Suomalainen osuustoiminta on painottunut hyvin käytännönläheiseksi. Osuustoiminnallisten yritysten johtohenkilöiden aika ja energia tahtovat nykyisin kulua markkinoilla operointiin ja syvällisempää keskustelua toiminnan päämääristä käydään aivan liian vähän. Tämä on tilanne etenkin eri toimialojen välisessä keskustelussa, jollaista tarvitaan. Muuten liike ei saa ansaitsemaansa yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Kansainvälisellä osuustoimintaliikkeellä ei ole Suomen tapaan isää ja äitiä, vaan se polveutuu "valistuksesta ja kansojen syvistä riveistä". Sanat ovat Yrjö Kalliselta, joka vaikutti erityisesti työväestön osuuskauppaliikkeen - eli siis nykyisten Tradekan ja Elannon - kehitykseen.
Mutta kun monet kuitenkin nykyään haluavat nähdä historian tällaisten hahmojen kautta, niin toki myös ensimmäiselle osuuskunnalle, joulukuussa 1844 perustetulle osuuskaupalle, Rochdalen Oikeamielisille Pioneereille, voitaisiin isä osoittaa. Ilmiön yhteisöluonne toki aina täytyy muistaa. Hän saattaisi olla Brightonissa toiminut lääkäri William King.
King työskenteli työläisten koulun johtajana hädän ja puutteen keskellä. Häneen juurtui luja usko oma-apuisen taloudellisen toiminnan polttavaan tarpeeseen ja mahdollisuuksiin. William Kingin toiminta pohjautui uskoon kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta. Sama motiivi vaikutti myös saksalaisen osuustoimintaliikkeen isähahmon F. W. Raiffeisenin kohdalla. Hän vaikutti suoraan Hannes ja Hedvig Gebhardin ajatteluun ja toimintaan eli suomalaisen osuustoimintaliikkeen syntyyn viime vuosisadan vaihteessa.
Kristillisen motiivin ohella osuustoiminnan kehitykseen ovat vaikuttaneet oleellisesti myös liberaalit sekä sosialistiset aatevirtaukset.
Osuustoiminnan historia puoltaa tulkintaa, että toiminnalla on pitänyt ehdottomasti olla yhteisöä ja yksilöitä kannustava aatteellinen merkitys. Aatteen syvin olemus löytyykin juuri tästä: yhteisöjen ja yksilöiden kannustaminen ja motivointi toimimaan yhdessä.
Osuustoimintaliikkeen onnistui luoda tälle ihmisten luonteiselle halulle ja tarpeelle tulokselliseksi osoittautuneet muodot. Massat lähtivät liikkeelle ja muuttivat historian kulun.
Muodot olisivat olleet vain tyhjä kuori ilman aatteellista sisältöä ja yhteisiä tavoitteita. Tavoitteiden asettamisen tärkein ehto on, että se tapahtuu demokraattisesti, mikä onkin osuustoimintaliikkeen syvin olemus.
Tulivatko tavoitteet jo saavutetuiksi?
Osuustoiminta syntyi yhteiskunnallisista epäkohdista niitä korjaamaan. Vaikka se 150 vuoden matkallaan koki myös monia epäonnistumisia, niin tämän päivän näkökulmasta katsottuna se kuitenkin eteni voitosta voittoon. Menneet sukupolvet jaksoivat taistella läpi kaikkien vaivojen ja vastusten, mistä me jälkipolvet olemme voineet nauttia.
Osuustoimintayritykset menestyivät, kasvoivat ja kehittyivät jäseniään palvellen. Osuustoiminta heijastui laajalti liike-elämään ja välillisesti myös laajemmin yhteiskunnalliseen kehitykseen.
Kun olemme tulleet 2000-luvun alkuun, niin muutamat kysyvät, onko liike jo tehnyt tehtävänsä. Useimmat sen perustajien haaveilemista tärkeistä tavoitteista on jo ainakin näennäisesti saavutettu. Osuustoiminnan mukana myös yhteiskunnat ovat kehittyneet aiempaa tasa-arvoisemmiksi, demokraattisemmiksi ja oikeudenmukaisemmiksi.
Materiaalisista arvoista eteenpäin
Mutta missään ihanneyhteiskunnassa me Suomessakaan emme elä, vaikka eittämättä kuulummekin maailman hyväosaisten joukkoon. Ihmisten hyvinvointia ei kuitenkaan rakenneta pelkästään aineellisten tarpeiden tyydyttämisen varaan. Sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin rakentamisessa riittää työsarkaa, vaikka aineellisen hyvinvoinnin tyydyttämisessä elämmekin tänään pääosiltaan jo hyvin kyllästetyillä ja kovasti kilpailluilla markkinoilla.
Mutta riittääkö osuustoimintaliikkeen oma motivaatio, tuo mainittu aatteen syvin olemus, sekä oma kyky ja kantti siihen, että liike itse uudistuu ja asettaa uusia, kauaksi kantavia yhteisiä tavoitteita? Jos se onnistuisi, niin liike samalla astuisi sopeutujasta itse kehityksen kärkijoukkoihin.
ICA:n puheenjohtaja Roberto Rodriguesin syksyllä 1999 ennustama osuustoiminnan toinen aalto silloin toteutuisi myös meillä. Ainakin liikkeen monien pioneerien esimerkki kannustaa meitä kehittymään alati muuttuvan yhteiskunnan mukana. Tehtävä ei ole pieni eikä helppo ja keskustelu siitä varmasti jatkuu.
Mauno-Markus Karjalainen
mauno-markus.karjalainen@pellervo.fi