Kodin Pellervon kotisivulle


Lehden referaattisivulle
Juttuarkisto
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

ELOKUU, 18.8.2005

Sadonkorjuun antoisa aika

Hedelmät, marjat ja vihannekset palkitsevat kotitarhurin kesäisen aherruksen. Nyt voisi ystäville järjestää oikein sadonkorjuujuhlat pimenevien iltojen paratiisissa!

Heinäkuun lopulta lähtien mansikoiden pakastaminen, mehujen höyrystäminen ja herneiden ryöppääminen täyttävät keittiön mahtavilla tuoksuillaan, joihin oman lisänsä antavat mausteyrttien ja omenien ihanat aromit. Puutarhan töissä kipeytynyt selkä on jo ehtinyt parantua, ja tuholaisten kanssa painiskelukin häviää muistoista. Oman puutarhan antimet maistuvat verrattomasti maukkaammilta kuin kaupasta ostetut, sillä kasvun seuraaminen ja sadonkorjuu ovat osa nautintoa.

Herkuteltu tietysti on jo pitkin kesää; monet kasvikset valmistuvat ennen varsinaista sadonkorjuuta, ja varastovihanneksiakin voi napostella keskenkasvuisina.

Ennen varsinaista sadonkorjuuta pakastimet sulatetaan, kellarit ja varastot siivotaan. Samalla tarkastetaan hyllyjen ja muiden rakenteiden kunto, jotta ne kestävät varastoitavien vihannesten ja säilykkeiden painon.

Maakellari on hyvä pestä ja desinfioida kerran vuodessa. Kotikellarin desinfioimiseen riittää pesu esimerkiksi toluvedellä sekä kalkituksen uusiminen. Kalkittu pinta on hygieeninen ja se on myös huono kasvualusta homeille ja sienille. Sopiva seos saadaan, kun 10 kiloa rakennuskalkkia tai teollisuushienokalkkia sekoitetaan 20 litraan vettä. Seos maalataan kostealle pinnalle.

Kellareita ja varastoja, joissa ei ole koneellista jäähdytystä, tuuletetaan kylminä päivinä ja öinä. Talven tultua ilmanvaihtoa pienennetään ja räppänät suljetaan tarvittaessa kokonaan. Minimi-maksimilämpömittari on hyvä apulainen. Nykyisin on saatavilla myös elektronisia lämpömittareita, joiden lukemia on mahdollista seurata sisätiloista.

Parasta varastoon

Kellariin viedään vain hyväkuntoisia ja kolhiintumattomia tuotteita. Halkeilleet, katkeilleet tai tuholaisten vioittamat kasvikset säilyvät huonosti, ja varastotaudit iskeytyvät helposti rikkinäisen kuoren kautta. Juurekset korjataan mahdollisimman varovasti talikkoa apuna käyttäen, omenia käsitellään kuin kananmunia. Pudokkaat käytetään mehuihin ja soseisiin. Vioittuneet vihannekset käytetään ensimmäisinä tai ne säilötään pakastamalla tai kuivaamalla.

Varastoitavat vihannekset korjataan vasta, kun ne ovat kasvunsa lopettaneet ja valmistautuvat lepokauteen. Kun juuresten kuori paksunee, ne kestävät paremmin nostoa ja säilyvät varastossa pitempään. Juuresten korjuuaika on syyskuun lopulla, purjon, sellerin ja keräkaalin talvilajikkeiden ennen maan jäätymistä.

Lehti- ja ruusukaalista sekä persiljasta saadaan satoa aina aina talventuloon saakka. Maa-artisokka, palsternakka ja mustajuuri säilyvät maassa jopa kevääseen asti. Marjatarhassa kypsyvät viimeisinä tyrnit, marja-aroniat ja ruusukvittenit.

Paras korjuusää on aurinkoinen ja kuiva, mieluiten iltapäivä. Pakkasyön jälkeen odotetaan niin kauan, että kasvikset ovat sulaneet ja saaneet nestejännityksensä takaisin. Esimerkiksi omenat kestävät puissa jopa -5–8 asteen pakkasen, jos niiden annetaan sulaa rauhassa ennen poimimista. Juurekset ja sipulit jätetään hetkeksi ulos kuivahtamaan, mutta ennen yökosteuden saapumista ne nostetaan sisätiloihin. Juureksien naatit katkaistaan joko veitsellä tai käsin kiertäen.

Sipuli ensimmäisenä

Ruoka-, ryväs-, puna- ja valkosipulit on aika nostaa maasta, kun naatit ovat tuleentuneet eli alkaneet kellastua ja kaatuilla. Lämpimän kesän jälkeen sadonkorjuuseen päästään jo elokuussa. Tuleentumista voi nopeuttaa rehevillä kasvupaikoilla taittamalla sipulien varret ja katkomalla juuria lapiolla. Sipulit saavat kuivahtaa ulkona katoksen alla muutaman päivän, mutta naatteja ei vielä katkaista.

Alkukuivahtamisen jälkeen sipulien annetaan levätä kolmisen viikkoa 25–35 asteen lämpötilassa, kunnes kaulaosa on kuivunut umpeen. Nyt naatit irrotetaan kiertämällä. Kuivuneen sipulin kaula on ohut ja naatit irtoavat helposti. Paksukaulaiset, huonosti kuivuneet sipulit käytetään ensimmäisinä tai pakastetaan, sillä ne eivät säily kunnolla varastossa. Sato säilytetään mieluiten viileässä ja kuivassa paikassa, mutta sipulit pärjäävät myös huoneenlämmössä, jos ne on ensin kuivatettu huolellisesti.

Yrtit poutasäällä

Mausteyrtit tulisi korjata poutasäällä, mieluiten aamupäivällä, jolloin useimpien lajien aromiaineet ovat korkeimmillaan. Kukkayrtit, kuten kehäkukka, kamomilla ja laventeli, poimitaan heti kukkien auettua. Lehti- ja versosatoa antavat yrtit korjataan ennen kasvin kukintaa tai juuri kukinnan alkaessa.

Siemensato otetaan talteen sinapeista, kuminoista ja korianterista, kun kasvusto on tuleentunut ja siemenet kypsiä. Juurisatoa antavat kasvit, kuten väinönputki, liperi ja piparjuuri, korjataan kasvukauden lopussa. Niiden paras korjuuaika on aamulla, sillä rohdosaineet kulkeutuvat yöllä kasvin vihreistä osista juuriin.

Yrtit joko kuivataan tai pakastetaan. Kuivattavien tulisi olla puhtaita, sillä niitä ei yleensä pestä eikä ryöpätä. Sen sijaan juurimausteet pestään perusteellisesti ja paloitellaan ennen kuivausta. Maustekasvit kuivataan alhaisessa, noin + 40 asteen lämpötilassa, pimeässä ja mahdollisimman nopeasti, jotta niiden aromi ja väri säilyvät.

Hyötykasvikuivurin lisäksi yrttejä voi kuivattaa nipuissa ilmavassa ja lämpimässä ulkovarastossa tai keittiössä leivinuunin tai puulieden läheisyydessä. Jääkaapin päällinen tai mikroaaltouuni käyvät pienien erien kuivaamiseen. Mikroaaltouunissa kuivattaessa tarvitaan hienonnettujen yrttien seuraksi kylmää vettä juomalasiin, jonka sisältö tarvittaessa vaihdetaan. Yrtit pakataan tiiviisiin lasi-, muovi- tai peltitölkkeihin, jotta ne eivät ime itseensä kosteutta ja säilyvät raikkaina.

Pakastettavat yrtit voi tarvittaessa huuhdella. Sen jälkeen ne valutetaan kuiviksi ja hienonnetaan leikkaamalla veitsellä tai saksilla. Esimerkiksi tilli, persilja ja sitruunamelissa säilyvät hyvin pakastettuina. Ne kannattaa pakastaa jääkuutiorasioissa tai muissa pienissä annospusseissa kätevinä kerta-annoksina. Pakastettuja yrttejä ei voi käyttää tuoreiden tapaan, sillä jäätyessään ne sopivat vain kypsennettäviin ruokiin.

Hedelmätarhan sato

Omenat jaotellaan niiden kypsymisajan mukaan kesä-, syys- ja talvilajikkeisiin. Ensimmäiset kesäomenat kypsyvät jo elokuun puolivälissä ja ne ovat parhaimmillaan heti korjuun jälkeen. Kesäomenat säilyvät poimittuna yleensä vain 2–3 viikkoa.

Syysomenat poimitaan lähes kypsinä syyskuun puolivälin ja lokakuun alkupuolen välisenä aikana. Ne säilyvät varastossa 4–8 viikkoa. Talviomenat poimitaan syys-lokakuun vaihteessa lähes kypsinä, mutta lopullisesti ne kypsyvät vasta varastossa. Säilyvyys on yleensä 2–3 kuukautta, hyvässä varastossa pidempikin.

Luumut kypsyvät elo-syyskuussa lajikkeesta riippuen ja ovat parhaimmillaan kypsinä poimittuina. Kotipuutarhassa satoa kannattaa kerätä sitä mukaa, kun se kypsyy, yleensä parin viikon ajan. Ohutkuoriset luumut säilyvät viileässä syömäkelpoisina muutaman viikon. Jos luumuja halutaan säilyttää mahdollisimman pitkään, ne kerätään hivenen raakoina ja viedään +1–0 asteen lämpötilaan.

Kirsikat ovat sitä sokeripitoisempia, mitä kauemmin ne saavat olla puussa. Satoa aletaan korjata vasta 1–2 viikon kuluttua värittymisestä; kun hedelmät irtoavat helposti kannastaan, ovat ne kypsiä poimittaviksi. Kirsikat eivät säily kauan viileässäkään, mutta niitä voi hyvin pakastaa.

TekstiLeena Nurmi
Sähköposti


Sivun alkuun | Tekstit 8/05 | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |