SYYSKUU,
21.8.2006
Piipahdus paratiisissa
Voisiko puutarhanhoito olla tämän helpompaa? Rovaniemeläinen Rauni Upola ei lannoita, kastele tai haravoi pihaansa, korkeintaan heittelee sinne joskus kompostia. Vähäisen vaivan palkkana on lainehtiva kukkameri.
 Kuvataiteilijan puutarhanäkymät toistuvat myös maalauksissa. Kuva Sari Sivula |
Ei ihme, että viherpeukaloita kerääntyy joka kesä ihailemaan Rauni Upolan puutarhaa. Joskus Rauni pitää lähiseudun lapsille pihassa lättykestit, ja hiljaisina kesäpäivinä hän maalaa tai tekee puutarhassa pajutöitä.
300 eri kasvilajin ja -lajikkeen pihasta löytyy myös pieniä ihmeitä. Yhden siperianomenapuun järsi jänis, mutta toinen on selvinnyt kylmien talvien kourissa, ja tekee myös hedelmää. Tuoksuva violetti lehtoängelmä kasvaa yleensä Oulun korkeudella, mutta viihtyy myös Raunin suojaisella pihalla. Huhti-toukokuussa hangen alta nousee esiin 3 000 sipulikukkaa.
Kemialliset aseet pannassa
Rauni on kuvataiteilija, ja ollut aina kiinnostunut kasveista. Puutarhanhoidossa hän suosii yksinkertaisia ja ekologisia periaatteita.
Varaston takana on kahdeksan metriä leveä puutarhakomposti, johon Rauni kerää puutarhajätteet, vihannesten ja hedelmien kuoret ja kahvinporot. Kompostin päälle hän on istuttanut ruisvirnaa, kauraa, ruista ja apilaa, jotka antavat kompostimassalle luontaisia ravinteita. Joskus komposti saa päälleen hieman hevosenlantaa. Parissa vuodessa Rauni saa valmista, ravinteikasta multaa, joka riittää hyvin kasvien lannoitteeksi. Tuleentumista edistävä syyslannoitekin saa hänen puolestaan jäädä kaupan hyllylle.
”Jos ne kasvaa hurjuttaa niin kasvakoot”, Rauni sanoo, ja uskoo kasvien itse tietävän paremmin oman vuoden kiertonsa.
Kun perennapenkit ja ruusupensaat ovat saaneet vallata pihasta suurimman osan, nurmialuetta jää leikattavaksi vain vähän. Tiiviit istutusryhmät ovat vieneet rikkaruohoilta kaiken elintilan.
Vaikka viime kesä oli kuuma ja kuiva, Raunin kasvit selvisivät ilman ylimääräistä kastelua. Piha sijaitsee rinteessä, ja lietepohjainen maa-aines säilyttää hyvin kosteuden. ”En ole totuttanut kasveja ylimääräiseen kasteluun, ja ne ovat ulottaneet juurensa syvälle maahan. Sieltä ne saavat kyllä tarvitsemansa kosteuden.”
Tuholaismyrkkyjäkään tässä pihassa ei nähdä. Kirvojen mutustelu päättyy siihen, kun Rauni napsauttaa ne sormenpäillä littanaksi.
Suloinen ruusutarha
Raunille rakkaimpia kasveja ovat ruusut, joita on puutarhassa 35 erilaista. Ruusuista tietämätön viehättyy jo pelkästään niiden nimistä: filemoninruusu, nukkeruusu, onnenruusu, mökinruusu, Pohjolan kuningatar, Harrisonin keltaruusu Yksi vanhimmista on 40-vuotias kurtturuusu, jossa on suuret punaiset ja villaiset kiulukat. Niitä voi syödä sellaisenaan, tai kuivata teetä varten.
Raunin vinkit |
Jätä syksyn lehdet maahan ja aja ruohonleikkurilla niiden päältä. Silputut lehdet tekevät hyvää maalle.Helppohoitoisimpia ovat puistoruusut, joista tarvitsee vain leikata kuivat oksat pois. Kurttu- ja hansaruusujen hoitaminen on työläintä, sillä ne pitäisi leikata alas joka kevät.
”Monet pihassani vierailevat ihmiset päivittelevät, että on tässä sinulla hommaa. He luulevat, että minä nyhdän täällä joka päivä rikkaruohoja, mutta en!”
Raunin tapaa pikemminkin käyskentelemästä kukkaryhmien lomassa mutkittelevilla poluilla, tai istumasta valtavan villapajun alla. Ellei hän ole tiirailemassa suurennuslasilla, joko siperianomenapuussa näkyy nuppuja.
Teksti: Mia Sivula
Sähköposti:
Sivun alkuun | Tekstit
9/06 | Arkisto | Tilaajapalvelu | Mediatiedot |
| Toimitus | Palaute
| www.pellervo.fi |