Kodin Pellervon kotisivulle


Lehden referaattisivulle
Juttuarkisto
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

ELOKUU 22 | 8 | 2002

Kesän mentyä

Hehkuvat ruukkukukat koristavat puutarhaa vielä pitkään syksyn kirpeydessä.

Elokuun lopulla alkaa torien ja taimistojen myyntipöydille ilmestyä syysajan ruukkukukkia. Perinteiset kanervat ovat helppohoitoisia ja varmoja kukkijoita, kunhan niitä muistaa kastella ennen juuripaakun jäätymistä. Valikoimissa ilahduttavat nyt myös vähemmän tunnetut ja ihan uudetkin lajit.

Näsin S-Marketin Multasormi-myymälässä toinen toistaan kauniimmat ruukkukukat hehkuvat syysauringon kirkkaassa valossa. Puutarhuri Markus Nyström on tilannut laajasta eurooppalaisesta valikoimasta myyntiin sellaisia kasveja, joiden uskoo menevän kaupaksi Porvoon seudulla.

"Valikoima on todella suuri ja joka vuosi tulee markkinoille uusia kasveja, joista ei ole aiemmin kuultukaan. Tilaamme joitakin kiinnostavimman tuntuisia ja kokeilemme, miten ne meillä menestyvät. On tosi ilahduttavaa, että asiakkaat ovat alkaneet yhä enemmän koristaa pihojaan ja parvekkeitaan myös syksyllä. Värikylläisyydestä kannattaa nauttia, talvella harmautta riittää ihan tarpeeksi", Markus opastaa.

Hopeanhohtoiset langat

Hopeanhohtoiset lajit ovat suosittuja syyskasveja. Ne ovat parhaimmillaan, kun taustana on jokin tummalehtinen tai -kukkainen kasvi. Harmaat nukkapintaiset kasvit ovat yleensä hyvin kylmää kestäviä.

Hopeayrtti (Santolina chamaecyparissus) ja hopealanka (Calocephalus brownii) ovat vanhoja koristekasveja, jotka reunustivat aikoinaan kartanopuistojen kukkaistutuksia. Ne saatettiin muotoilla kartiomaisiksi tai pieniksi pallolatvaisiksi puiksi. Hopeavillakko (Senecio cineraria) on myös tuttu kukkapenkin reunuskasvi. Hopeakäpälä (Helichrysum petiolare) on puolestaan uudestaan suosioon tullut amppelikasvi, jota käytetään istutuksissa niin kesä- kuin syyskukkienkin kanssa.

"Carry-yrtti (Helichrysum italicum) on uusi tulokas. Kosketeltaessa se tuoksuu carrylta, ja sitä voikin käyttää yrttimausteena ruokiin. Carry-yrtti talvehtii hyvin verannalla yhdessä verenpisaran ja muiden viileässä ja valoisassa talvetettavien kasvien kanssa", Markus kertoo.

Tasaisen vihreää

Vastapainona värikkäille kukille syksyn istutuksissa käytetään pieniä havukasveja kuten tuijia ja sypressejä. "Kesäsypressi (Kochia scoparia) muistuttaa ulkonäöltään tuijaa ja sopii myös syksyisiin istutuksiin", Markus tietää.

Kesäsypressi on todennäköisesti kotoisin Kiinasta, missä sen nuoria versonkärkiä käytetään parsan tapaan. Säännöllisen pilarimaisena se on näyttävä kasvi kesäkukkaistutuksissa ja menestyy sekä auringossa että varjossa. Kasvi kestää paahdetta, ei ränsisty sateessa ja sietää jopa 5–7 asteen pakkasen, lisäksi sillä on kauniin punainen syysväritys.

Ulkona viihtyvä muratti on monipuolinen kesäkukka, jonka taimia on jo yleisesti myynnissä. Vihreät ja kirjavalehtiset sopivat amppeliin tai kiipeämään tukea pitkin. Muratti kestää kovaakin pakkasta ja paleltuu lopullisesti vasta talvella, joskin ihan eteläisimmässä Suomessa se saattaa pihalle istutettuna talvehtia suojaisessa nurkkauksessa.

Uusia tuttavuuksia

"Pallomaiset syyskrysanteemit ovat tulleet suosituiksi. Ne ovat näyttäviä katseenvangitsijoita sekä puutarhoissa että julkisissa tiloissa. Aikaisin syksyllä krysanteemi jaksaa avata kaikki kukkansa, mutta mitä lyhyemmäksi päivät käyvät, sitä avonaisemmat saavat kukat myyntihetkellä olla. Isokokoinen kasvi tarvitsee paljon vettä, eivätkä krysanteemit juurikaan kestä pakkasta", huomauttaa Markus.

Tulitorvi (Cuphea ignea) on Meksikosta ja Jamaikalta kotoisin oleva kohenevavartinen ruohokasvi. Kotiseudullaan se on ikivihanta puolipensas. Sillä on pienet, soikeat, tummanvihreät lehdet ja kapeat, torvimaiset punaiset kukat. Kasvi kestää hyvin sateita ja viileitä ilmoja.

"Keltaisella nappimaisella kukalla ei tietääkseni ole vielä suomenkielistä nimeä. Latinaksi se on Ajania pacifica, lajinimenään 'Silver and Gold', ilmeisesti keltaisten kukkien ja lehden hopeisen reunuksen takia. Se on hauskan näköinen kasvi, mutta ei kestä kuivahtamista, joten kastelun kanssa saa olla tarkkana", Markus neuvoo.

"Hebeistä eli pensastädykkeistä tulee lähes joka vuosi uusia lajikkeita. Matalat mattomaiset lajikkeet ovat hauskoja sellaisenaan tai muiden kanssa yhdistettyinä. Värikkäät koristepaprikat ovat Keski-Euroopassa suosittuja, ja mikseivät ne sopisi meillekin. Ne eivät tosin ole kovin kylmänkestäviä. Uutuutena voitaisiin tietenkin pitää myös värjättyjä kanervia ja kellokanervia, joilla on omat ihailijansa."

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti


Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |