Kodin Pellervon kotisivulle


Uusin lehti
Uuden lehden sisältö
Juttuarkisto
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

ELOKUU, 17.8.2006

Tieteiskirjailija leikkii tosiasioilla


Kuva Tapani Lepistö

Risto Isomäki kirjoittaa tieteiskirjallisuutta, mutta hänen teoksissaan eivät ufolentäjät rymyä avaruustykkien kanssa. Ihmisen kamppailu ilmastonmuutosta vastaan ja taistelu energiavarojen hallinnasta tarjoavat kosolti eväitä huimille seikkailuille. Ja niissä on pelottavasti toden makua.

Jyhkeä, yli satavuotias hirsinen koulurakennus löytyy Tammisaaren Bromarvista, mutkaisen tien päästä, komean koivikon keskeltä. Kelpaa siellä kirjailijan lauseita sommitella!

Puolivalmiista töistä ei yleensä hiiskuta herroille eikä hulluille, mutta jos kuitenkin utelisi, mitä Risto Isomäellä on tekeillä?
”Lähitulevaisuudessa liikkuva ekologisaiheinen trilleri, jonka päähenkilöt rakentelevat uudenlaista aurinkoenergiaa, mutta ydinvoimaväki ryhtyy sabotoimaan sitä.”
Enempää Isomäki ei paljasta, mutta mieleen pulpahtaa kuva kommandopipoisista Eija-Riitta Korholasta ja Matti Putkosesta ryömiskelemässä teknologiakylän ilmanvaihtokanavissa. Ovatko ydinvoimalobbarit oikeasti pahoja ihmisiä?
”Eivät välttämättä, ainakaan kaikki, monet kyllä ehkä hiukan tietämättömiä tai kapeakatseisia”, Isomäki arvioi.
Ilmastonmuutos merkitsee uhkaa koko elonkehälle, mutta on syytä epäillä, käykö ihmiskunta torjumaan sitä yhtenä miehenä ja naisena. Isomäki ennustaa, että kamppailu energiamuotojen välillä kasvaa tällä vuosisadalla entistä kiihkeämmäksi.
”Jos maapallon nykyinen energiankulutus, 10 000 gigawattia, kasvaa vuoteen 2100 mennessä kolminkertaiseksi, syntyy tilaa uusille investoinneille. Energiabisneksessä liikkuvat suuret rahat, ja lobbarit tekevät kaikkensa päästäkseen markkinoilla niskan päälle. Eikä voi olla varma, etteikö likaisiakin temppuja käytettäisi. Ainakin kirjailijan mielikuvitus pystyy niitä loihtimaan.”

Tsunamit ja
ydinvoimalat

Risto Isomäen tuorein romaani Sarasvatin hiekkaa (Tammi 2005) oli viime syksynä Finlandia-palkintoehdokkaana. 2020-luvulle ajoittuvassa teoksessa kolutaan Grönlannin mannerjäätiköitä ja Intian rannikon merenpohjia. Kansainvälinen tutkijaryhmä koettaa saada poliitikot vakuuttuneiksi jäätiköiden sulamisen vaaroista. Kun paksut jäämassat lähtevät liikkeelle ja niiden kuopalle painama maankuori oikenee, se voi laukaista merialueilla semmoisia tsunameja, joiden rinnalla Thaimaassa ja Indonesiassa vuonna 2004 yli 200 000 ihmistä surmannut tuhoaalto oli vain laineen liplatusta. Totta vai pelottelua?
”Pelottelemaan en halua ruveta, mutta se on mahdollinen tapahtumakulku. Megatsunamit uhkaisivat juuri rannikoille rakennettuja ydinvoimaloita ja ydinjätteen käsittelylaitoksia, joita ei ole suojattu tällaisen varalta juuri mitenkään”, Isomäki sanoo.
Kauhuvisio on kylläkin vain yksi monista, ja kirjailijan vapaudella, lähinnä dramaturgisista syistä, Isomäki on nopeuttanut muutosten aikataulua. Mutta myös 2004 tapaninpäivän tsunamissa oli hänen mukaansa ainekset paljon isommalle katastrofille.
”Seitsenmetrinen hyökyaalto löi Etelä-Intiassa rakenteilla olevan Kalpakkamin ydinvoimalan yli. Paikalla oli onneksi vain betonilaatta, mutta kymmenen vuotta myöhemmin siinä olisi ollut nopea hyötöreaktori. Jos sen jäähdytysputkisto tuhoutuisi, siitä voisi seurata noin tuhat kertaa Tsernobyliä pahempi radioaktiivinen päästö.”

Leikittelyä
tosiasioilla

Jos kirjailija haluaa, hän voi kuvitella maailman millaiseksi tahansa ja valehdella lukijan pään pyörälle joutumatta sanoistaan vastuuseen. Kaunokirjallisuus on aina lähtökohtaisesti fiktiota, mikä tuppaa ihmisiltä usein unohtumaan. Mutta Isomäki leikittelee mieluiten faktoilla. Hänellä ei ole insinöörin tai biologin koulutusta, mutta hän on perehtynyt luonnontieteisiin työskennellessään vuosikausia tiedetoimittajana ja tietokirjailijana. Sarasvatin hiekkaa -romaanin tausta-aineisto pohjautuu oikeisiin tutkimustuloksiin.
”Science fiction, tieteiskirjallisuus, soveltuu hyvin tärkeiden aiheiden käsittelyyn. Ripottelen mielelläni tekstin sekaan avaintermejä, eräänlaisia faktapiikkejä, joiden kautta lukija voi löytää lisätietoa vaikkapa internetistä.”
Väitetään – tai ainakin halutaan uskoa – että ennen vanhaan kirjailijan sanassa oli mahtia. Kirjallisuudella oli merkittävä osa yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja kansalaiset valtionpäämiehiä myöten etsivät sieltä maailmankuvansa rakennuspuita. Mutta nykyisin poliitikkojen puheissa eivät vilahtele enää kirjallisuussitaatit. Onko koko taidemuoto kutistunut pelkäksi viihdeteollisuuden vähäiseksi alalajiksi?
”En tiedä, onko romaaneilla edes niin paljon lukijoita kuin lehtiartikkeleilla tai tietokirjoilla. Mutta romaanien vaikutus voi olla suurempi siksi, että ne tavoittavat ihmisiä sattumanvaraisemmin, jolloin mukaan tarttuu niitäkin, joille käsiteltävät asiat ovat täysin uusia”, Isomäki pohtii.

Hajautettua
teknologiaa


Pelottelun sijasta Risto Isomäki haluaisi valaa ihmiskuntaan toivoa. Maapallon tulevaisuus ei näytä niin synkältä, että voisimme suosiolla ristiä kätemme ja jäädä odottelemaan maailmanloppua. Sen parempi vaihtoehto ei ole sekään, että työntäisimme pään pensaaseen ja uskottelisimme, että mitään pahaa ei tapahdu, jos sitä ei ajattele.
”Keinot hidastaa ilmastonmuutosta siten, että ehtisimme varautua sen tuomiin uhkiin, ovat olemassa. Yhtä mallia ei silti kannata haikailla vaan on toimittava useilla rintamilla”, Isomäki arvioi.
Fossiilisista polttoaineista kuten öljystä ja kivihiilestä olisi päästävä eroon pikimmiten. Ydinvoima on mahdotonta voimaloiden vahinkoriskien, terrorialttiuden, jätteestä koituvan varastointiongelman ja uraaninlouhinnan haittojen takia.
Isoksi ratkaisuksi on väläytelty vetyteknologiaa, vaikka se on vielä pahasti keskeneräistä. Isomäen mukaan valoisimmat näkymät ovatkin aurinkoenergialla. USA:ssa satelliitteja varten kehitetyt keskittävät valokennot parantavat hyötysuhdetta huikeasti, ja tekniikka lienee tulossa markkinoille tuotapikaa.
”Aurinkovoima soveltuu erinomaisesti myös pieniin yksiköihin. Paikallisverkot voisivat tuottaa sähköä omiin tarpeisiinsa ilman siirtomaksuja. Sen takia energiansiirrolla bisnestä tekevät yhtiöt hiukan vieroksuvat aurinkosähköä. Jauhetaanpa energiaa millä keinoin tahansa, kaupalliset lobbarit puhuvat aina suurten laitosten puolesta. Pienkuluttajalle ne eivät ole kuitenkaan niin edullisia kuin hajautetut ratkaisut.”

Bioenergian
voimakeskus

Isomäen mielestä Suomen sietäisi satsata myös bioenergiaan. Hän toivoo, että viljelijä- ja ympäristöjärjestöt lyöttäytyisivät yhteen jotta biopolttoaineiden taakse saataisiin enemmän poliittista vääntövoimaa.
”Osa biopolttoaineista voitaisiin tuottaa peltokasveilla, mutta luontevinta Suomessa olisi käyttää puuta. Paju kasvaa viljelystä poistetuilla pelloilla, mutta joitakin osia nykyisistä talousmetsistä voitaisiin myös varata energiapuun kasvatukseen.”
Se tarkoittaisi sitä, että metsänhoidon malleja olisi monipuolistettava perinteisestä sellun ja tukkipuun tuotannosta.
”Metsäteollisuus tietysti pillastuisi, mutta onko metsänomistajan viisasta toimia aina paperitehtaiden etujen mukaan”, Isomäki kysyy. Hän suosisi haapaa ja poppelia.
PELLERVON HYÖTYTIETO
Sarasvatin hiekkaa -romaanissa vilahtaa eräs kiintoisa julkaisu - Pellervo-lehti! Päähenkilöt keräilevät ydinonnettomuuden ja vedenpaisumuksen jäljiltä tavaraa, josta olisi apua, kun ihmiskunnan rippeet opettelevat jälleen pärjäilemään maailmassa. Pellervon vuosikerta 1906 otetaan talteen metsämökistä Pelkosenniemeltä.
”Se liittyy siihen, että minulla on Pellervon vuosikerrat 1906 ja 1907. Vaimoni löysi ne eräästä helsinkiläisestä divarista. Olisin ostanut myöhemmin lisää, mutta ne olivat jo menneet”, Risto Isomäki myhäilee.
Hänen mukaansa satavuotias Pellervo tarjoaa iäti käyttökelpoista viisautta.
”Voiko lannoituksen tarvetta vähentää viljalajikeyhdistelmillä, tuulimyllyjen käyttötavat, sahan huolto, kiertoilmauunin rakentaminen... Hyötytietoa jos mikä!”
Tieteiskirjailijalle on selvää, että vaikka teknologia edistyy huikein harppauksin, perusasiat eivät muutu. Leipä tulee maasta ja luonnon kanssa on pysyteltävä väleissä.
”Ne kasvavat nopeasti, ja energiapuulle riittää 10–30 vuoden kierto. Eritoten Pohjois-Suomessa haavalla on kaksi kertaa suurempi vuosituotto kuin männyllä.”
Isomäki laskee, että lämmön ja sähkön tuotantoon kasvatettava haapa takaisi metsänomistajalle tasaisemmat tulot kuin selluksi keitettävä koivu.
”Ja jos katsotaan energian hintaa, niin kivihiilikin tulee kalliimmaksi. Sellukoivun ja kivihiilen hinnalla suhteellisen suurikokoista, kuitupuun tai pienen tukin kokoista energiapuuta sopisi kuljettaa rannikon lämpövoimaloihin jopa 200 kilometrin päästä. Sisämaassa kannattava kuljetusetäisyys on vielä pitempi.”

Hiiltä talteen
puilla ja levillä

Puun polttaminen ei kuitenkaan estä ilmastonmuutosta. Osa ilmakehään karanneesta hiilidioksidista olisi onnistuttava vangitsemaan uudelleen.
”On teknologisia keinoja; se, että otetaan hiilidioksidi talteen jo voimalassa ja pumpataan se esimerkiksi maan alle. Mutta se on kallista ja vaarallistakin”, Isomäki sanoo.
Halvin konsti on tuttu: puiden istuttaminen. Se tehoaisi eritoten maapallon väkirikkailla alueilla, joilta metsät hupenevat nopeasti. ”Puut olisivat parhaiten turvassa laittomilta hakkuilta ja metsäpaloilta, jos ne tuottaisivat samalla myös ruokaa, joka on tavallisten ihmisten saavutettavissa.”
Monet tropiikin puut, kuten baobab eli apinanleipäpuu, marula ja mangongo kasvavat suuriksi, elävät vanhoiksi ja kasvattavat hedelmiä.
Metsää voitaisiin palauttaa niille alueille, joilla se on joskus humissut. Mutta pelkästään puilla ylimääräistä hiiltä ei Isomäen mukaan saada sidotuksi.
”Varteenotettava mahdollisuus olisi kasvattaa laajoissa matalissa altaissa merileviä. Joissakin levissä on puolet rasvaa, josta voisi tehdä vaikkapa biodieseliä. Ja isojen kaupunkien edustoilla siihen voisi yhdistää jätevesien puhdistuksen; levät saisivat jätevesistä ravinteita – se, mikä nykyisin on yhdyskunnille suuri kustannuserä, muuttuisikin taloudellisesti kannattavaksi toiminnaksi.”

TekstiJarmo Pasanen
Sähköposti


Sivun alkuun | Tekstit 8/06 | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |