Kodin Pellervon kotisivulle


Lehden referaattisivulle
Juttuarkisto
Pellervon matkat
Tilaajapalvelu
Mediatiedot
Toimitus
Palaute

Uutiset
Maatilan Pellervon kotisivulle
www.pellervo.fi
Osuustoiminta-lehti

SYYSKUU, 15.9.2005

Oikeus omaan ikkunaan

Moni Wienissä vieraillut tietää Hundertwasserhausin, merkillisen asuintalon. Itävallan Steiermarkin niityillä kuitenkin on taiteilija Hundertwasserin kenties täydellisin työ, Bad Blumaun kylpylä. Se antaa ihmisen mielelle suojan niin kuin antaa luonto suojan sille, joka ymmärtää olevansa vain vieraana täällä maan päällä.


Jokainen ikkuna on erilainen: pieni lapsikin tunnistaa omansa.
Kuvat Jarmo Uusi-Rintakoski


Ensimmäiset kylpijät tassuttelevat altaille utuisessa aamuvalossa. Päivä kirkastuu, niityiltä kulkeutuu korjatun heinän tuoksu.


Yksi Hurdertwasserin keskeisistä ajatuksista oli elää, rakentaa ja asua luonnon ehdoilla. Niinpä kattojen niityt ja polut niillä ovat kävelemistä varten.


Laattapolku kumpuilee ja kaartelee. Matkalaukku tökkii vastamäkeen, ja jos nyt kompuroin, työntyy timoteitä sieraimiin. Kortta kasvaa sakeanaan.
Rakennukset rullaavat, ovat kuin mäkiä ikään. Katot puskevat rehevää ruohoa. Ikkunat kurkkivat kaiken korkuisina, mikä minkin muotoisena. Monenkirjavia pulleita pylväitä holvien kannattimina. Sipulikupoli kipunoi. Eikä ensimmäistäkään suorakulmaa, ei missään.

Ollaan Bad Blumaun kylpylässä Itävallan Steiermarkissa.

Paikan suunnittelija syntyi Wienissä helmikuun 15. päivänä vuonna 1928. Silloin hänen nimensä oli Friedrich Stowasser, mutta niin häntä ei tunne juuri kukaan. Sen sijaan Friedensreich Hundertwasserin monet tietävät. Yksi ja sama mies, nimensä Satavedeksi muokannut taidemaalari, postimerkkien ja julisteiden suunnittelija. Ja ennen muuta: rakennusten tervehdyttäjä, olemassa olleen paremmaksi muuttaja.

Ovella kuoleman kopina

Äitinsä puolelta Hundertwasser oli juutalaista juurta. Alun toisella kymmenellä, aikana jolloin Itävalta oli jo liitetty Saksaan, poika asui tätinsä ja isoäitinsä luona. Elämässä oli jännitystä yli ihmisen tarpeen. Kaikkia rappukäytävässä kaikuvia askelia kuunneltiin pahinta peläten. Milloin tahansa ovelle saattoivat kopistella Gestapon saappaat. Sydän oli pysähtyä, kun ovikello soi.

Ja tulihan se sieltä, pahin. Vuonna 1943 Hundertwasserin sukulaisista 69 vietiin keskitysleirille ja sitä tietä kuolemaan, myös isoäiti ja täti.
Jonkinlaista revanssin makua saattoi olla siinä, että muutamia vuosia myöhemmin Hundertwasser opiskeli Wienin taideakatemiassa, juuri siinä laitoksessa, johon Adolf Hitleriä aikanaan ei hyväksytty. Adolf ei kuulemma osannut piirtää ihmisen päätä; myöhemmin hänkin kyllä revanssinsa otti miljoonien päiden käsittelijänä. Arkkitehtiakaan Hitleristä ei voinut tulla, koska hän ei ollut ylioppilas.

Hundertwasser oli kuvantekijä syntyjään. Kun hän alle 10-vuotiaana kävi Wienin Montessori-koulua, panivat opettajat heti merkille oppilaansa poikkeuksellisen etevän muotokielen ja hyvin omaperäisen värien käytön.

Katoilla vihreät niityt

Bad Blumaun kylpylä on Hundertwasserin töistä kenties täydellisin. Sen kuten monen muun rakennuskohteen toisena toteuttajana oli arkkitehti Peter Pelikan. Kylpylä valmistui vuonna 1997. Taiteilija ehti hyvin työnsä tuloksen nähdä; hän kuoli vuonna 2000, kevättalvella.

Luontoon sopeutuvasta rakentamisesta Hundertwasser puhui koko aikuisen ikänsä. Jo 1950-luvulla hän esiintyi arkkitehtuurin kummajaisena vaatimalla puita ja vihreitä niittyjä talojen katoille.

Taiteilija matkusti ympäri maailmaa, kiersi kaikilla mantereilla, viihtyi erityisesti Uudessa-Seelannissa. Hän saarnasi yliopistoissa ja akatemioissa, luennoipa ekologisesta asumisesta Yhdysvaltojen senaatillekin. Suomessa hän vieraili vuonna 1981, mutta sitä en tiedä, mitä hän näkemästään lausui, saati ajatteli.

Hän vastusti ihmisten asuttamista kanakoppeihin, lokeroihin. Blokkeja piirtäviä arkkitehteja Hundertwasser ruotaisi kehottamalla heitä keskittymään vain lujuuslaskelmiin, materiaaleihin ja teknisiin ongelmiin, jos muuhun eivät pysty.

Hundertwasserin mukaan rakennus on ihmisen kolmas iho, sen on hengitettävä ja tunnuttava omalta. Ihon tapaan myös rakennuksella on oikeus muotoutua, muuttua, elää ja lopulta rapistuakin. Eipä kumma, että taiteilija kovasti arvosti primitiivistä rakentamista, etenkin jos materiaalina oli savi.

Muuten hänen listansa hyväksyttävästä rakentamisesta ei pituudellaan läkähdytä. Siihen mahtuvat alkukantaisten asumusten lisäksi vapaasti muotoutuneet suurkaupunkien slummit, asuntolaivat, Gaudin työt Barcelonassa ja Art Nouveau -tyylin rakennukset, eipä paljon muuta.

Erityisesti Hundertwasser korosti ikkunoiden merkitystä:
”Jos ikkunat eivät ole oikein, on koko rakennus väärin. Kerrostalossa asuvan pikku lapsenkin on kyettävä tunnistamaan kymmenien ikkunoiden 
joukosta kotinsa.”

”Ihmisellä on oikeus omaan ikkunaan.” Siinä on kaunis lause.

Ei kahta samanlaista

”Rakentaminen on kriminaalia, jollei arkkitehdin, rakennuttajan ja asujan kesken vallitse pyhä kolmiyhteys”, Hundertwasser sanoo, ja on jollakin tavalla oman alansa Pentti Linkola, tarkkanäköinen tukistelija. Häntä ärsytti maailmanjärjestys, jossa ihminen on kokonaan unohtanut olevansa täällä maan päällä luonnon vieraana, siis vain vieraana.

Suorakulma oli Hundertwasserille vallanhalun kiteymä: moraaliton, terrorisoiva, militaarinen muoto, joka ”pistää ihmiset marssimaan kuin jenkkisotilaat, kuin neuvostojoukot, kuin fasistit”.

”Katsokaa kotona ympärillenne ja laskekaa. Suorakulmia on niin paljon, että ette ikinä voi lopettaa laskemista.” Kerran taiteilija itse ryhtyi laskemaan partakoneen teräpakkauksesta suorakulmia. Niitä löytyi yli 3000!

Muuten, taiteilija antoi partansa kasvaa aina hautaan asti.

Hundertwasseria on helppo ymmärtää, kun katselee Bad Blumaun hotellihuoneen levollisia muotoja: selkeää, miellyttävän askeettista.

Lattia aaltoilee hieman. Vuoteen kummallakin puolella on paksu pehmeä matto. Vihreän nukan keskellä kiemurtaa koboltinsininen spiraali. Spiraali merkitsi Hundertwasserille jatkuvuutta, dharmaa, elämänpyörää, uusiutumista sekä syntymässä että kuolemassa.

Valkoiseksi rapatussa väliseinässä on kaksi ikkunaa, toinen punaisin puittein katon rajassa, toinen, lasitiilinen, katseen korkeudella. Seinän takana on keltaisin, punaisin ja valkoisin laatoin kaakeloitu kylpyhuone, jonne siis valo himmeänä virtaa makuuhuoneen läpi. Armeliasta kylpijälle.

Kun käännän katseeni olohuoneen ikkunaan, siihen mihin muutaman päivän ajan meillä on oikeus, näen leppeässä tuulessa huojuvia timotein tähkiä. Ja kun avaan ikkunan, voin silittää niitä.

Ei ole kahta samanlaista huonetta niin kuin ei ole kahta samanlaista vierasta.

Monta kiintoisaa kohdetta

Bad Blumauhun tullaan yleensä Wienin kautta. Friedensreich Hundertwasserin töistä tunnetuin lienee asuintalo Wienissä, Gegelgassen ja Löwengassen kulmassa. Useimmiten se kuuluu opastetun kaupunkikiertoajelun ohjelmaan. 1980-luvulla uusittu, melkein uudelleen rakennettu talo on hauska, ja kodikas se on. Välittömässä läheisyydessä sijaitsee toinen samanlainen, Kalke Villagen toimistorakennus.

Mainio kohde matkailijalle on myös KunstHaus Wien. 1800-luvun alussa rakennetusta Thonetin veljesten huonekalutehtaasta sukeutui 100 vuotta myöhemmin Hundertwasserin jäljiltä erinomainen museo, jossa on muun muassa hänen oman tuotantonsa pysyvä näyttely. Kahvilassa rakennuksen alkuperästä muistuttavat Thonetin wieniläistuolit ja muut kalusteet.

Matkalla Steiermarkiin ja siellä Bad Blumauhun voi pysähtyä Bad Fischaun moottoritieravintolassa, jonka Hundertwasser taikoi uuteen elämään.

Ja kun taival jatkuu, on aihetta poiketa Bärnbachissa katsomassa lähes uskomatonta Pyhän Barbaran kirkkoa. Siinä Hundertwasser näyttää, mitä ekumenia on, tai ainakin mitä sen tulisi olla: maailman kaikki keskeiset uskonsuuntaukset buddhalaisuudesta kristinuskoon, juutalaisuudesta islamiin ovat saman sallivan taivaan holvin alla, joko itse kirkkorakennuksessa tai sen likipiirissä.

Ihmisen vapaa askellus

Bad Blumaun kylpylä levittäytyy laajalle maaseutumaisemassa. Se koostuu useista rakennuksista ja siellä on kaikki, mitä ensiluokkaisessa hotellissa olla täytyy. Monenlaiset altaat loiskuvine laineineen, mineraalivesineen ja hoitavine pyörteineen tekevät nautinnosta totta. Kylpeminen on miellyttävää; tilaa on riittävästi kaikille vieraille. Aurinkotuolinsa voi nostaa etäämmälle rinteeseen, jos haluaa eristäytyä.

Karkea korskeus puuttuu tyystin kylpylästä. Kurinalaisuuskin puuttuu, sillä Hundertwasserin mielestä mikään ei ole kauniimpaa kuin ihmisen vapaa askellus. Siksi kaikki tämä aaltoilu ja kaartelu, sillat, niityt, kanavat.
Aikainen aamukävely Bad Blumaun kasteisilla ruohikkokatoilla. Ympärillä vain lempeyttä; levollista, kumpuilevaa, utuista Steiermarkia, ja mielessä Friedensreich Hundertwasserin sanat: ”Jokainen pisara on taivaan suudelma.”

TekstiAnna-Liisa Huhtala-Fiskars
Sähköposti: nimi@pellervo.fi


Sivun alkuun | Tekstit 9/05 | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute | www.pellervo.fi |