Kodin Pellervon kotisivulle


Lehden referaattisivulle
Juttuarkisto
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

ELOKUU, 18.8.2005

Apua ja sen sellaista

Suuressa Suomessa asuu vähän väkeä, ja sekin hyvin hajallaan. Ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa, monestakin syystä, ei vähiten kotipaikkansa vuoksi. Kaikki kunnat eivät pysty järjestämään asukkailleen edes terveydenhuoltoa. Kyse ei ole pelkästä kunnan kirstun vartioinnista ja säästämisestä, saati piittaamattomuudesta.

Tämän Kodin Pellervon sivuilla kerrotaan muun muassa lääkäritilanteesta. Onko lääkäreitä riittävästi? Saavatko sairaat apua, ja jos saavat, miten kauaksi kotoa on avun perään lähdettävä?

Kun eletään nousukautta, lääkäreiden tyhjiä virkoja täytetään ja lääkärissä käyminen lisääntyy. Kansa ei maan talouden menestyksestä tule kipeäksi, vaan hakeutuu innokkaammin hoitoon. Tarpeesta ja tarpeetta.

Paha on mennä kenenkään vaivoja vähättelemään, mutta näkeehän sen ottallaankin, että kovin moni kotikonstein hoidettava pienikin kremppa kiidätetään lääkärin nähtäväksi, mieluiten erikoislääkärin, jos sellainen vähänkään järjellisen matkan päässä sattuu olemaan.

Sairauksien hoidattamisen panttaaminen ja kipujensa mitätöinti on tyhmää, mutta niin on myös yletön itsensä tarkkailu; siinä helposti yöuni lyhenee ja sitä myöten päivälepo pitenee.

Kuuntelin viime sunnuntaina Kansanradiota. Useinhan ohjelman sisältö kieppuu jonkin terveyteen liittyvän aiheen ympärillä. Niin nytkin, vuorossa olivat levottomat jalat.

Yksi oli löytänyt avun kahvista; kuvaili kömpivänsä yön mittaan pannulle oikein moneen otteeseen. Heti perään toinen turisija sanoi päässeensä vaivasta, kun jo vuosia sitten tykkänään jätti sekä teen että kahvin juonnin. Kolmas kertoi menneensä tohtorin tutkittavaksi ja tulleensa siellä määritellyksi luulosairaaksi. Ja niin edelleen, kuka mitäkin. Puhettahan piisaa, kun aikaa annetaan.

Kenenkään terveys ei kohennu pelkällä lääkärin läheisyydellä. Jotakin sentään pitää ihan itse tehdä asiansa eteen. Jos vaikka illalla maate mennessä muistaa potkaista monot koivistaan, johan lakkaa menottamasta.

TekstiAnna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: etunimi.sukunimi@pellervo.fi


Sivun alkuun | Tekstit 8/05 | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |