjoisamerikkalaiset puutarhan länsinurkkauksessa. Alueella seisoo myös yksi Viron suurimmista vaahteroista (Acer platanoides), jolle ympärysmittaa on kertynyt peräti 424 senttiä.

Kasvihuoneiden takana sijaitseva Itä-Aasian kokoelma on runsain. Siellä kasvaa muun muassa vanhoja ja mahtavia vaahteroita (Acer), mantsurianjalopähkinöitä (Juglans mandshurica) ja amurinkorkkipuita (Phellodendron amurense). Huhtikuussa puiden alustat täyttyvät kukkivista sinililjoista, mukulaleinikeistä ja syyläjuurista.

Sipulikukkien jälkeen alkavat kivikkotarha, pensaat ja perennat puhjeta kukkaan. Ihailtavaa riittää keväästä syksyyn.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: 

Sivun alkuun | Tekstit 7/05 | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |