Soveltuuko Suomeen?

ProAgrian nurmituotannon asiantuntija Anu Ellä pohtii Dan Undersanderin näkemyksiä nurmituotannosta suomalaisesta näkövinkkelistä. Ajatuksissa on yhteneväisyyksiä, mutta myös eroja. Anu Ellän kommentit:

• Undersanderin ajatukset kuvailevat hyvin myös suomalaisen laadukkaan ja kohtuuhintaisen säilörehuntuotannon onnistumisen edellytyksiä. Niitä ovat typensitojakasvien ja lannan hyödyntäminen, sujuvuus ja laadunhallinta erityisesti rehunteon aikana sekä onnistunut säilöntä säilöttävän massan vaatimukset huomioiden.

• Lannoituksen painottuminen syksyyn on uudempi näkökulma. Ajatus perustunee kuivikelannan voimakkaaseen hyödyntämiseen ja sinimailasen tai apilan käyttöön lähes joka lohkolla.

• Puhtailta nurmiheiniltä ei saataisi kunnollista kevätsatoa ilman typensitojakasveja tai kunnollista ravinnemäärää keväällä.

• Suomessa ongelmaksi voisi muodostua lantavarastojen riittämättömyys ja lietteen ravinteiden erirytminen hyödynnettävyys apila- ja mailasnurmitiloilla. Nurmihehtaarit suhteessa lietemäärään voisivat myös tulla vastaan, jos kevätlevityksestä luovuttaisiin ja kerta-annokset pidettäisiin kohtuullisina.

• Ravinteiden käytön pohdinta olisi meilläkin paikallaan. Ajoitusta ja ravinnesuhteita voisi tarkentaa, ettei painotettaisi liikaa typpeä, fosforia ja kevätlannoitusta.

• Typensitojakasvien sisällyttäminen nurmiseokseen itsestäänselvyytenä, apilaseosten korjuun aikaistaminen ja lannan arvon nosto toisi meidänkin oloissamme selvää hyötyä ja laatua rehuntuotantoon.

• Yksittäinen palanen uudesta toimintatavasta ei yleensä riitä hyvään tulokseen. Esimerkiksi mailasen sisällyttäminen nurmiseokseen muuttaa yhtäaikaisesti pellon kasvukuntovaatimuksia, lannoituskäytäntöjä ja esikuivatusta.

• Muiden maiden kiinnostavista käytännöistä kannattaa kuitenkin ottaa vinkkejä. Parhaita ja erikoisempiakin ideoita voi kokeilla omilla pelloilla, oman tuotannon kokonaisuutta ja reunaehtoja kuitenkaan unohtamatta.