ELOKUU 19 | 8 | 2004

Sipulisato talteen

Kun pulskistuneiden sipuleiden naatit alkavat kaatuilla ja kellastua, se on merkki korjuukypsyydestä. Nostoon päästäänkin yleensä jo elokuussa.

Suomen ilmastossa viihtyvät monenlaiset sipulit. Viljely on helppoa ja sato maukas. Lähes jokaisella kasvimaalla kasvaa kepasipulia eli tavallista ruokasipulia. Voimakkaan makuiset ryvässipulit ovat suosittuja etenkin Pohjois-Suomessa ja valkosipulin ystävät viljelevät vahvan makuista kotimaista kantaa. Miedon makuinen jättisipuli vaatii pitkän kasvukauden eikä säily varastossa. Viimeisenä ennen talven tuloa korjataan maukkaat purjot, sillä ne eivät säikähdä pientä pakkastakaan. Muita kokeilemisen arvoisia ovat puna-, salotti-, hillo- ja vihersipuli sekä koristeelliset ilma-, pilli- ja kiinansipuli.

Istukkailla alkuun

Sipulit menestyvät parhaiten hiekansekaisessa multamaassa ja ne tarvitsevat kohtalaisen lannoituksen. Tavallinen ruoka- ja punasipuli vaativat sen verran pitkän kasvukauden, etteivät ne ehdi meillä tuottaa satoa suoraan avomaalle kylvettyinä ihan eteläistä maata lukuun ottamatta. Yleisin tapa on istuttaa ne edellisenä vuonna Hollannissa kasvatetuista pikkuistukkaista. Myös ryvässipulia ja sen tavoin runsaasti uusia sipuleita kasvattavaa salottisipulia viljellään istukkaista. Valkosipulia kasvatetaan kynsistä, jotka istutetaan maahan 8–10 sentin syvyyteen. Yhdessä valkosipulissa on 8–15 kynttä.

Ruoka-, ryväs-, puna- ja valkosipulit on aika nostaa maasta, kun naatit ovat tuleentuneet eli alkaneet kellastua ja kaatuilla. Lämpimän kesän jälkeen sadonkorjuuseen päästään jo elokuussa. Tuleentumista voi nopeuttaa rehevillä kasvupaikoilla taittamalla sipulien varret ja katkomalla juuria lapiolla.

Noston jälkeen sipulit jätetään muutamaksi päiväksi pellolle kuivahtamaan. Sateeseen sipuleita ei kannata jättää; kostean yönkin ajaksi sipulisato nostetaan suojaan. Naatteja ei katkaista vielä tässä vaiheessa.

Kuivahtamisen jälkeen sipulit saavat kuivua kolmisen viikkoa 25–35 asteessa kunnes kaulaosa on kuivunut umpeen. Nyt naatit irrotetaan kiertämällä. Kuivuneen sipulin kaula on ohut ja naatit irtoavat helposti. Paksukaulaiset ja huonosti kuivuneet käytetään ensimmäisinä tai pakastetaan, sillä ne eivät kunnolla säily varastossa. Kuivunut sato säilytetään mieluiten viileässä ja kuivassa, mutta sipulit kyllä säilyvät huoneenlämmössäkin, jos ne on ensin kuivatettu huolellisesti. Lisäykseen tarkoitetut valkosipulit pidetään viileässä, kuivassa kellarissa.

Suoraan siemenestä

Ruoho- ja hillosipuli sekä viher- eli salaattisipuli kylvetään siemenistä suoraan avomaalle. Ruohosipuli on monivuotinen sipulikasvi, joka nousee joka vuosi uudelleen aikaisin keväällä. Viher- eli salaattisipulia käytetään nimensä mukaisesti tuoreena salaateissa. Sen kasvuaika kylvöstä satoon onkin vain noin 10 viikkoa ja sitä voi kylvää useita kertoja kesän aikana. Satoa aletaan korjata, kun naatit ovat yli kymmensenttisiä.

Hillosipuli on etikkaliemessä säilöttävä ja miedonmakuinen. Se kylvetään touko-kesäkuun vaihteessa kasvimaalle melko ravinneköyhään maahan, sillä hillosipulin toivotaan kasvavan vain parin sentin kokoiseksi. Sato valmistuu elokuussa. Korjuuseen ryhdytään, kun naatit ovat tuleentuneet. Noston jälkeen poistetaan juuret ja naatit. Vastakorjattu sato valmistetaan säilykkeiksi heti tai varastoidaan pimeässä, jotta sipulit pysyisivät valkeina.

Purjoa taimista

Purjon kasvuaika on niin pitkä, että se vaatii meidän oloissamme 2–3 kuukauden pituisen taimikasvatuksen ennen avomaalle istuttamista. Voimakasjuurinen purjo tarvitsee syvämultaisen ja ravinteikkaan maan kasvattaakseen muhkean varren.

Satoa korjataan loppukesällä tarpeen mukaan, mutta lopullinen nosto tehdään myöhään syksyllä, yleensä vasta lokakuussa. Syvällä kasvaneet purjot irrotetaan ensin talikolla ja nostetaan sitten varovasti maasta. Juuret leikataan pois ja lehdistöä typistetään jonkin verran. Parhaiten purjot säilyvät kellarissa laatikoissa pystyasennossa. Haihduttamisen vähentämiseksi voidaan käyttää väliaineena hiekkaa tai turvetta.

Miedonmakuinen jättisipuli on kepasipulin erikoismuoto, joka voi kasvaa jopa kilon painoiseksi. Taimikasvatus on aloitettava jo talvella ja kasvukauden on oltava pitkä. Ilman lisävaloa taimikasvatus kotikonstein kannattaa aloittaa kuitenkin vasta maaliskuussa.

Hauskat erikoisuudet

Ilmasipuli (Allium cepa var. viviparum) on monivuotinen. Sitä lisätään kukintovanojen latvaan kehittyvistä pikkusipuleista tai jakamalla. Kasvupaikaksi valitaan aurinkoinen osa puutarhassa, jossa se viihtyy useita vuosia ja leviää itsestään. Satoa kerätään sekä voimakkaan makuisista pikkusipuleista, maassa kasvavista sipuleista että naateista.

Myös pulleaversoinen pilli- eli talvisipuli (Allium fistulosum) on monivuotinen ja sitä lisätään siemenestä tai kasvia jakamalla. Kukinnot ovat koristeelliset, mutta liiallisen siementämisen estämiseksi ne kannattaa poistaa heti kukinnan jälkeen. Kiinnostus pillisipuleihin on lisääntynyt viime vuosina. Markkinoille on tullut useita lajikkeita, jotka kasvattavat nopeasti miedonmakuisia versoja salaattisipulin tapaan.

Kiinansipuli (Allium tuberosum) on litteäversoinen ja sen kukat ovat kauniin valkoiset. Kasvi on monivuotinen ja sitä lisätään siemenestä tai jakamalla. Lehtiä käytetään ruohosipulin tapaan, maku muistuttaa valkosipulia, mutta on miedompi. Myös nuppuasteella olevat kukinnot ovat syötäviä.

Vaivana varastotaudit

Varastossa sipuleja pilaavat monenlaiset taudit. Yleisin on sipulinharmaahome, joka leviää sairaiden istukkaiden mukana. Kasvukaudella harmaahomesieni kasvaa aiheuttamatta näkyvää vioitusta, mutta varastossa sipulin kuoreen alkaa ilmestyä ruskeita laikkuja. Maltoiset lehdet muuttuvat vetisiksi ja savunharmaiksi sipulin niskasta alkaen. Myöhemmin sipulin pinnalle ilmestyy harmaata pölyävää rihmastoa ja mustia rihmastopahkoja.

Muita istukkaiden mukana leviäviä ja sipuleita varastossa pilaavia tauteja ovat fusariummätä sekä viher- ja mustahome. Tauteja torjutaan käyttämällä puhdasta lisäysaineistoa ja kuivattamalla sipulit hyvin ennen varastointia. Jos taudit ovat päässeet maahan, olisi pidettävä 3–5 vuoden tauko sipulin viljelyssä. Tautien kestoasteet, rihmastopahkat, säilyvät useita vuosia maassa ja saastuttavat sipulit, vaikka käytettäisiinkin terveitä istukkaita.

Teksti: Leena Nurmi
Sähköposti: 

Sivun alkuun | Sisältö | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |