kirjaimittain.gif (7478 bytes)

 


Markkinoiden kova logiikka kannattaa osata

Suomalaisessa osuustoiminnassa mukana olevien ihmisten – varsinkin liikkeenjohtajien ja johtavien hallintohenkilöiden – on hyvä ottaa oppia myös osuustoiminnan eri puolilla kokemista vaikeuksista ja murroksista.

Markkinoiden kova logiikka kannattaa sisäistää osuustoiminnassakin mahdollisimman hyvin, sillä se tuo mukanaan yleensä onnistumisen. Silti voi samalla muistaa, ettei mikään markkinoilla ole kuitenkaan kiveen hakattua eikä ikuista. Ne elävät ja muuttuvat koko ajan.

Seuraavaan on poimittu muutamia koettuja opetuksia mahdollisimman tiiviiseen muotoon.

Hajautettu vai keskitetty valta?

Suomalainen osuustoimintaliike kuitenkin hyötyy aina siitä, kun myös epäonnistumisista kyetään toisaalla ottamaan oppia. Tässä on aina korostettava avoimuuden merkitystä.

Hankkija-Noveran konkurssi heinäkuussa 1992 oli hyvin opettavainen esimerkki. Saimme siitä Pellervossa julkaistuksi kiinnostavan kirjankin, Hankkijasta Noveraksi - mikä petti? Sittemmin yritysten todellisten tulosten salaaminen on onneksi jäänyt EU:ta edeltäneeseen aikaan.

Työväenliikkeen omistama osuustoiminta kuitenkin paljolti tuhoutui muutamia vuosia myöhemmin 1990-luvun puolivälissä. Siellä valta ja päätöksenteko oli erittäin riskialttiisti keskitetty yksiin käsiin. Kohdattiin ilmiö, jossa punapääoman yritykset lähtivät kaatumaan kuin keilat yksi toisensa jälkeen. Tosin Tradeka ja Elanto siitä myöhemmin pelastautuivat.

Pellervolaisessa osuustoiminnassa valta sen sijaan oli hajautettu hyvin. Kaikki munat eivät olleet samassa korissa, eivätkä ajoittain kohdatut vaikeudet päässeet heijastumaan terveisiin yrityksiin.

Myös kilpailua tarvitaan markkinoilla

Asiallinen kilpailu myös osuustoiminnan sisällä kuuluu nykyisin avointen markkinoiden tuomiin uusiin pelisääntöihin 1990-luvulta alkaen. Osuustoimintamalli ei voi suojata kilpailulta, mutta järkevää kohtuullisuutta kannattaa aina tuoda esiin.

Sitä paitsi keskenään kilpailevienkin osuustoimintayritysten pitäisi osata tehdä nykyistä selvästi enemmän yhteistyötä neutraalilla järjestötasolla.

Terveesti toimivat markkinat pystyvät yleensä ennen pitkää korjaamaan omat virheensä ja puutteensa. Taloushistoriassa osuustoiminnan rakentava rooli on tässä jo tunnustettu.

Esimerkiksi suomalainen maaseutu olisi 1900-luvun alussa jäänyt kehityksestä pahasti syrjään ilman kehittyvää osuustoimintaa.

Maaseudun laajan tuotannon kytkeminen toimiviin markkinoihin edisti suuresti koko kansantaloutta. Demokraattisena liikkeenä se edisti viime kädessä myös suomalaisen yhteiskunnan vakautta kestämään tulleiden sotienkin koettelemukset.

Monopolit eivät säily pitkään

Nykyään jos esimerkiksi Valio-ryhmän ulkopuolelle jääneet osuusmeijerit eivät toimittaisi maitoa kilpailija Arla-Ingmanille, niin sekin maito varmaankin tulisi ulkomailta.

Valion kovin kilpailija on sekin osuustoimintaa, mutta Arlan omistavat ruotsalaiset ja tanskalaiset maidontuottajat. Valion hyvä menestys viime vuosina on osoittanut sen valitseman strategian viisaaksi.

Jos taas lihapuolella HKScan ja Atria nyt yhdistettäisiin, kuten olen nähnyt viime vuonna vaadittavan, niin niiden laskennallinen hankintaosuus olisi aluksi yli 80 % kotimaisesta lihasta. Niiden yhteinen markkinaosuus on viimeisen vuosikymmenen aikana vieläpä voimakkaasti kasvanut; kasvua on 9,3 prosenttiyksikköä vuodesta 2000 alkaen.

Näin korkeat markkinaosuudet eivät markkinoilla säilyisi pitkään, kun myös kauppa tarvitsee vaihtoehtoja ja pystyy niitä myös tuomaan.

Vielä 1980-luvulla pellervolaiset osuustoimintayritykset tekivät yritysostoja tavoitteena kasvattaa markkinaosuuttaan – kunnes huomattiin, ettei kannettu vesi kaivossa koskaan pysy pitkään.

Vaikutusvalta markkinoilla pitkän työn tulosta

Lisääntyvän arvostelun ja viime syksystä alkaen myös kilpailuviraston tutkinnan kohteeksi on joutunut myös keskittynyt kotimainen kauppa. Sen kaksi suurinta toimijaa – S-ryhmä ja K-ryhmä – ottavat yhdessä päivittäistavaroissa nekin jo noin 80 %:n markkinaosuuden (ks. Lehdistökommentit tässä samassa numerossa).

Nykyisessä avoimessa taloudessa tällaiset korkeat markkinaosuudet joutuvat joka tapauksessa muita kriittisempään tarkasteluun eri puolilla.

Viljelijäväestö joutui ottamaan globalisaation iskut vastaan ensimmäisenä suurena ryhmänä. Se merkitsi noin 11 prosentin ruokalaskun kevennystä suomalaisille kuluttajilla ja maatalouden kovaa tehostamista ja tilakokojen kasvua, mikä jatkuu edelleen.

Markkinat hakevat tasapainoa

Kotimaisen elintarviketuotannon säilyminen elinkelpoisena voisi tulevaisuudessa olla tuottajia ja kuluttajia yhdistävä tekijä. Mutta suurta kansainvälistä hintaeroa avoimet markkinat eivät kuitenkaan kestäisi.

Tuojia löytyy aina lisää, jos hintaerot pääsevät jossakin repeämään houkuttelevan suuriksi ilman merkittäviä ja havaittavia laatueroja.

Suomalaiset kuluttajat ovat ostopäätöksissään pitkään ainakin toistaiseksi arvostaneet nimenomaan kotimaista tuotantoa. Päätrendi on ollut tutun ja turvallisen suomalaisen suosiminen, mutta muitakin kansainvälisempiä trendejä pystytään tunnistamaan esimerkiksi kaupunkilaisen nuorison joukossa.

Suljettu talous vain poikkeus historiassa

Markkinoiden avauduttua yhdessä yössä 1.1.1995 suomalaisen elintarviketuotannon kannalta pelättiin paljon pahempaa kuin mitä sitten tapahtui. Henkinen murros noin viidenkymmenen vuoden suljetun talouden jälkeen oli todella raju. Siinä riitti opiskelemista itse kullekin.

Tilannetta ennakoitiin 1990-luvun alussa Pellervo-Seurassa oikein ja jäsenyritykset tehostivat toimintaansa nopeasti. Paljon haastavampaan markkinatilanteeseen onnistuttiin sopeutumaan monien vaikeuksien jälkeen lopulta yllättävän hyvin.

Suomalainenkin osuustoiminta syntyi ja kehittyi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä avoimeen ja kilpailtuun markkinaympäristöön. Toisen maailmansodan jälkeiset pitkät vuosikymmenet maataloustulolakeineen ja tuontisuojineen EU-jäsenyyteen asti olivatkin vain poikkeus tästä säännöstä.

Nykyisin monet muutkin ammattiryhmät taistelevat saman ongelman kanssa työn siirtyessä halvempiin maihin lähemmäs suuria markkinoita. Kuluttajilla on kuitenkin mahdollisuus tukea omilla ostopäätöksillään suomalaista työtä.

Hyvin kiinnostava kysymys on, mikä on aidosti paikallista, ja mikä arvo paikallisuudelle markkinoilla jää. Kaikki työ ja palvelu eivät voi keskittyä halpamaihin, eivätkä halvat maatkaan säily ikuisesti halpoina.

Mauno-Markus Karjalainen

Markkinoiden kova logiikka kannattaa osata »
Uusia osuuskuntia tarvitaan maatilayrittäjän toiminnan tueksi »
Osuustoimintaa löytyy kaikkien suomalaisten tarpeisiin »

| Sivun alkuun |