Kodin Pellervo

ELOKUU 19 | 8 | 2004

Terveisiä maatalousnäyttelystä

Maatalousnäyttelyissä on jotakin kummallista vetovoimaa. Siellä käyvät monet sellaisetkin, joilla ei ole mitään suoraa yhteyttä maatalouteen.

Tänä kesänä Mikkelissä sää ei suosinut tapahtumaa; vettä tuli välillä kuin saavista kaataen. Siitä huolimatta järjestäjien tavoitteet ja toiveet näyttelyvieraiden määrästä jokseenkin toteutuivat.

Pellervon osasto oli nurmikolla, mikä pysyi siedettävässä kunnossa koko ajan, mutta ohikulkijoiden polveen asti kuraisista jaloista sai käsityksen raviradan monien muiden osien kunnosta.

Märkiä vaeltajia katsellessani mietin, mikä heidät oikein on houkutellut viettämään päivän vesisateessa. Menneinä vuosina ammatillinen mielenkiinto lienee ollut syistä tärkein. Onhan näyttely ollut merkittävin paikka tutustua alan uusimpaan kehitykseen. Nykyään kuitenkin näyttelyt ovat muuttuneet, ja ilmiselvästi kansa tulee maatalousnäyttelyihin muista kuin ammatillisista syistä. Sellaiselta ainakin Mikkelissä näytti – tai eipä sitä ulkonäön perusteella osaa ihmisiä ammatillisesti erotella.

Maaseutunostalgiaa etsiviä kaupunkilaisia kävi kuitenkin ainakin Pellervon osastolla aiempaa enemmän. Kuulimme monta tarinaa siitä kuinka joku oli oppinut lukemaan Unto Uneksija-sarjakuvaa tavaillen ja kuinka Pellervo oli lapsuudenkodin tai mummolan pöydällä. Muistot olivat etupäässä mukavia, ehkä vähän haikeitakin.

Näitä puheita kuunnellessa tuli taas kerran mieleen, kuinka maatalousnäyttely on erinomainen suhdetoimintapaikka maaseudun elämälle ja sen tuotteille. Siellä käy hyvin ilmi, kuinka muistojen maisemat ovat muuttuneet, mutta myös se, kuinka vanhat, hyvät perinteet ovat edelleen arvossaan.

Suurin anti on kuitenkin tuttujen ja tuntemattomien tapaaminen. Erityisesti lehden tekijöille kaikenlainen palaute on hyvin tervetullutta. Oli siis hauska tavata. Nähdään taas ensi kesänä!

Teksti: Kaisu Räsänen
Sähköposti: @pellervo.fi